Olin pari yötä sitten nähnyt jotain arkista unta kai, enkä enää herättyäni muistanut mitä siinä oikein oli. Otsikko ei ainakaan suoraaan tullut siitä, mutta liekö ollut joku vaikutus sillä kuitenkin. No, jokatapauksessa, tuollainen toivotus tuli mieleeni; ajatuksella, että se olisi monissa tilanteissa ihanampi osoitus toivosta seuraavaan tapaamiseen, kuin joku muu. Otsikko sisältää tietysti myös ajatuksen; toivon ja uskon myös siitä, että kerran taivaassa tavataan Jeesus, joka on meidän puolestamme kuollut. Sekä niitä rakkaita, jotka edeltä ovat menneet. Ja itseasiassa, tapaammehan me siellä ihan uusia tuttujakin, jotka siellä ensi kertaa näemme: niitä, joista niin paljon olemme Raamatusta lukeneet, kuin myös omia esi-isiämme ja -äitejämme, ym. joita ei ole ennen ollut tilaisuutta nähdä.
Sinä aamuna kun vihkooni kirjoittelin tuon otsikon ja tuota muuta; olin aamun luettavista saanut silmiini jakeen, joka myös ikäänkuin puhui samaa, että kyllä vielä nähdään:
"Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room. 8:38-39 KR-92
---
Nyt kun etsin tähän kuvaa, ja löysin tuon ja muut samaan aikaan otetut, huomasin, että tuo kuvahan oli samalta aamulta kuin tekstiä vihkoon olin kirjoittanut. Siitähän, aamuisesta näkymästä ennen ylösnousua olin kirjoitukseeni aihetta saanut!
Ehkä meillekin sitten joskus, on tämä elämä täällä kuin arkinen uni, josta ei oikein edes muista, mitä siinä oli...🌟
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti