Kun "väärin" muisteltu, ajateltu, kirjoiteltu - kuului ajatukseen...

Väsyneenä ja ankein mielin, kaipasin jotain rohkaisevaa. Mieleen tuli: "Älä arkana pälyile (ympärillesi)... tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä..."

Kyselin mielessäni, että saanko minäkin luottaa = laittaa toivoni - nytkin, tähän, mikä mieleeni tuli; ja jonka sitten sanatarkasti halusin etsiä ja kirjoittaa. Mutta sinnehän tuli, sitten ja silti, mukaan sanoja, jotka eivät olleet Raamatussa; jotka kynäni ja käteni oli liian nopsaan vihkooni kirjoittanut.  Lukemassani Raamatun kohdassa ei ollut noita (suluissa) olevia sanoja, jotka olin jo vihkoon ehtinyt kirjoittaa. Ajatukseen kuuluivat kuitenkin nekin.

Sinä ilahdutat minua teoillasi!

Nousin ylös jotenkin stressaantunein mielin, vaikka eilen saatiin ilouutinen: tytär oli saanut opiskelupaikan toivomaltaan alalta! Ja toisen tyttären ajokortin hankintakin ehkä mahdollistuu jotenkin. Mutta siis, silti tällaisten asioiden keskeneräisyys tuo myös sellaista stressin tuntua, että miten kaikki menee, ja miten kaikki muuttaa asioita. Ja samalla on mielessä kaikkea sitä, mitä maailmassa on nyt meneillään, mitä tuloillaan. Samantapaisia kysymyksiä ihmisillä on ollut muinaisinakin aikoina kun on eletty pelottavien vaiheiden läpi.  Niinpä siis tänä aamuna luettavia aloitellessani mietin hieman, että olisikohan minun vain paras etsiä/lukea/ehkä kirjoittaa jotain suoraan vaikka jostain Vähäsarjan kirjasta (joihin olen kysynyt luvan), kuin että tavan luettaviini paneutuisin. No, onneksi paneuduin silti, sillä koin saaneeni niistä rohkaisua ja lohtua, ja iloa: 

"Hän antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa." Jes. 11:4 KR-92

"Jeesus vastasi heille: Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä Ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanomaa." Matt. 11:4-5 KR-92

Ja olipa vielä enemmänkin tuosta Matteuksen kohdasta. Maltoin, ja halusin, kirjoittaa sen ihan vihkoonikin. Kuvan alla teksti on selkeämmin luettavassa muodossa, ihan koneella naputeltuna:)

"Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: "Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?"

Jeesus vastasi heille: Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:

sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät,

spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat,

kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. 

Autuas se, joka ei minua torju."

Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta:

"Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan?

Ruokoako, jota tuuli heiluttaa?

Vai mitä odotitte näkevänne?

Kenties hienosti pukeutuneen miehen?

Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, 

jotka hienostelevat vaatteillaan!

Mitä te sitten odotitte näkevänne?

Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille

että hän on enemmänkin kuin profeetta.

Hän on se, josta on kirjoitettu:

- Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi,

sillä hän raivaa sinulle tien."

Matt. 11:2-10 KR-92

Mielenkiintoista on, ettei tuo sanansaattaja ollut mitenkään ihailtavan oloinen ulkoisesti. Ja hän itsekin rupesi kyselijäksi, kun Jeesukselta ryhtyi kyselemään, että onko Jeesus se, joka piti tulla... Mielikuvat olivat monilla odottavilla olleet toisennäköisiä, ihailtavia silmälle, ehkä juuri niitä "kuninkaanlinnoja", tms. Mutta sellaista on sitten joskus myöhemmin, ja ihan eri suuruusluokkaa vieläpä, kuin mitä me kykenemme kuvittelemaan. Ajatella nyt koko maailman Valtias, ja Luoja, joka on luonut meidätkin...! Mitä kaikkea se sisällään pitääkään, kun Hän ryhtyy tekemään jotakin. Häntä eivät rasita mitkään meidän ihmisten puutteet ja rajoitukset. 

----------

Tässä toisen blogini tämänpäiväinen myös:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/06/pietari-selittaa-joppen-tapahtumia.html

Tunteaksemme...

