Matka

Se matka oli hyvin pitkä ja raskas. Niin rasittava se oli, että monien toivo hukkui jo alussa. He olisivat halunneet palata. Paluuta ei kuitenkaan ollut. Se oli niin raskas, että luultiin ettei perillepääsyä mitenkään voi tulla. Inhimilliset olosuhteet olivat sellaiset.

Niissä oloissa jotkut rupesivat ehkä epäilemään sitäkin, oliko mitään määränpäätä edes olemassakaan. Mutta se määränpää oli. Se myös saavutettiin. Ei kansan sitkeyden tähden, vaan sen tähden, joka kulki heidän ylinnä matkaoppaanaan: koko sen pitkän ja uuvuttavan matkan heitä johti Herra itse! Häntä eivät voineet horjuttaa ihmisten epäilykset, napina tai kapina. Ihmisten epäluottamus ei voinut silloin, eikä voi nykyäänkään, horjuttaa Herraa eikä hänen päätöksiään ja päämääräänsä - mutta toi, ja voi nykyäänkin tuoda, matkaan mutkia, joita emme toivo. Niin se toi tällekin kansalle. Matka kesti vuosikymmeniä, mutta päämäärä saavutettiin, koska Herra oli niin päättänyt.

Se matka oli niin raskas Mooseksellekin, että hän etäältä sai nähdä lupausten maan. Uusi sukupolvi kansasta oli se, joka sai nähdä maan, ja mennä sinne. Sen saivat kokea myös Kaaleb ja Joosua. He olivat luottaneet Jumalaan. Luottamalla mukana kulkevaan Herraan ei olisi menettänyt mitään...


"ja erämaassa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra, sinun Jumalasi, on kantanut sinua, niinkuin mies kantaa poikaansa, koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan."
5 Moos. 1:31