Jumalan rakkautta vain muutamalla sanalla...

Tuossa allaolevan linkin sivustolla, (Hebreaa kristityille), ja kyseisessä tekstissä, oli haluttu tuoda esiin sitä, miten Jumalan rakkaus meitä kohtaan voidaan ilmaista vähilläkin sanoilla. Ensin oli yksittäisin jakein. Sitten vähennettiin sanoja. Ja lopulta ollen vain yhden sanan ilmaisuja Jumalan rakkaudesta meihin.❤️

Lopuksi muistutettiin siitäkin, että sanoittakin voi ilmentää Jumalan rakkauden olemassaoloa☀️

https://hebrew4christians.com/training/the-gospel-in-few-words/

(Teksti on englanniksi. Mutta kun minulla ei juuri kielitaitoa ole, niin onneksi on näiden nykyvekottimien kätevät kääntäjät, joilla saa  suomeksi käännettynä tekstiä lukea.)

Teksti oli osa tämän viikon lukuaiheita. Alla oleva linkki on sivuston etusivulle, josta näkee sen runsaan tarjonnan.

https://hebrew4christians.com/index.html

❤️✝️🕊️

Oli valinnanvapaus, jonka Jeesus merkkasi siinä kohtaa hyväksymismerkinnällään

Olen eilen* ja tänään* miettinyt jotenkin uudelta kantilta sitä kohtaa, kun Jeesus sanoi:

"... Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois." Luuk. 10:42

Jeesus sanoi nuo sanat Martalle, joka oli  varmastikin itse ahkera ja hyvä taloudenpitäjä. Nyt hän valitti Jeesukselle Marian istumista Jeesuksen lähellä, kun Martta itse olisi kaivannut apua taloustöihin.  Entäpä Maria...? Hänen taloustaidoistaan ja halukkuudestaan niihin noin yleensä,  ei sanota mitään. Ties vaikka olisivat olleet yhtä hyvät, kuin Martan, mutta emme tiedä sitä. Mutta siinä yhdessä tilanteessa ainakin Maria valitsi sen, mikä hänestä  tuntui paremmalta: hän ei mennyt ns. keittiöön, ei sisarensa avuksi, vaan jäi istumaan vieraiden joukkoon - ja erityisesti  kuuntelemaan Jeesusta... Jeesus antoi Marialle valinnanvapauden. Ja vielä kehui, että Maria oli valinnut hyvin!

Kun tällaista minunlaistani, melkoisen aikaansaamatonta, monesti hävettää ja mietityttää omat puutteeni, eli se, olisiko pitänyt tehdä monesti enemmän, (lue: edes jotain), on tuo Jeesuksen Marialle antama lupa valita, lohdullinenkin! Tuskin Jeesuskaan silti varsinaisesti laiskuuteen tai toimettomuuteen noin yleisesti ottaen kehotti. Mutta toisaalta hän varmaan halusi myös karsia turhia rönsyjä pois kaikesta tekemisestä. Ja jättää enemmän aikaa varsinkin olla hänen kanssaan.

Tämmöisiä mietteitä. Mitä se kaikki tapahtunut ja Jeesuksen sanominen, sitten meidän itsekunkin kohdalla voisi tarkoittaa, niin Jeesus itse voisi/voi tarkentaa, mitä tarkoitti☀️

---

Löysin tämän luonnoksista *8. kesäkuuta kohdalta. En tiedä miksi en ollut sitä silloin julkaissut. Pullatkin näyttävät olevan jopa onatekoisia.☀️

Mutta löysinpä toisen blogini puolelta myös tekstin, jonka olin julkaissut 9. kesäkuuta. Siinäkin oli valitsemisen asiaa, mutta siltä kantilta, että Jumala voi valita erinäisiin asioihin ihmisiä, joita ihmiset eivät valitsisi:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2023/06/mita-ihmiset-eivat-olisi-valinneet-sen.html

Pyyhitty pois... Silloinhan niitä ei enää ole!

"... Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois." Ps. 32:1 KR-92

"Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemne, syntiemme anteeksianto." Kol. 1:13-14 KR-92

Kun vihollinen käy päälle kuin  valtakunnansyyttäjä, joutuu sen edessä koville, kun vieläpä omatuntokin sanoo, että sen syytökset pitävät paikkansa, enimmältään ainakin, vaikka suoranaisia valheitakin on. Silloin on  ihana saada sana, että "sinun syntisi on pyyhitty pois".  Jumala itse on vapauttanut sinut. Olet armahdettu. Puolestasi on rangaistus jo suoritettu. Sen teki Jeesus - rakas Isoveljemme! Hän sai siihen Isältä toimeksiannon, ja sen hän on suorittanut täysin!

Sanat eivät ole pelkkää puhetta...

Millaista viestintää?  Sanat ovat tärkeämpiä kuin usein tulee ajatelleeksikaan. Sanat muovaavat tekoja...

Mielestäni hyvä, sanojen suurta merkitystä selittävä, ja ajatuksia herättävä teksti, oli luettavissa Hebrew for christians -sivustolla: 'The Sanctity of our Words".  ("Sanojemme pyhyys" -teksti on siellä englanniksi, mutta sen voi kääntää koneella suomeksi, kuten itsekin  tein): https://hebrew4christians.com/Scripture/Parashah/Summaries/Matot/Vows/vows.html

Tekstissä oli mm. esimerkkinä lasinpuhaltaja siitä, miten Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen. Lasinpuhaltaja muovaa puhalluksellaan lasiin muodon. Jumalan luomis/puhaltamistyöstä jotkut viisaat olivat sanoneet, että Jumala puhalsi ihmiseen kyvyn ajatella ja puhua. Tuo ajatus oli kirjoituksessa, joka löytyy linkistä.