 

"... hänet ja  hänen ylösnousemisensa voiman..." Fil. 3:10

Ja että meidän havaittaisiin olevan Hänessä...

"... ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella" Fil. 3:9

Hän sai Jumalan rakkauden balsamia, ennenkuin muuta sanottiin tai tehtiin...

Siinä oli voipunut mies ensin; näkemätönnä ja syömätönnä ollut kolme päivää. Mutta sitten tapahtui jotain merkillistä. Hänen luokseen tulee mies, joka ei aluksi olisi todellakaan tahtonut tulla. Ja tuo mies kutsuu tätä pelättyä - nyt sokeaa ja voipunutta miestä - veljeksi!  "Saul, veljeni!..."* kuului nääntyneen korviin. Mikä lääke - mikä suloinen, uskomaton balsami, se olikaan hänen nääntyneelle sielulleen! Häntä, jonka elämä oli kolmen päivän aikana kääntynyt täysin päälaelleeen; kutsuu joku tuntematon veljekseen! Häntä, joka ei nyt tällä hetkellä tiennyt, kuka hän itse nyt on: pelätty, vihattu, kunnioituksensa menettänyt...? Mutta Jumalalle rakas!

---

* "Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon ja sanoi:  "Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut -  Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä." Apt.9:17 KR-92

"Samassa oli kuin suomut olisivat pudonneet Saulin silmistä, ja hän näki jälleen. Hän nousi jalkeille, ja hänet kastettiin. Ruokaa nautittuaan hän taas voimistui." Apt. 9:18-19 KR-92

Herran armoa koko elämä!

"Hyvä on kiittää Herraa,

laulaa ylistystä sinun  nimellesi, Korkein.

 

Hyvä on aamulla  kertoa armostasi ja  illalla uskollisuudestasi."

Ps. 92:2-3 KR-92

Jumalan turvassa...

"Miksi pelkäisin 

pahana päivänä...

Mutta henkeään ihminen

ei voi lunastaa...

Mutta Jumala lunastaa minut,

hän tempaa minut 

tuonelan otteesta..."

Ps. 49:6,8,16 KR-92

"Sen pakkotyö on päättynyt"

"- Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, 

sanoo teidän Jumalanne.

Puhukaa lempeäsi Jerusalemille, 

ja kertokaa sille,

että sen pakkotyö on päättynyt,

että sen syyllisyys on sovitettu,

sillä kaksin verroin on

Herran käsi sitä kurittanut

kaikista sen synneistä.

Ääni huutaa: 

- Raivatkaa autiomaahan

Herralle tie!

Tasoittakaa yli aron

valtatie meidän Jumalallemme!

Täyttykööt notkot, 

alentukoot huiput,

mäet madaltukoot,

vuorten louhikot tasoittukoot!

Herran kunnia ilmestyy,

kaikki saavat sen nähdä.

Näin on Herra puhunut.

Ääni sanoo: 

- Julista!

Ja minä kysyn:

- Mitä minun pitää julistaa?

- Ihminen on kuin ruoho,

ihmisen kauneus kuin kedon kukka!

Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,

kun Herran henkäys koskettaa sitä.

Niin, ruohoa ovat ihmiset.

Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,

mutta meidän Jumalamme sana

pysyy iäti.

Nouse korkealle vuorelle, Siion,

ilosanoman tuoja!

Korota äänesi, Jerusalem,

ilosanoman saattaja!

Korota äänesi, älä pelkää!

Julista Juudan kaupungeille:

-Teidän Jumalanne tulee!

Itse Herra tulee suuressa voimassaan,

hän hallitsee vahvalla kädellään.

Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa,

johdattaa laumaa, jonka on 

omakseen hankkinut,

paimenen lailla hän kaitsee sitä, 

omin käsin hän kokoaa sen yhteen.

Karitsoita hän kantaa sylissään,

emolampaita hän ohjailee eteenpäin."

Jesaja 40: 1-11 KR-92

Koko elämän ajalta!

