"Hänet nähdessään..."

"Jumala on katsonut kansansa puoleen." Luuk. 7:16

"Ja hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: 

"Älä itke." Luuk. 7:13

Siinä oli kaksi joukkoa tulossa vastakkain. Toisessa vaelsi kaupunkia kohden Jeesus opetuslapsineen ja heidän kanssaan vaelsi "suuri kansanjoukko",  joka lienee ollut innoissaan kaikesta nähdystä ja kuullusta. Aivan toisenlainen joukko puolestaan tuli juuri ulos kaupungin portista. He olivat suuren surun vallassa. Jeesuksen katse pysähtyi siinä yhteen, siihen suurimman surun kantajaan; leskiäitiin, ainokaisensa menettäneeseen. Äitiin, jonka poika juuri makasi kuolleena siinä paareilla. "Ja hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: 'Älä itke." Sitten Jeesus astui paarien luo ja kosketti niitä. Kantajat pysähtyivät. Uskoisin hiljaisuuden laskeutuneen ympärille viimeistään siinä vaiheessa. 

Sitten kuultiin Jeesuksen äänen lausuvan: "Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse." Ja hän nousi. Hän nousi istumaan ja alkoi puhua. Mitä hän sanoi, sitä ei meille ole kerrottu. Mutta tuo äiti, jota Jeesus armahti, sai sinä päivänä yllättäen suuren ilon; hän sai poikansa takaisin. Ja niin oli vastakkain tulleissa väkijoukoissa kaupungin porteilla suuri ilo kummallakin... Suurempi lie ollut sillä, joka äsken oli ollut kuolemansurun vallassa. Mutta sanotaan myös, että "heidät kaikki valtasi suuri pelko, ja he ylistivät Jumalaa"  mm. sanoen:

 "Jumala on katsonut kansansa puoleen."

Luuk. 7:16

---

Tämä kohtaaminen: Luuk. 7:11-16.


Minua puhutteli varsinkin tuo, että Jeesus armahti naista jo ennenkuin nainen osasi odottaa yhtään mitään, ennenkuin oli mitään viitettä, että jotain ihmeellistä olisi tapahtumassa.