sunnuntai 28. syyskuuta 2025

Rukousta kai se on tämäkin; kuin toisi pussinsa tai säkkinsä Jumalan eteen...

Ei kai ole tarkoitus olla koko ajan huolissaan selaisesta, jolle ei nyt mahda mitään?

Mitä sinä sanot Jeesus? Olisitko sinä ollut? Et varmaankaan. Tai jos niitä sellaisia asioita oli, sinä puhuit niistä Isälle; et lievittänyt omaa ongelmaasi, epävarmuuttasi, pelkoasi, heittämällä niitä ikäviä mielikuvia toisten pohdittavaksi, jotta hekin saisivat märehtiä niitä, vaikka eivät mahda mitään. Sinä rukoilit, puhuit Isälle.

Jeesus, sinä tiedät millaisia asioita minun mielessäni liikkuu. Näet kuinka taakoitettu olen. Pyydän, anna apusi, anna rauhasi asioiden ylle jotka ovat minulle liian isoja kyetäkseni parantamaan niitä. Kiitos, että sinua saa lähestyä itsessään mahdottomat ihmiset. Sinä et ajanut luotasi spitaalisia, et syntisiä; vaan paransit. Kiitos, että sinun luoksesi saa yhä ihminen tulla asioineen, on ne sitten mitä laatua tahansa. Sinä et moiti, sinä et syytä, vaikka aihettakin olisi. Sinä armahdat! Kiitos Jeesus. Muista minunkin asioitani.



Se sama aurinko valaisee ihanaksi metsän, tai kurkistaa kaihtimien raoista hämärään huoneeseen... Sama aurinko ☀️  Meidän aurinkomme on Jeesus!


lauantai 27. syyskuuta 2025

Niin kuin aurinko nousee... pimeälle taivaalle

Joka päivä... Niin on Jumala läsnä, vaikka meidän silmämme ja käsityskykymme ei kykenisi havaitsemaan vielä häntä.

"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, ... sinä olet minun kanssani..." Ps. 23:4 

"Herra verhoutuu valoon kuin viittaan..."  Ps. 104:2 (Raamattu kansalle)

Sain tänä aamuna nähdä miten aurinko kuitenkin oli nousemassa tuonne  taivaalle, joka ei näytä kirkkaalta. Tätä tässä kirjoittaessa, puut jo peittävät sen valoisamman kohdan. Silti aurinko on siellä, vaikka taivasnäkymä olisi pilvien, puiden, seinien tai jopa pimeyden peitossa; aurinko on joka hetki olemassa taivaalla. Ja niin on Jumalakin - vielä enemmän - olemassa aina, vaikka havannointikykymme on niin heikko. Hänellä on kyllä hyvä kuulo ja näkö  - ja ymmärrys meihin päin❤️


maanantai 22. syyskuuta 2025

Osina Jumalan suunnitelmaa. Emme useinkaan tiedä, millä tavoin oma osamme voisi olla tärkeä...

Joku voi olla mahdollistamassa jotain jonkun toisen osalle🌱

Aamun luettavissani oli kahdesta naisesta; Noomista ja Ruutista, jotka olivat anoppi ja miniä. Heillä oli niin hyvät välit, että Ruut lähti Noomin mukaan Noomin entiseen kotimaahan muuttaen, kun perheen miehet olivat kuolleet. Noomi toimi sitten Ruutille äitinä siellä, kun omia poikia ei enää ollut.  Ja Ruutin uusiin naimisiin menolla oli myös Noomilla sormensa pelissä. Noomi oli sitten Ruutin lapselle myös isoäitinä ja hoitajana, koska Ruutin oma äitihän oli jäänyt Ruutin synnyinmaahan.

 Raamattu kertoo että naapurin naiset jopa sanoivat lapsen synnyttyä, että "Noomille on syntynyt poika"*.    Raamattuhan ei ainakaan mainitse, että Noomilla olisi ollut ollenkaan omia lapsenlapsia niistä omista kahdesta kuolleesta pojastaan, joiden vaimoja Ruut ja Orpa olivat olleet...  Ja Noomi koki osansa ja olemisensa varmaan hyvin epäonnistuneeksi ja turhaksi, koska entisiin kotimaisemiin palattuaan sanoi tutuille  naisille: "Älkää enää kutsuko minua Noomiksi*, kutsukaa minua Maaraksi**, sillä Kaikkivaltias on antanut minulle paljon katkerata murhetta."** Ruut 2:20  (*onnellinen, **murheellinen) v. 1933 käännös

