Kun näkemistä kaivattiin...

Joh. luku 14, jakeessa 8, Filippus pyytää: "... "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme."  Siis sanoi käytännössä, että sitten olemme tyytyväisiä... Se näkemisen halu oli hänelläkin siinä. Kun näen, niin sitten olen tyytyväinen, sitten uskon ilman epäilyksen häivää, tahdomme mekin  varmaan usein sanoa. Mutta Jeesus itse sanoi vastauksena Filippuksen pyyntöön, että hänessä nähtiin myös Isä. 

Meillä on kyltymätön halu nähdä. Se ikäänkuin tekee todeksi sen, mihin halutaan uskoa. Mutta esim. Mooses kerran muistutti; (5. Moos. 11:2-7), että vain vanhemmat - joille hän siinä tilanteessa puhui - olivat nähneet matkavaelluksen aikana ne Herran suuruuden teot. Heidän lapsensa eivät olleet niitä nähneet omin silmin. Mutta sen vuoksi juuri niille, jotka eivät olleet itse nähneet, käskettiin puhua. Ja myös teroittaa sitä asiaa, että noudattaisivat Jumalan ohjeita. Niiden noudattaminen toi siunauksen. 

Tänä aamuna oli luettaviin merkitty psalmi 48. Siinäkin oli tätä näkemistä:

"Mutta he hämmästyivät sitä mitä näkivät..." Ps. 48:6  (Ja sen näkemisen seurauksena viholliset lähtivät pakoon!)

"Mitä ennen olimme kuulleet, sen me omin silmin näimme, Herran Sebaotin, meidän Jumalamme, kaupungissa: Jumala pitää sen lujana ikuisesti. (sela)" Ps. 48:9

Usko on sen  näkemistä, mitä ei nähdä... vielä. Niin opettaa Hebrealaiskirjeen luku 11.

---

Minäkin yhtenä aamuna lähdin kävelylle, toivoen jotain näkeväni. Otin nimittäin kännykän mukaani, kun toivoin jonkun kuvauskohteen löytäväni, mutta en vain oikein  uskonut sellaista näkeväni.  Kaikkihan oli harmaata ja kiinnostavat, kauniit asiat jossain lumen alla. Kävelin pidemmälle kuin aioin. Jotain napsin, etten nyt vallan ilman kuvia jäisi. Kun sitten olin kääntynyt jo paluumatkalle, näin pilviverhossa  pienen sinisen aukon. Siitä jo ilahduin. Mutta matkan edetessä, oli sitten vielä se parhaiden kuvien hetki! Sain parempaa kuin osasin ollenkaan odottaa! Kyllä näkeminen meitä ilahduttaa☀️