Kaikkiko meni...

Katosiko sinulta ilo, menikö rauha, etkö jaksa enää rukoilla? Rakkauskin tuntuu laimenneen... usko haihtuneen...

Jotain sinulle jäi...

Sinulle jäi kuitenkin se suurin, Jumalan armo.
Jäi Kristus, puolustajasi heikkoudessasi, auttajasi köyhyydessäsi.
Ja jäi risti, lunastus. Siinä on voimasi, armahduksesi. Siinä uudistuksesi. Siinä sydämen puhdistus ja lahjaksi saamasi vanhurskaus.

(Mukailtu Erkki Lemisen runon Häipyikö sinulta ilo -mukaan)

Varma sana

"Varma on se sana ja kaikinpuolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan,  joista minä olen suurin." 1 Tim. 1:15

Näin sanoi Paavali, joka on monella tapaa esikuvaksi meille.

"Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi." 1Tim. 1:16

Paavali oli ollut aiemmin Jeesukseen uskovien vainooja. Hän oli  ollut läsnä kun Stefanus kivitettiin. Kun hän vainosi Jumalaan uskovia, hän luuli tekevänsä palveluksen Jumalalle. Hän oli ollut hyvin innokas siinä hommassaan. Yksi hänen "työmatkoistaan" koitui hänelle kohtalokkaaksi. Hän kohtasi sen, jota vainosi  - Jeesuksen - ja hänen elänänsä muuttui täysin. Hänestä tuli Jeesuksen seuraaja. Näistä kerrotaan Apostolien teoissa. Luku 7, jakeesta 58 alkaen on kertomusta Paavalista, joka ensin käytti nimeä Saulus.

Homma se on sekin

Tänä aamuna minua ilahdutti erityisesti Sro:n päivän sanassa Vähäsarjan tekstissä seuraava kohta:

"Voittajan joukoissa on tilaa heikommillekin aseenkantajille ja vedenkärrääjille."

Jos puhutaan sotajoukosta, niin ei joku vedenkärrääjän homma kovin hohdokkaalta tai sankarilliselta kuulosta, mutta hekin ovat tarpeellisia. Heidänkin on oltava omalla paikallaan uskollisia. Ensimmäinen mielikuvani tuosta vedenkärrääjästä oli sellainen, että joku kantaa jollain pienellä kipolla sotatantereella makaaville  vettä suun kostukkeeksi... Toinen sitten se, että joku kuljettaa isompia määriä vettä taisteleville joukoille. Kummatkin tarpeellisia.

---

Ja minä ajattelin, että tänään en varnaankaan kirjoita mitään...

Sille, joka etsii

Etsit Häntä. Koet, ettet löydä. Hän löysikin sinut. Kun pimeässä hapuilet etsien jotakuta, kätesi tavoittaa Hänet. Hän on siinä, vierelläsi ihan. Tartut Häneen hukkuvan lailla. Tässä on pelastus. Hän ottaa sinun kätesi omaansa ja pitää kiinni. Ei päästä irti, vaan vetää turvaan. Ja hoitaa sinua. Lääkitsee haavasi, lämmittää kylmästä ja järkytyksestä vapisevan olemuksesi ja ruokkii sinua - Taivaan leivällä. Hän ei väisty viereltäsi. Hän valvoo, kun väsyneenä ummistat silmäsi. Hän on siinä, vierelläsi ihan.

"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6

"Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Joh. 6:37

Ei pelkkiä reittivinkkejä

Muutama päivä sitten minua ilahdutti Aamun ensimmäinen -blogista lukemani Vähäsarjan teksti. Ajatus siinä oli se, ettei Jeesus huutele meille reittivinkkejä taivaasta. Hän kulkee itse edellämme ja tasoittaa maaston. Me menemme sinne, missä Hän jo on. Reitti on katsottu, tehtävä valmistettu ja sen kesto määritelty. Voit katsoa kyseisen tekstin täältä (klikkaa tästä). Siihen liittyi allaoleva kohta:

"Minä kuljen sinun edelläsi. Vuorimaat minä tasoitan, pronssiovet murran, rautateljet isken irti." Jes. 45:2 (uudempi käännös)

Juha Vähäsarjan tekstin (päivä 17.6.) löydät myös kirjasta: Joka päivä Jumalan kämmenellä/Kustannus Oy Arkki.

Toiveet ja todellisuus

Ne eivät aina kohtaa. Toiveitahan meillä riittää. Ja tarkoitan tässä nyt sellaisia toiveita, joiden tosiksi muuttuessa uskoisimme olevamme onnellisia, iloisia, vapaita... Aina joskus joku kiihkeästi odottamamme asia toteutuukin. Olemme onnellisia...  ehkä hetken. Se ei sitten ihan ollutkaan sitä mitä odotimme... Tai ilmaantuu joku uusi asia, jonka toteutumista nyt tarvittaisiinkin tekemään meidät iloisiksi ja vapaiksi... Ongelmat, sairaudet, kaikenlaiset elämän huolet; ne toteutumattomat toiveemme, ahdistavat meitä jatkuvasti. Saavat tuntemaan, ettei ilolle, rauhalle, luovuudelle, tai jollekin muulle onnen asialle, ole tilaa. Koemme ehkä elämän supistuvan pienemmäksi, ahtaammaksi,  kuin mihin sillä olisi ollut muuten mahdollisuus.

Puutarhuria se tämäkin on tarvinnut.
 