Mutta silti: Noomilla oli tosi tärkeä osa - jopa ilman omista lapsista syntyneitä jälkipolvia - Israelin uusien sukupolvien tulemisessa ja tulevaisuudessa, ja jopa koko maailmankin loppuun asti ulottuvassa tulevassa historiassa! Ilman häntä ei olisi syntynyt kuningas Daavidiakaan! Esiäitinä Ruut... Ja Jeesuksenkin esiäitinä oli Ruut, joka Noomin mukana tuli siihen maahan... Leskinä kummatkin. Mutta Jumalalla oli, ja on, suunnitelmat pitkälle tulevaisuuteen. 

*Ruut 4:17: "Ja naapurivaimot antoivat lapselle nimen, sanoen: "Noomille on syntynyt poika". Ja he panivat hänen nimekseen Oobed. Hänestä tuli Iisain, Daavidin isän, isä." v. -33 käännös

---

Suomessa sanalla anoppi on usein jotenkin epämukava kaiku. Mutta monissa muissa maissa ja kulttuureissa tuo sama asema on niinkuin toisen äidin asema. Äitejä kotimaassamme kyllä enimmäkseen arvostetaan... Mitä jos täälläkin ajateltaisiin anoppeja ja miniöitä äiteinä ja tyttärinä? Ja appiukkoja ja vävyjä isinä ja poikina? Miesten puolella ei ehkä ole ihan samassa mittakaavassa sentään yleisiä vitsit näistä "isistä lain mukaan" kuin on naisten kesken anopeista? 

Ruut oli Noomin, anoppinsa, kotimaahan tullessa maahanmuuttaja. Ja liekö ollut alkujaan toisenuskoinenkin. Siitä Raamattu ei mitään sano. Mutta kukaties Ruut joutui kokemaan väheksyntää ja ylenkatsetta sen vuoksi, että oli muualta: oli moabilainen. 

Olen joutunut itse tarkistamaan käsityksiäni toisen kulttuurin edustajista. Olen saanut huomata, että usein he ovat kohteliaampia ja huomattavasti huomaavaisempia ja avuliaampia kuin itse olisin osannut olla. Ei me suomalaisiksi syntyneet välttämättä olla ihan kaikessa niin hyviä, kuin olemme itsestämme luulleet. Jos meillä olisi mahdollisuus tutustua toisen kulttuurin edustajan ajatuksiin ja tapoihin edes vähän, saattaisimme yllättyä heistä myönteisestikin. Ja käsitys omasta itsestä ja omista tavoista voisi muuttuakin joissakin kohdin ehkä? Meidän on tietysti usein vaikea tutustua muihin, jo ihan oman luonteenlaatumme vuoksi. Sen itsessäni aivan erityisesti huomaan. En helposti ryhdy puheisiin edes omankielisen ihmisen kanssa, ellei toinen tee aloitetta, tai keskustelukumppani ole hyvin tuttu. Saati jos on kieliongelma. Itsehän en kehtaa enkun sanoja suustani päästää, niitä vähäisiäkään, joita ehkä kirjallisessa muodossa osaisin. Mutta moni muualta tullut toivoisikin kenties että hänelle puhuttaisiin suomea...  Itsehän olen anoppi, jota on nimitetty äidiksi. Ja isäntä on appiukkona saanut kuulla itseään sanottavan isäksi. Kyllähän se tuntuu kivalta:) 






sunnuntai 21. syyskuuta 2025

Johdattakoon Hän! - Ja siunaus kirouksen sijaan!

"Sinä olet minun Jumalani - opeta minua täyttämään tahtosi! Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä." Ps. 143:10 KR-92 (Daavidin psalmi)

"Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia." Room. 8:14 KR-92


----

Bileam joutuu siunaamaan Israelin: Luettavissani oli myös Bileamista; 4. Moos. luvuissa 22-24 on siitä hänen tapauksestaan. Hänet tilattiin paikalle kiroamaan Israel, mutta siunauksen hän joutui antamaan!