Nämä mietteet saivat oikeastaan alkunsa jo viikko sitten. Meillä oli kylässä yksi ystävä. Jossain vaiheessa hän kertoi jonkin ystävänsä mielessä olevasta toiveesta: että jostakin löytyisi vanha laulukirja: "Herramme tulee"*. Niitä ei välttämättä ole helppo löytää nykyään. No minulla oli sellainen siinä aivan vieressä olevassa kirjahyllyssä. Annoin sen siitä, vietäväksi sille kaipaavalle. Olin itse aikoinani kaivannut sellaista, syystä siitä, että se oli minulle lapsuudesta tuttu. Joskus siitä saattoi etsiä jonkun vanhan laulun, jota uudemmat laulukirjat eivät tarjoile. Tai jonkin laulun sanat olivat siinä vanhemmin sanoin, sellaisin, joilla oli lapsena laulun oppinut. Nyt saatoin toteuttaa toisen toiveen. (*Sitä laulukirjaa käytettiin helluntaiseurakunnissa vielä 70-luvun alussa, ennenkuin tuli uusi, vapaiden suuntien yhteinen "Hengellinen laulukirja" Senkin käyttö alkoi jo 70-luvun alkupuolella.)

Tänä aamuna tämä asia tuli mieleen, jostakin syystä. Mieleen tuli lapsuudesta myös toisenlainen laulukirja: värikäs, ison vihkon kokoinen lapsille tehty laulukirja: "Laula lapsi"**. Äidilläni oli ollut  lapsena sellainen ja äiti osti minulle ja siskolleni sellaisen, kun olimme lapsia; sillä 70-luvulla. Mietin sitten, että täällä kukaan ei ole tuntenut minua silloin. Omalle perheelleni olen tuttu 90-luvun alusta lähtien. Silloin tapasin mieheni. Hän tietysti kerrottuna tietää minun lapsuudestani asioita, kun niitä on kerrottu. Samoin kuin minä hänestä. Mutta on sitten eri asia olla tuttu jonkun kanssa omaten yhteiset muistot, jopa alusta asti. Moni saattaa tuntea meidät kyllä vuosikymmenten takaa, mutta ei aivan alusta asti. Joku puolestaan on tuntenut alussa, mutta elämä kun kuljettaa meitä ties mihin, niin ei ollakaan ehkä enää niin tuttuja, kuin oltiin oltu alussa. (**Vielä 90-luvulla oli mahdollista ostaa omille lapsillemmekin sellainen. Ihan uusi, kaupasta, ei mikään käytettynä löytynyt. Oli otettu uusi painos vanhasta. Se minulla on tallessa vielä.)

Mieleen tuli näitä miettiessä, myös Raamatusta henkilö, jolla oli tällaisia erilaisia tuntemisen kausia. Hän joutui 40-vuotiaana täysin erilleen, siitä elämänpiiristä, joka oli ollut hänelle tuttu, ja hän heille. Hänellä oli siellä entisessä elämässään vielä pohjalla sekin kokemus, että oli joutunut jo vauvana erilleen siitä perheestä, johon oli syntynyt. Mutta nyt hänet oli repäisty pois myös siitä kasvatti- (adoptio) perheestään. Tämä mies oli Mooses. Hän sai siinä uudessa aikuisen elämässään sitten vaimon ja lapsia, ainakin kaksi poikaa. Hänellä oli nyt aivan eri ympyrät, aivan eri maailma arjessaan kuin ennen. Hän varmasti pala palalta kertoili vaimolleen, mitä hänen elämässään oli ennen ollut. Lapsetkin saivat varmasti tietää niitä asioita aikanaan. Mutta yhteisiä muistoja ei ollut siltä ensimmäisen 40-vuoden ajalta. Velikin hänellä oli siellä ollut. Ja sisko. Varmaan hän välillä mietti, mitä heille mahtaa kuulua; ovatko hengissäkään? Olivat he. Mooseksella tuli aikanaan täyteen uusi 40 vuoden jakso. Hän oli nyt 80-vuotias. Hänelle tapahtui se ihmeellinen asia, että Jumala ilmestyi hänelle, ja antoi hänelle käskyn palata sille seudulle, vieläpä tehtävän kanssa; josta hän oli aikoinaan lähtenyt. Jumala tunsi Mooseksen historian koko elämän ajalta. Oli yhteiset muistot Mooseksen kanssa. Hän tunsi sen alun: 40-vuotisen Egyptin hovielämän. Sitä seuranneen 40-vuotisen erämaaelämän lammaspaimenena. Ja sen jälkeen tulevan 40-vuotisen taipaleen  vaeltajana, ja kansan johtajana, takaisin esi-isien kotiseuduille.

