Kirjoitin eilen illalla nukkumaan mennessäni herätyskellonani toimivaan pikkukännykkään muistiin tämän mieleeni tulleen:
"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen.
Uskokaa Jumalaan, uskokaa minuun."
Se on Joh. 14:1. Vain sana "ja" oli jäänyt puuttumaan siitä. Alkuosa oli minulle rohkaisuksi ja lohdutukseksi. Mutta tuota loppuosaa mietin enemmänkin, kuin olisin kuullut ja tajunnut sen kehoituksena, että ihan oikeasti arjessa : Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.
Eiköhän se usein - minulla ainakin - ole niin, että sitä uskoo kyllä Jumalan olevan ja vaikuttavan ihan tässä maailmassakin... mutta ei niin kovin näkyvästi tässä omassa elämässä. Lienee niin, että toisinaan Jumala kätkeytyykin meiltä, koetellakseen meitä. Mutta usein kyllä myös itse voimme olla kuin epäuskoisia; tunnottomia, melkein kuuroja tai lähes sokeita. Avatkoon Jumala itse meidät tajuamaan ja havainnoimaan Hänen todellisuuttaan ihan tässä jokapäiväisessä arjessamme!
Siunatkoon Hän meitä kaikkia tänäänkin!☀️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti