Liiton kautta sukupuuhun oksastetut

Katselimme eilen tyttären kanssa sukulaisuussuhteitamme. Oli ollut jokin kouluhomma, josta meillä sitten illalla kiinnostus lähti lisää rönsyämään. Minulla on jo aika paljon löydettynä sukupuun rönsyjä ja niitä paperille olen kirjannut. Mutta nykyään netistäkin löytää sellaisia tietoja, joita ennen piti vaikkapa virkatodistusten avulla kirkkoherranvirastoista pyytää.

Mutta miten sitten nuo arkiset asiat liittyy aamun luettaviin? No, aika hyvin. Sanoisin jopa: vallan mainiosti; sillä jos ei eilisiä sukumietintöjä olisi ollut, olisi ehkä jokin hitunen mielenkiintoa ollut vähemmän luettua jaksoa kohtaan, vaikka se hyvin mielenkiintoinen - ja antoisa, onkin: Room. 4:1-8 KR-92 aamulukemisissa ollut, joka alkoi näin: 

"Mutta mitä meidän on sanottava Abrahamista, kansamme kantaisästä? Mitä hän saikaan osakseen?" (jae 1). Ja sitten jatkuu asia sillä, että ei Abrahamkaan, vaikka hänellä olisi ollut hyviä tekoja, saanut asemaansa vanhurskaana sillä perusteella - vaan siksi, että "uskoi Jumalan lupaukseen", ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi. (Raamatun kohta on kokonaisuudessaan luettavissa jutun lopusta.)* 

Mutta miten tämä liittyy asemaamme sukupuu-asioissa? No, vaikka sillä tavoin, että sukuun kuuluvaksi voi tulla myös se, jolla ei näytä olevan lainkaan esi-isiä ja äitejä siinä suvussa. Ja miten? Liiton kautta. Avioliiton. Jos menet jonkun kanssa naimisiin, avioliitto sitoo sinut sukuun myös, halusit tai et. Niin ne suvut muodostuu, että siihen tulee aina väkeä muualta. Kaikkien meidän suvuissa on tehty, ja tehdään, liittoja; sellaisia, jotka ovat sitten mahdollistaneet meidänkin olemisemme siinä:)

Jeesuksessa tehtiin uusi liitto; siinä, kun hän vuodatti verensä ristillä, jotta me saisimme osallisuuden taivaalliseen sukuun. Meitä ei katsota siihen kuuluvaksi kenenkään esivanhempamme vuoksi, vaan tuon uskon liiton takia; jossa meidät on "...oksastettu jaloon oliivipuuhun..." (Room. 11:24)  - meidät, villit oksat! Ja siinä jalossa puussa; siinä,  saadaan jatkaa elämistä. Siinä saadaan se elämän voima. 

--

Oma rakentaminen ei auta mitään siinä: "Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa." Ps. 127:1 KR-92

Simon Pietari sanoi Jeesukselle kerran: "Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön, emmekä ole saaneet mitään. Mutta  lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket." Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät." Luuk. 5:5,6 KR-92

"Herran siunaus menestyksen antaa, omin voimin sitä ei lisätä." Sananlaskut 10:22 KR-92

----

*Room. 4:1-12 KR-92:

"Mitä meidän siis on sanottava Abrahamista,

 kansamme kantaisästä? Mitä hän saikaan osakseen?

Jos Abraham katsottiin vanhurskaaksi tekojen perustella,

hänellä oli aihetta ylpeillä - ei kuitenkaan Jumalan edessä.

Mitä sanovat kirjoitukset?

"Abraham uskoi Jumalan lupaukseen,

 ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi."

Työntekijälle maksettua palkkaa

ei katsota armosta saaduksi

vaan ansaituksi.

Jos taas jollakulla ei ole ansioita

mutta hän uskoo Jumalaan,

joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi,

Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi.

Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä,

jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi

hänen teoistaan riippumatta:

- Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi

ja joiden synnit on pyyhitty pois.

Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi

hänen syntiään.

Koskeeko nyt tämä autuaaksi ylistäminen 

vain ympärileikattuja vai myös ympärileikkaamattomia?

Mehän sanomme: "Jumala katsoi Abrahamille 

vanhurskaudeksi uskon."

Oliko Abraham silloin ympärileikattu?

Ei ollut, hän oli vielä ympärileikkaamaton.

Hän sai ympärileikkauksen merkin sen vakuudeksi,

että hänet oli hyväksytty vanhurskaaksi jo, 

kun hän ympärileikkaamattomana uskoi.

Näin hänestä tuli kaikkien niiden isä,

jotka uskovat ja jotka katsotaan vanhurskaiksi,

vaikka he ovat ympärileikkaamattomia.

Samoin hän on ympärileikattujen isä,

jos nämä seuraavat sitä uskon tietä, 

jota isämme Abraham kulki

ollessaan vielä ympärileikkaamaton."

Room. 4:1-12 KR-92

"... minä ja lapset, jotka Herra on minulle antanut..." Tästä tulee mieleen Jeesus, vaikka sanat ovatkin Jesajan. Jesaja 18:8 (-33)

"...rakkauden kautta vaikuttava usko..." Gal. 5:6 (v. -38), ja "...rakkautena vaikuttava usko..."(v. -92)

Tuota kohtaa kun ensin yritin omasta muistista kaivaa, se sai muodon: ...niin siis vanhurskautena vaikuttava usko... No, sehän ei ihan noin sitten ollut. Mutta joku itu siinäkin ehkä on...