Kun Jumala ilmestyi hänelle, siinä oli silloin käsittelyssä entinen, nykyisyys ja kaikki tuleva. Jumala tiesi, tunsi, aivan kaikki. Oli suunnitellut. Ja toteutti sen. 

Niin se Hänellä  meidänkin kanssamme on. Hän tuntee omakohtaisesti alusta alkaen - ei vain kuulopuheilta - meidät! Jokaisen. ❤️

Mitä jos joku tulisikin, ja nostaisi!

 

Näkemistä ja heijastuspintoja

"Kun samarialaiset kuulivat, mitä (Filippos) puhui, ja näkivät ne tunnusteot, joita hän teki... ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset." Apostolien teot 8:6,12 KR-92

Jopa noita Simon uskoi ja otti kasteen. Hän ihmetteli sitten Filippoksen seurassa pysytellessään suuresti Jumalan voimatekoja, jotka olivat paljon suurempia kuin ne, joita hän itse oli kyennyt tekemään. Hänestäkin oltiin sanottu, että hänessä oli suuri voima. Mutta se voima silloin, ei ollut ollut Jumalan voimaa. Se oli silloin ollut aivan muuta... 

---

Istuin keittiön pöydän ääressä paikalla, joka ei ole varsinaisesti minun istumapaikkani. Huomasin yllättävän heijastuksen talon ulkoseinällä. Se tuli sisällä olevasta pöytälampusta, pöydällä olevan peilin kautta ja siitä keittiön yhden ikkunan heijastamana ikäänkuin siellä ulkoseinällä olisi ollut. Se valo meni usean asian kautta paikkaan, johon se suoraan ei olisi voinut valoaan näyttää seinien ollessa tiellä.

Me ihmisetkin saamme olla Jumalan valon heijastuspintoja. Emme usein käsitä, että meistä heijastuu Jumalan valoa, kun emme voi nähdä sitä heijastusta itse. Emme myöskään  aina havaitse sitä, että mistä asti lähtikään liikkeelle, ja monenko kaarron kautta, se meihinpäin jostain heijastuva  Jumalan valo.

☀️💌✨🌟🌻🌿❣️

Kuin tuttu sinulle puhumassa olisi

Minulle kävi niin, kun tänä aamuna tuon allaolevan jakeen luin, että tuo "kuule" - sana, sai minut lukemaan jaetta, kuin sen voisi sanoa tuttu ihminen minulle. 

Kuule tuttu ääni. Kuule kuinka rakkaasti ja tuttavallisesti se sanotaan. Ei mistään kaukaa ja korkealta, vaan siitä sinun vierestäs! Olkoon se sitten kotona, kaupassa, töissä, tai missä tahansa muussa paikassa, se kohtaaminen. 

Kuin tuttu alkais jutustella: - Kuule, kun mulla oli yksi asia, josta mun piti sulle sanoa...

"Ja nyt, Jaakob, minun palvelijani, kuule,

kuule, Israel, sinä, jonka olen valinnut!

Näin sanoo Herra, joka loi ja jo kohdussa 

sinut muovasi, hän, joka auttaa sinua:

- Älä pelkää, palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, 

jonka olen valinnut." Jes. 44:2 KR-92

Jaakob - pettäjä, olikin nyt Jesurun", valittu!

(*Raamatun alaviite kertoo, että sanan merkitys on: suora.)

Samanlaisia iloisia yllätyksiä on muillekin tullut: Pietari, Jeesuksen kieltäjä, sai uuden alun. Tuomas, epäilijä sai edelleen olla Jeesuksen rakastama. Saulus, vainoaja, sai uuden nimen: Paavali. Ja alkaa julistaa ristiinnaulittua Kristusta, jota oli ennen vihannut.

Meille kaikille itsessämme epäkelvoille on sama armo, ja uudet alut: meidätkin on Jeesus kutsunut! Hänhän omalla kuolemallaan osti meidät kuoleman vallasta🌿

"Päivä vain, ja hetki kerrallansa"

Tämä kohta tuosta virrestä on tullut kuin muistuttajaksi mieleeni, kun on alkanut joku/ tai jotkut asiat liikaa hämmentää tai pelottaa. Tässä epävarmassa maailmassa meille ei usein anneta selityksiä, että miksi asiat ovat juuri niin kuin ne ovat. Tai ei kerrota, mitä niille seuraavaksi tapahtuu. Tai aina neuvota ns. kädestä pitäen, mitä meidän tulisi ajatella tai tehdä.

Mutta Jeesus itse muistutti: "Ei teidän kuulu tietää aikoja tai hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut."

Hän sanoi myös: "Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään..." Ja siihen liittyi vielä se ajatus, että kullekin päivälle riittävät sen omat vaivat; ei siis pitäisi, kannattaisi, olisi hyötyä, kuormittaa tätä päivää sillä, mikä kuuluu huomiselle. "... Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."

Rukous: Kiitos Jeesus, kun meitä kannat. Sinä muistat meidät tomuksi; tiedät kyllä hyvin kuinka hauraita ne olemme. Jää luoksemme taas tänäkin aamuna, ja koko päiväksi!

Paavalia varmaan pelotti...

Eihän muuten Herra olisi hänelle ilmestynyt rohkaisua antamaan öisessä näyssä.

"Eräänä yönä Herra sanoi näyssä Paavalille:  "Älä pelkää, vaan puhu edelleen, älä vaikene. Minä olen sinun kanssasi. Kukaan ei käy kimppuusi eikä tee sinulle pahaa. Tässä kaupungissa on paljon minun kansaani " Apt. 18:9-11 KR-92 

Siinä oli monenlaista "vaihtelun varjoa"

Pietarista. Hänen elämässään oli hämmentävän erilaisia hetkiä. Kuin valon ja varjon syvää vaihtelua. Tai kuin on eroa vuorilla ja rotkoilla. Joskus hän sain kuulla ihania sanoja Jeesukselta. Seuraava hetki saattoi palauttaa hänet ns. muiden tallaajien joukkoon. 

Erään kerran: "Pietari sanoi hänelle: "Puhut vertauskuvin. Selitä meille, mitä tarkoitit." 

Jeesus vastasi: "Oletteko tekin  yhä noin ymmärtämättömiä?" Matt. 15:15-16 KR-92

Myöhemmin:  "Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seuduille, hän kysyi opetuslapsiltaan: "Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?"

He vastasivat: "Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista." 

"Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?"

Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika."

Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun  Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: "Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu." 

Sitten hän kielsi opetuslapsiaan kertomasta kenellekään, että hän oli Messias." Matt 16:13-20 KR-92

Ja sen jälkeen: "Tästä lähtien Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.

Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä:

"Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!"

Mutta hän (Jeesus) kääntyi pois ja sanoi Pietarille: "Väisty tieltäni, saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä." Matt. 16:21-23 KR-92

Ja sitten Jeesuksen kuolinhetken ollessa jo ihan käsillä; oli se hetki, kun Pietari kielsi tuntevansa Jeesusta. Hänhän pelkäsi omankin henkensä puolesta siinä pelottavassa tilanteessa. Mutta olipa myös ennen näitä ollut se hetki/ne hetket; jolloin juuri Pietari oli kahden muun kanssa otettu mukaan näkemään kirkastusvuorella se Jeesuksen hetki... Ja sitten myös se  tuskan hetki Getsemanen puutarhassa; kun Jeesuksen hikipisaratkin olivat kuin verta...

---

Kukaties Pietaria olisi harmittanut täällä maailman ajassa, että hänen eri hetkistään puhutaan ja niitä vatvotaan. Häntä olisi saattanut suuresti harmittaa ja hävettääkin. Kuin nykyajan julkkisten tekemisiä julkisesti repostellaan.

Mutta nyt: Jos hän vaikka tuolta taivaasta näitä kaikkia omia tilanteitaan katselisi; uskon, että hän iloitsisi siitä, että Jumala voi näitäkin asioita käyttää muiden Jeesusta seuraavien virvoittamiseen ja muistuttamiseen! Että Jumala voi kaikenlaista sallia, eikä se suinkaan tarkoita, että olisi hylätty: voi haavoittaa, mutta myös parantaa! "Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo, hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa." Job 5:18 KR-92

Pietari on suosikkihahmoni  Raamatussa... 

Terveiset sinne ylös - Jeesus ja Pietari, ja te kaikki muut.

Kiitos kun sain kirjoittaa.

 

"Älköön sydämenne olko levoton

"Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun." Joh. 14:1 KR-92

✝️❤️🌿✨

---

En ole, eikä olla, paljon tapahtumissa käyty, mutta noista ainakin on jäänyt nuo "jalanjäljet" - muistutuksia Jumalan rakkaudesta💌

Joku voitti sen taistelun! Jeesus sanoi: - Minä olen voittanut maailman...

Jeesuksen sanat:

"... Maailmassa teillä on ahdistus;

mutta olkaa turvallisella mielellä:

minä olen voittanut maailman."

                                     Joh. 16:33

"Minulla on vielä paljon sanottavaa

teille, mutta te voi nyt sitä kantaa.

Mutta kun hän tulee, totuuden Henki,

johdattaa hän teidät kaikkeen

totuuteen.

 

Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä

itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen

hän puhuu, ja tulevaiset hän teille 

julistaa.

Hän on minut kirkastava,

sillä hän ottaa minun omastani

ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä

on, on minun; sentähden minä sanoin

että hän ottaa minun omastani ja julistaa

teille." Joh. 16:12-15

Elämä on kyllä yhtä taistelua. Me koemme täällä väsymistä ja tappioita. Tunnemme, ettemme voi voittaa, vaan jäämme häviölle. Mutta  Jeesus vakuuttaa voittaneensa juuri meidän puolestamme - juuri minun, juuri Sinun❤️🌟🌿

Tarvitsin itse tällaista tänään. Ja mieleeni tuli ne sanat:  "...minä olen voittanut maailman."

---

Mieleeni tuli vielä tähän nyt tämäkin, että hän sanoi, ettei jätä orvoiksi meitä. Hän myös lupasi olla kanssamme joka päivä!  Ja jos Hän jotakin sanoo, on se asia niin - vaikka meistä sitten tuntuisikin joltakin muulta. Muistetaan tämä:

 

Hän on täällä tänään!

(Juuri meidän itsekunkin luona.)

                             

Jumala antaa - virkistystä, ja auttaa🌟

"Sinä Jumala,

annat runsaat sateet,
nääntyneen maasi sinä

saat jälleen kukoistamaan. 

Sinun väkesi elää siellä,

hyvyydessäsi sinä huolehdit

köyhistä, Jumala."

Ps. 68:10-11  KR-92

Minkä sanan haluaisin nyt kuulla...

No tänä aamuna tämän: "... minä pidän sinusta huolen..." Jer. 40:4 

Tuo Jeremian kohta oli sanottu hänelle hyvin ahdistavina aikoina. Eikä sitä hänelle sanonut Jumalan suu suoraan, vaan se tuli hänelle sanotuksi vihollisen edustajan suusta! Jeremia ei turvautunut häneen, hän sai vapauden valita. Mutta ajattelen niin, että ehkä Jeremia omissa ahdingoissaan saattoi ottaa senkin sanan; sen kuultuaan, Jumalan suusta tulleena. Jumala voi puhua monin tavoin. Onhan hän käyttänyt aasinkin suuta sanomansa välittämiseen... Älä niin katso sitä viestin tuojaa, jos tiedät, keneltä Sana sinulle kuitenkin tulee!

Jumalan huolenpito tulee kyllä esiin Raamatussa monesti, erilaisin sanamuodoin.

"Älä pelkää, minä autan sinua." Jes. 41:13 on yksi sellainen.  "Älä pelkää" - lupauksia on Raamatussa paljonkin!

"Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen." Jer. 31:25 KR-92 

"Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tuntisi." Psalmi 139:4 

Ei haittaa, jos ei edes osaa sitä hätäänsä tai ahdistuksen aihettaan niin tarkasti sanoittaa - Herra osaa kyllä kaikkia kieliä, ja tuntee muutenkin kaiken, mitä niillä hänelle sanotuilla sanoilla tahdotaan kuvata. Ja vaikka ei edes löytyisi niitä sanoja siihen tarpeen esille tuomiseen!

"Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen." Jer. 31:25  

"Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen." Jer. 31:25  

Jumala,  "valkeuksien Isä", vakuuttaa tarvitsevalle aina läsnäoloaan. ✨ Hän on aina sama!

"Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa." Jaakob 1:17

----

Nämäkin tämän aamun varhaiset kuvat, saman aamuauringon valon tuomia erilaisia valon ilmentymiä eri paikoissa. ✨ Kuvien välillä vain 3 minuuttia.

Virvoitusta... vihreäkantisista kirjoista tällä kertaa 🌿

"Avuton saa armon" - Emil Ponsimaan kirjassa/Hyvässä hoivassa* 1988:

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun." Joh. 14:1.

Tuosta Ponsimaa toteaa, että "joskus puhutaan arvostelevasti murheellisista kristityistä." Ja silloin vedotaan tuohon Jeesuksen sanomiseen. Mutta Ponsimaa huomauttaa, "että tämä ei ole ankara kielto, vaan mitä hellin lohdutus." Ja sitten hän vielä lisää, että asian huomaa lukiessaan vähän eteenpäin samaa lukua:

 "En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne." Joh. 14:18

 "Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille." Joh. 14:27

Sitten hän vielä muistuttaa, että kohta: "Herra, emme me tiedä, mihin sinä menet, kuinka sitten tietäisimme tien?" Joh. 14:5, on yksi osoitus opetuslasten ("apostolien") riippuvaisuudesta Herrastaan. Tällä, ynnä muin rohkaisevin sanoin,  Ponsimaa kehottaa kuuntelemaan Vapahtajan ääntä ("sanaa") ja nostamaan päämme. "Nykyajan Tuomas-paratkin viedään taas kokemaan, että Mestari elää ja muistaa heitä."

🌿☀️

Matti Sihvosen kirja/Toivon siivin** 2004:

"Arjen ihmeitä" - Valtava kalansaalis, ja ateria rannalla. Joh. 21:1-14. Josta Sihvonen toteaa: "Ylösnoussut (Jeesus) saapuu rannalle. Häntä ei tunneta... vaikka hän on sama Jeesus..." "Kun tarvitsemme hänen apuaan, kuvittelemme että ensin meidän on suoritettava yhtä ja toista. Hän tekee kuitenkin kaiken valmiiksi..."  Oltiin kaikki oma taito "pantu likoon", saalista ei ollut tullut. "Kalastajat olivat jo varmoja, että kalan saaminen tuona yönä oli mahdotonta." Mutta sitten Jeesus tuli.

🐟

Noista kahdesta kirjasta luen yleensä luvun kerrallaan kaivatessani joskus väsyneenä jotain virkistävää ja mieltä ylentävää. Nämä kirjat ovat minulla kuin pari; jos luen toisesta, yleensä luen sitten toisestakin. Ovat valmiina avoinna siitä kohtaa, mistä on edellisen kerran luettu. Siitä on yleensä hyvä jatkaa:)  Edustakoon nyt tuo vihreä kuva tältä aamulta kummankin kirjan kansia, joissa toisessa oli myös pieni lintu. Ja toisen etukannessa pieniä kukkia ja himmeämmin näkyvät pitkospuut.

*Hyvässä hoivassa/Emil Ponsimaa/Herättäjäyhdistys 1988

** Toivon siivin/Matti Sihvonen/Sley-kirjat 2004

Kummankin kirjan kirjoittajat luterilaisen kirkon pappeja. 

"Viisauden ja näkemisen hengen..." - ja millainen voima se onkaan - joka meissäkin vaikuttaa!

Paavali kirjoitti rukousaiheestaan:

"Minä rukoilen, että Herramme

Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä,

antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen,

niin että oppisitte tuntemaan hänet,

ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään,

millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut,

miten äärettömän rikkaan perintöosan

hän antaa meille pyhien joukossa

ja miten mittaamaton

on hänen voimansa,

joka vaikuttaa

meissä uskovissa.

Se on sama väkevä voima,

jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista..."

Ef. 1:17-20 KR-92

---

Tämä on varmaan oikein hyvä muistaa juuri meidän, jotka koemme ettemme ole oikein mitään millään saralla...

Siunatkoon Sinua Herra itse, antakoon iloa ja valoa sinulle, sitä näkemisen henkeä... 💌👑