Meistä todellakin leikataan versoja, meistä nypitään lehtiä,  meitä typistetään, kasvumaatamme möyhennetään, meitä lannoitetaan,  meitä kastellaan, meitä sidotaan, meitä koulitaan, meitä siirretään paikasta toiseen, meitä jalostetaan. Tätä kaikkea tekee hoitajamme - Taivaallinen puutarhuri. Hän tietää mitä tekee. Hän tietää kuinka meistä saa sen tärkeimmän tulemaan esiin. Täysin "villinä ja vapaana" rehottavat vain kasvit puutarhan ulkopuolella. Ja monet villikasvit tukahtuvat toisten vallatessa tilaa.

Odottamisen vaikeus

Odottaminen on vaikeata. Tässä eräänä päivänä yritin soitttaa paikkaan, johon on vaikea päästä. Sain kuulla erinäisiä kertoja lauseen: "...jos haluatte jatkaa odottamista....". Aikani "halusin" ja sitten en. Päätin hoitaa asiani kasvokkain. Ensin jonotusnumero käsiin ja odottamaan. Siellä jonottaessani tuumin, että jotkut ihmiset joutuvat odottamaan jatkuvasti; se on melkein päivän työ. Jos sitä jatkuvasti joutuu tekemään, siihen osannee paremmin suhtautua; asennoituu jo ennalta siten, että se kestää ja varaa siihen aikaa. Kun minä sitten, lopultakin lyhyen odotuksen jälkeen, pääsin esittämään asiani, selvisi vain, ettei mitääm ollutkaan vielä valmiina. Käyntini kuitenkin oli hyödyksi siten, että toivomani juttu valmistui samana päivänä.

Muutama päivä sitten sain puhelun, jossa oli kaksi iloista asiaa. Toista en ollut osannut odottaa lainkaan. Toinen asia puolestaan oli sellainen, että se meni äärimmilleen, ennenkuin ratkesi iloisella tavalla. Joskus me joudumme huutamaan pelosta, kun vastausta vain ei näytä tulevan. Näin kävi opetuslapsillekin myrskyävällä merellä. Pelkäsivät hukkuvansa. Jeesus oli kuitenkin veneessä. Ja Hän tyynnytti myrskyn. (Tämä tapahtuma löytyy kohdasta Mark. 4:35-41).

"Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu." Snl. 10:28

Jumalattomien toivo hukkuu. Vanhurskaalla on toivo. Vaikka odotus joskus olisikin pitkä...

Virheistäkin uutta

Jumala ei tee koskaan virheitä. Me teemme. Meidän annetaan joskus tehdä hyvin raskaitakin virheitä. Voimme olla hädissämme, peloissamme, ymmällämme ja vihaisiakin Jumalalle siitä, että Hän salli, ja sallii, niin tapahtua. Joskus meidän annetaan kulkea omia polkujamme.

"Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen..." Jes. 53:6.

Kuitenkin Hän valvoo joka hetkeämme. Se mikä meidän mielestämme, ja näkökulmastamme, on mennyt väärin ja pilalle, onkin ollut koko ajan Hänen tiedossaan, valvonnassaan ja hoidossaan myös. Se onkin osa suurempaa suunnitelmaa kuin meidän ajatuksemme oli. Hänen näkökulmansa on ikuisuusnäkökulma. Ja kun Hän huolehtii ajallisista asioistamme, Hän pitää aina sen ikuisen päämäärän mielessään järjestellessään asioitamme.

"...jos sanot, ettet  voi häntä nähdä, asia on hänen edessänsä, odota häntä." Job 35:14

Kun me itkemme menetyksiämme, pettymyksiämme ja pelkojamme, Hän näkee jo kaiken tulevan; kaiken iäti pysyvän, kaiken kauniin, kaiken ilon...

Joskus joudumme kokemaan, että Hän on ääneti. Raamatussa on paikka, jossa sanotaan:

"...hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua..." Sef. 3:17

Arvoituksellinen sana. Kaikki hänen tekonsa sanelee rakkaus meitä kohtaan. Äänettömyyskin toisinaan... Muistakaa Jobia, kaikki, jotka kärsitte!

Heijastusta

Tänä aamuna näin yllättäen auringon välkettä seinällä, johon auringonvalo ei normaalisti osu. Sen täytyi heijastua siihen lähistöllä olleesta peilistä tai  vastakkaisen seinän ovilasista. Ilmiö kesti vain pienen hetken, koska taivas meni pilveen. Ja kohta aurinko olisi paistanut muutenkin hieman toisesta kohdasta. Jäin vain miettimään... yritin muistella jotain sanaa; ihmisen kasvot toisessa ihmisessä... Kun sitten laitoin kyseiset sanat Koivuniemen Raamattuhakuun  (katso tästä linkistä) sain  tuon allaolevan jakeen.

"Niinkuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä." Snl. 27:19

En siis muistanut ihan oikein, mutta jotain heijastusta siinäkin kai oli...

Toivo

Raamattu puhuu paljon toivosta.

"mutta toivo ei saata häpeään..." Room. 5:5

"Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo;  kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee? Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä." Room. 8:24-25

"Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta." Room. 15:13

"Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti." Hebr. 6:19

"pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä Hän, joka antoi lupauksen on uskollinen;" Hebr. 10:23

Kristuksen rakkaus - kaikkea tietoa ylempänä

"Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne,  niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen kaikkea Jumalan kaikkea täyteyttä. " Ef. 3:14-19

"Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksesssa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Aamen." Ef. 3:20-21