Pimeyteen loistaa suuri valo

"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; 

jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. 

Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat 

sinun edessäsi, niinkuin elonaikana iloitaan,

 niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. 

 Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; 

ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät

 ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan.

Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu,

 jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on:

 Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas.

 Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä." Jes. 9:1-6

Levottomuutemme lääke

Levottomuuteemme on olemassa lääke:

"Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1 Piet. 5:7

Ja tämäkin: "Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?" Matt. 6:27

Tälle on olemassa vahva "rinnakkaislääkekin": "Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö;  te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta." Luuk. 12:7

Yllättävän vaikea joskus ottaa näitä lääkkeitä. Nämähän on sellaisia "pitkäaikaislääkkeitä", joita kuitenkin on otettava säännöllisesti - ja varsinkin "oireiden" ilmaantuessa.

Kaikki minun tieni

"...kaikki minun tieni ovat sinulle tutut."  Ps 139:3

"...ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne." 
Ps 139:4

Tänä aamuna sain mieleeni nämä jakeet, kun ajatukseni pyrkivät menemään huolissaan olemisen poluille. Tuokoot ne lohtua sinullekin.

Koko psalmin pääset lukamaan tästä: Psalmi 139/Koivuniemen raamattuhaku

Herra on keskellämme

Luin Jesajan lukua 12. Siinä oli kaiken muun hyvän ohessa myös tällainen jae:

"Huutakaa ja riemuitkaa, Siionin asukkaat, sillä suuri on teidän keskellänne Israelin Pyhä." Jes. 12:6

Sitä ennen olin lukenut yhdestä hartauskirjasta jakeen:

"Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa." 2 Moos. 14:14


Mielestäni nuo jakeet sopivat hyvin yhteen, vaikka ihan eri paikassa ovatkin. Onhan niissä samaa: Herra on keskellämme!

Ei muuta nimeä

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Joh. 3:16

"Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Jeesus Kristus." 1 Tim. 2:5

"Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."
Apt. 4:12


Ei muuta nimeä, kuin Jeesus Kristus.

Arkista hommaa

"Sanokaa Arkippokselle: 'Muista hoitaa hyvin se tehtävä, jonka olet Herralta saanut."

                                                                                             Kol. 4:17  (v.1992 käännös)

Tuossa yllä Paavali muistutti Arkipposta hoitamaan hyvin hommansa. Jeesus kertoi joskus vertauksen palvelijoista, joille isäntä jakoi rahojaan matkalle lähtiessään: Luuk. 19:12-24. Enemmän saaneet saivat niitä syystä: he osasivat asioida niillä viisaasti. Se, joka vähiten sai, ei osannut kunnolla edes sitä vähää hoitaa. Sen isäntä oli jo varmasti hänestä huomannut aiemminkin, joten sen vuoksi hänelle ei paljon annettu.

Kun on  aihetta todeta itsestään, että  on "paha ja laiska palvelija",  on helppo ymmärtää, miksi ei ole saanut suurempia tehtäviä. Jos huonosti tulee hoidettua sekin vähä, mikä minulle on uskottu, kuinka minulle olisi voitu antaa suurempia?

Vaikka olisin saanut vähän, pitäisi se vähä hyvin hoitaa. Kaikki tekeminen tehdä,  kuin Herramme astuisi kohta ovesta sisään katsomaan, mitä olen puuhastellut. Kun huonosti toiminut palvelija huomaan olevani, voin vielä aloittaa uudelleen.

Ja onhan meillä sellainen Herra, joka meidän heikkoutemme tuntee!
Hän itse auttaa mielellään.

---
Olin juuri aamulla miettinyt sitä, kuinka kehnosti olen monia asioita tehnyt. Sitten tuli aamulukemisistani eteen tuo Paavalin sanoma muistutus. Näistä lähtökohdista tämä teksti. Tänäänkin ne pienet hommamme meitä odottavat...

Ei pelkkää unta

"Sillä minä virvoitan väsyneen sielun,  ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen." Jer. 31:25

"Siihen minä heräsin ja katselin, ja uneni oli minusta suloinen."

Jer. 31:26

Ja se ei ollut pelkkä uni.

Joka päivä - tänäänkin!

"Kiitetty olkoon Herra joka päivä. 
  
 

 Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela." 

Ps. 68:20

---
Hän on läsnä arjessamme tänäänkin.

Hän lukee haavat ja kyyneleet

"Sillä näin sanoo Herra: 'Paha on sinun vammasi, kipeä on saamasi
 isku." Jer. 30:12

Paha voi vammamme olla, mutta lohdullinen on sana haavoittuneelle ja kipeälle:

"Sillä minä kasvatan umpeen sinun haavasi ja parannan sinut saamistasi iskuista, sanoo Herra, sinut, Siion, jolla on nimenä 'hyljätty', 'se, josta kukaan ei välitä." Jer. 30:17

Jumalan tutkimattomat tiet

"Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä, Israel, puhut: 'Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta'? Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Minä olen iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton." Jes. 40:27-28

"Kuka on tämän tehnyt ja toimittanut? Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin: minä, Herra,
joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama." Jes. 41:4

"Kuka on sen alunpitäen ilmoittanut, että olisimme sen tienneet, ja edeltäpäin, niin että voisimme sanoa: 'Hän oli oikeassa'? Ei kukaan sitä ilmoittanut, ei kukaan sitä kuuluttanut, ei kukaan kuullut teiltä sanaakaan. Minä ensimmäisenä sanon Siionille: 'Katso, katso, siinä ne ovat!' ja annan Jerusalemille ilontuojan." Jes. 41:26-27

Hän näkee enemmän

Jumala näkee meissä enemmän kuin muut...                                               

Jumala näki Mooseksen synnyttyä hänessä muutakin, kuin mitä toiset näkivät. Hänhän oli orjan lapsi, määrätty kuolemaan. Mutta Mooses pelastui, koska Jumala oli päättänyt niin. Hän sai sitten kasvatuksensa faaraon hovissa, kaukana tulevaisuudessa odottavaa tehtävää varten.

Mutta ensin Mooseksesta tuli mies, joka oli tappanut ihmisen... Pakenevassa Mooseksessakin Jumala näki enemmän. Jumala valmisteli häntä johonkin...

Mooseksella oli, paimentaessaan  erämaassa 40 vuotta lampaita, sauva. Sekin näytti tavalliselta, mutta siinäkin oli enemmän. Kun Jumala palavan pensaan äärellä kutsui Mooseksen tehtäväänsä, sauva muuttui käärmeeksi, kun Jumala käski niin. Myöhemminkin sauvasta oli moneen...

Jumala näkee meissäkin jotain, mitä muut eivät näe. Olemme yhä hengissä, koska Jumalalla on meille vielä jotain. Hän näkee meissä enemmän; enemmän kuin toiset, tai me itse.

---

Viime sunnuntain kokouksessa rukoushuoneella oli seurakuntamme pastorin R. Lomban puheessa jotain tästä aiheesta. Tässä siitä vapaasti muisteltuna.

Taivaallinen postikonttori

Siinä niitä oli, Taivaallisen postimestarin jalkojen juuressa, iso kasa paketteja. Hänen tehtäviinsä kuului avata ne, ja toimia sitten sen mukaan, miten paketin sisältö kulloinkin edellytti toimimaan. Siinä oli  kasassa näkyvissä muutama valtavan suuri paketti, jotka heti kiinnittivät huomiota. Sitten oli monta hyvin tavallisen oloista, joista jotkut olivat jopa narulla sidotut ympäriinsä ja olipa joissakin näkyvissä teippiäkin. Useimmat olivat ihan siististi paketoituina, laatikossa. Sellaisestahan sitä siisteimmän paketin saa. Mutta kyllä oli vielä ihan ruskeaan paperiinkin käärittyjä lähetyksiä, joista useat näyttivät hyvin epämääräisen muotoisiltakin. Olipa siellä matkalla repaleiseksikin menneitä paketteja. Monennäköistä merkintää oli myös pakettien kyljissä; mikä kiireellisenä pyydettiin toimittamaan, mikä pitämään katon alla, että kuivana sisältö pysyisi. Ja löytyipä siellä särkyvän merkkikin  jossakin laatikossa. Ja tuolla näkyi yksi, joka piti oleman tietty puoli ylöspäin. Postimestari käänteli hieman paketteja. Hän tutki tarkkaan mitä siinä kasassa oli. Ikäänkuin hänen silmänsä olisivat etsineet jotain. Ja niin hän etsikin. Hän noukki nyt isojen pakettien välistä sormiensa väliin pienenpienen paketin. Sellaisia olisi mahtunut hänen kämmenelleen useampiakin samalla kertaa. Postimestari mietti itsekseen, etteivät ihmiset hänen työtään useinkaan ymmärrä. Jotkut luulevat, että mitä näyttävämpi paketti, sen nopeammin se tulee avattua ja käsiteltyä. Miten väärin se luulo olikaan. Hän, Taivaallinen postimestari ei avannut hänelle lähetettyjä paketteja sillä perusteella. Hän avasi ne tärkeysjärjestyksessä paketin sisällön mukaan. Lähetyksiin oli yleensä kirjoitettu sen sisältö ja postimestarilla oli muutenkin tarkka vainu sen suhteen, mikä kulloinkin piti avata.  Nyt se oli tuo pieni, vaatimattoman näköinen paketti. Sen sisältökin oli pieni, mutta ei silti vähemmän tärkeä. Se, joka tuon oli lähettänyt, tuli saamaan  vastauslähetyksen postimestarin leimalla varustettuna.

---
Tällä kertomuksella on puutteensa. Tällä halusin kuitenkin sanoa, että Taivaallinen Isämme kuuntelee kaikenlaiset asiamme, ovat ne sitten valtavan isoja ja vaikeita, tai hyvinkin pieniä muihin verraten. Kenties joskus ne omat vaikeudet tuntuvat ihan "lillukanvarsiin" kompastelulta, mutta kyllä Hän nekin huomioi. Ei Häneltä jää näkemättä ja  huomioimatta mikään.

Omiin "lillukanvarsimietteisiini" näitä ajattelin, ja piirsin ensin kuvan. Sitten sanoilla samaa yritin sommitella. Kaikenkokoiset rukoukset huomioidaan, kaikenkokoiset asiat.

"Jeesus sanoi hänelle..."

"...Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, 

niin sinä näkisit Jumalan kirkauden?"

 Joh. 11:40

Jeesus sanoi niin ihmiselle, joka sitä sanaa silloin tarvitsi. Minäkin  huomaan sitä aina silloin tällöin tarvitsevani.

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, 

ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy."  

Hebr. 11:1

Siunauksen alla

"Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.

"Kun he näin siunaavat Israelin minun nimeeni, minä annan sille siunaukseni."

4 Moos. 6:24-27 (-92 käännös)

"...Herran siunaus on kuin verkko, joka heitetään suojaksi Jumalan omien ylle. Sen verkon läpi ei pääse mikään Taivaallisen Isän tietämättä ja sallimatta..." Juha Vähsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä

Mietin aamulla, mitä on siunaus? Kuin "tilauksesta" oli lukemassani Vähäsarjan kirjassakin tekstiä siitä, jota pätkä tuossa yllä. Jatkoin vielä hieman omiakin mietintöjäni: Jokainen meistä varmaan haluaisi olla siunattu. Toisista sanotaankin, että on ollut siunausta... (jos on vaikka rikas tai jotenkin menestynyt näkyvällä tavalla). Entä sitten me, jotka saatamme kokea, ettei meillä ole... ainakaan samalla tavoin, kuin mitä se usein käsitetään? Varmaa ainakin on, ettei sitä siunausta voi kukaan itse ottaa. Etsin  kohtia*, joissa sana siunaus esiintyy eri muodoissaan. Usein siunaukseen liittyikin silmin nähtävää menestystä. Mutta Jumala voi siunata erilaisin tavoin. Tässä on  erilainen:

"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa" Ef. 1:3

* Kohtia siunauksesta. Koivuniemen Raamattuhaku.
**(koko luvun voit nähdä tästä: Efesolaiskirje luku 1 ).

Siunatkoon sinua Herramme tänään,

sillä mitä sinä tarvitset!

"Hänet nähdessään..."

"Jumala on katsonut kansansa puoleen." Luuk. 7:16

"Ja hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: 

"Älä itke." Luuk. 7:13

Siinä oli kaksi joukkoa tulossa vastakkain. Toisessa vaelsi kaupunkia kohden Jeesus opetuslapsineen ja heidän kanssaan vaelsi "suuri kansanjoukko",  joka lienee ollut innoissaan kaikesta nähdystä ja kuullusta. Aivan toisenlainen joukko puolestaan tuli juuri ulos kaupungin portista. He olivat suuren surun vallassa. Jeesuksen katse pysähtyi siinä yhteen, siihen suurimman surun kantajaan; leskiäitiin, ainokaisensa menettäneeseen. Äitiin, jonka poika juuri makasi kuolleena siinä paareilla. "Ja hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: 'Älä itke." Sitten Jeesus astui paarien luo ja kosketti niitä. Kantajat pysähtyivät. Uskoisin hiljaisuuden laskeutuneen ympärille viimeistään siinä vaiheessa. 

Sitten kuultiin Jeesuksen äänen lausuvan: "Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse." Ja hän nousi. Hän nousi istumaan ja alkoi puhua. Mitä hän sanoi, sitä ei meille ole kerrottu. Mutta tuo äiti, jota Jeesus armahti, sai sinä päivänä yllättäen suuren ilon; hän sai poikansa takaisin. Ja niin oli vastakkain tulleissa väkijoukoissa kaupungin porteilla suuri ilo kummallakin... Suurempi lie ollut sillä, joka äsken oli ollut kuolemansurun vallassa. Mutta sanotaan myös, että "heidät kaikki valtasi suuri pelko, ja he ylistivät Jumalaa"  mm. sanoen:

 "Jumala on katsonut kansansa puoleen."

Luuk. 7:16

---

Tämä kohtaaminen: Luuk. 7:11-16.


Minua puhutteli varsinkin tuo, että Jeesus armahti naista jo ennenkuin nainen osasi odottaa yhtään mitään, ennenkuin oli mitään viitettä, että jotain ihmeellistä olisi tapahtumassa.

Hän voi sen tehdä

"Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla" Ps 30:12

Mikä ilo! Hän voi sen tehdä. Hän voi muuttaa murheellisen mielen iloitsevaksi. Hän voi sen tehdä; sille, joka sitä on jo kauan odottanut ja rukoillut. Mutta aivan yhtä hyvin Hän voi sen tehdä sille, joka ei sitä osannut  edes odottaa. 

Se riemu on suurempaa, kuin olosuhteet, joissa elämme. Se on ilo ja riemu  siitä, että Herramme ja Taivaallinen Isämme näkee meidät ja tilanteemme, ja huolehtii meistä. Joskus yllättäen aivan meidät. Hänen ääntään saamme kuulla pimeänkin keskellä ja Hänen läsnäolonsa sielläkin, pimeän keskellä, valaisee polkuamme. Käsi kädessä Isän kanssa on aina turvallisempaa.