Tämän kuvan olen ottanut 80-luvulla, vierailulla Nuutajärven lasinpuhaltamossa. 

Minulle tuli jotenkin käsitettävämmäksi,  yllä  mainitun kirjoituksen luettuani, sanat Sanasta, joka on Johanneksen evankeliumin alussa. Sen luvun aloitus on ollut minulle aina ihmettelyn aihe, kun ole koskaan oikein käsittänyt, miksi siinä Jumalaa nimitetään niin. 

"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala."  Joh. 1:1

SANA puhalsi meihin omaa Henkeään... Omaa itseään! On se ihmeellistä!  Sen vuoksi meistä tuli eläviä, ja eläimistä eroavia. Olemme Jumalan kuvia! Ja siten niin arvokkaita, ettei järkemme sitä käsitä.

"Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi." Matt. 12:36-37

Armahtakoon Jumala meitä tässäkin!

"Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettava, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;" Fil. 3:8 

Heikkonakin saa elää Jumalan voimasta!

Tämä jae tuntui lohdulliselta tänä aamuna:

"Sillä vaikka hänet  ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, elää hän kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta..." 2. Kor. 13:4

Lahjaksi saatu! Jumalan työ! Armosta pelastettu!

 "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." Ef. 2:8-10

"Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden." Ef. 2:14-16

Ja Hän pysyy sanassaan... ☀️

"... ja hän pysyy sanassaan." 1. Kor. 1:9 KR-92

Tuo kiinnitti huomioni luettavasta. Ja mihin se sitten liittyy? Siihen, ettei Jumala kadu sitä, että kutsui meidät! Kutsu pitää paikkansa, se pysyy voimassa. Tuon edellä sanottiin nimittäin näin:

"Jumala on kutsunut teidät Poikansa Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme yhteyteen, ja hän pysyy sanassaan." 1. Kor. 1:9 KR-92

Vielä tuossa luvussa on siitä, että olemme Jumalan pyhittämiä. Siihen  perustuu asemamamme, ei mihinkään omiin saavutuksiin.

Ajatuksia Joonasta - mielensäpahoittamisesta ja masentumisesta

 Joona luku 4, KR-92.

Joona oli varmaan ihminen, joka viihtyi enemmänkin yksinäisyydessä, omassa seurassaan. Hän oli varmaan myös herkästi masentuva. Ja helposti pettyvä. Ja sellaista hän ehkä myös koki, ettei hänen tekemisillään ollut oikein mitään vaikutusta, (vaikka sillä oli! Niiniveläisethän kääntyivät ja katuivat, ainakin siinä hetkessä). Mutta se ei riittänyt Joonalle, (vaikka se riitti Jumalalle!). Joona olisi ilmeisesti  halunnut ns. vaivojensa palkaksi, (laivamatkan myrsky + kalan sisuksissa olo, ym.), nähdä jotain järisyttävää "työnsä" tuloksena. Siihen olisi hänelle kelvannut kaupungin näyttävä tuhoutuminen, joka nyt jäikin häneltä näkemättä - koska Jumala oli armelias!

Joona katseli asioita vain omalta kannaltaan. Enkö minäkin usein tee niin?

Mistä mekään tiedämme omissa pettymyksissämme - olivat ne mitä kokoa, ja mistä hyvänsä alkunsa saaneita - että mitä suurta Jumala niiden kautta saattaa vaikuttaa?

Kun loppuun asti pidämme "toivon rohkeuden"

Sitä rohkeutta ei voi itsestään ottaa. Se on uskossa saatu lahja.  Siitä kehotetaan pitämään kiinni; jos kerran uskomme olevamme Jumalan lapsia, niin meillä on sentähden, siinä asemassa, Jumalan lapsen asema ja Isän huolenpito ja rakkaus. Jos ajatellaan maallisten isien rakkautta lapsiinsa, niin jo siitä näemme, että tavallisesti isät kyllä pitää lapsiensa puolta ja tahtoo heille ainoastaan kaikkea  hyvää antaa, mikä vain heidän vallassaan ja mahdollisuuksissaan on. No niin Jumalakin, jolla on paljon paremmat vaikutusmahdollisuudet kuin kellään maallisella isällä.  Jumalan, Taivaallisen Isämme,  kuviahan ne maalliset isämmekin ovat. Siltikin, että ne kuvat voi olla monella tavalla vikaantuneet, turmeltuneet. Isän kaltainen on  isoveljemme Jeesuskin, joka myös katsoo pikkusisarustensa perään suurella rakkaudella.  Mutta me, ne hänen pikkusisaruksensa, emme aina osaa ottaa sitä huolenpitoa ja peräänkatsomista  oikealla tavalla, vaan luulemme motiivit joksikin muuksi, kuin mitä se on: suuri rakkaus meitä kohtaan. Niin suuri, että henkensä antaisi puolestamme. Ja niin Hän tekikin❤️ Me voisimme kai ottaa oppia maallisista pikkusisaruksista, jotka ottaa mallia ihailemastaan isoveljestä kaikessa🙂

"mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen." Hebr. 3:6

---

Kirjoitin aamulla ensin vihkoon nuo itselleni rohkaisuksi ja muistutukseksi, kun kaipasin jotain sellaista.