Tunsin kiitollisuutta siitä, että sain väsyneenä kellahtaa omaan sänkyyni nukkumaan, omassa kodissamme. Havahduin sitten siihenkin, että kaikkihan mitä minulla on, on lahjaksi saatua. Minulla ei olisi yhtään mitään, ei yhtään ainutta asiaa, ellei niitä olisi minulle annettu. Mitään meillä ei ollut kun synnyimme, ja kun kuolemme, emme mitään mukaamne ota. Jospa muistaisi useammin ajatella kaikkea ympärillään olevaa todellisina lahjoina. Mikä siinä onkin, että niiden asioiden huomaaminen kyllä on kovin helppoa, jotka puutteina koemme.
Mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti