Elämän ankkuri ulottuu esiripun toiselle puolen... (kuva)

"Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen." Hebr. 6:19 KR-92

"Sinne Jeesus meidän edelläkävijänämme meni, kun hän oli tullut ylipapiksi, jonka pappeus on ikuista, Melkisedekin pappeutta." Hebr. 6:20 KR-92

---

Ei tarvita enää jokapäiväisiä uhreja. Jeesus sovitti kaiken yhdellä kerralla, kun antoi syntiemme puolesta itsensä! 

Ei voi suurempaa rakkautta olla, kuin se...✝️❤️✨

Eikö kaikessa ihmisen pelossa olekin...

Eikö kaikki ihmisen pelot olekin lopulta kotoisin samasta kuolemanpelon lähteestä? Jos ei suoranaisesti, niin sen savuja ainakin vahvasti haistelemme. Kunpa muistaisimmekin yhtä vahvasti Elämän olemassaolon, ja sen vaikutuksen elämässämme, kuin nyt kulutamme energiaa, voimavaroja, siihen toiseen, joka pelkästään syö eikä tuo. Toinen taas antaisi sitä elämänvoimaa Elämästä itsestään: Jeesuksesta.

"ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia." Hebr. 2:15  (v. -38)

 
"Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen," Hebr. 2:14 (v. -38)

Toisin sanoen, uudemman Raamatunkäännöksen mukaan, ja jakeet oikeassa järjestyksessä:

"Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hän tulikin ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siten hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina." Hebr. 2:14-15 KR-92

---

Täytyy todeta vielä se, että omiin ajatuksiinihan minä taas tämänkin kirjoitin... Pelokas ihminen monella tapaa. Mutta tällaisenakin Jumalalle rakkaita saadaan olla❤️