Tilanteen alku: Israelilaiset olivat nyt saapuneet "Moabin tasangolle Jordanin itäpuolelle vastapäätä Jerikoa." Ei siis ihme, että moabilaiset olivat hädissään. Sanotaan, että "moabilaiset joutuivat kauhun valtaan." Niinpä heidän kuninkaansa "Balak, Sipporin poika"  hän päätti lähettää sananviejiä Bileamin, Beorin pojan luo. Hän asui "Eufratin varrella Petorissa, maassa, jossa oli Balakin heimolaisia." (lainaukset luvusta 22)

Näihin tapahtumiin liittyy myös se Bileamin aasin tapaus, jolloin aasi sai hetkeksi kyvyn puhua... Se oli Bileamin aasi, joka oli pelästynyt edessä ollutta Jumalan enkeliä jolla oli miekka kädessä. Bileam ei ollut nähnyt enkeliä. Aasin puheen jälkeen Jumala avasi Bileaminkin silmät sen näkemiseen.



"Katso, minä asetan tänä päivänä teidän eteenne siunauksen ja kirouksen." 5. Moos.11:26 (Mooseksen sanomat sanat)


lauantai 20. syyskuuta 2025

Kaiken yllä onkin kuitenkin lampaiden suuri ylipaimen...❣️

Nämä ajatukset sai alkunsa eilen katsotusta "Pieni talo Preerialla" -sarjan yhdestä jaksosta*.  Ja myös aamulla mielessä vain äänettömästi lausutusta Isä meidän - rukouksesta. Näistä aineksista koostui aamun mietteet🐑🐏🐄🐂☀️

* Tarkistin jakson oikean nimen. Se oli 1. kauden jakso; dvd-levyllä nro 6: "To See The World"



❤️ "Minä olen se hyvä paimen..." - sanoi Jeesus. Joh. 10:11,14

❤️🐑🐄🐏🐂 "... kaikki ovat poikenneet pois..." Ps. 14:3, 53:4 🌍❣️




"Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen, 

hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen."  Hebr. 13:20-21 KR-92





torstai 18. syyskuuta 2025

Kun kaipaisi hyviä terveisiä

"Hän suostui pyyntööni; itseasiassa hän on niin innostunut, että hän nyt omasta halustaan lähtee teidän luoksenne."  2. Kor. 8:17 KR-92




Tuon jakeen voisi sovittaa myös siihen, mitä Jeesus teki. Hän innostui Isän ideasta, ja sitten vielä suostui itse lähtemään meidän luoksemme. Hänellä on yhä intoa meidän hyväksemme. Ja hänet Isä Jumala myös lähettää noutamaan meitä jonain päivänä kotiin; niinkuin luvattu ja useasti viestitetty jo asiasta onkin. Kunhan kaikki on valmiina siellä meitä varten. 

Siellä ei ole mitään keskeneräistä ja vajaata. Kaikki tehtiin valmiiksi. Jeesus teki. Myös meidät, omassa ruumiissaan, kun kärsi meidän tuskamme ja syntimme. Hänellä oli todellista sydämen paloa meidän puolestamme. Ja yhä on❤️ 

Siinä on todellinen hyvä uutinen, josta saamme  innostua!

---



RISTIN VALO - kuuluu kaikkialle ja kaikille!

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Joh. 3:16  (v. -38 käännös)

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen." Joh. 14:1-3 (v. -38 käännös)



keskiviikko 17. syyskuuta 2025

Että Jumala avaisi sanansa oven ... meillekin

Vaikka emme olekaan sellaisia, kuin vaikkapa apostolit, tai muut rohkeat!

Paavali sanoi, ja varmaan itsekin rukoili tätä asiaa:
 
"Rukoilkaa samalla meidänkin puolestamme, jotta Jumala avaisi meille oven sanansa julistamisen ja me saisimme puhua Kristuksen salaisuudesta, jonka vuoksi juuri olen vankinakin. Kunpa voisin tehdä sitä tunnetuksi ja puhua niin kuin pitäisi." Kol. 4:3-4 KR-92

Jeremia puolestaan sanoi: "Mutta kun sanoin:
"En enää halua ajatella häntä enkä puhua hänen nimissään", tuntui kuin sisimmässäni olisi palanut liekehtivä tuli ja luuni olisivat hehkuneet. Viimeiseen saakka minä yritin tätä kestää, mutta enää en jaksa." Jer. 20:9 KR-92

Ja entä Mooses: Valitti, että hänellä on hidas puhe ja kankea kieli... Johon Jumala sanoi, että onhan hänellä veljensä Aaron, joka kyllä osaa puhua....

Meitä on niin erilaisia ihmisiä. Jumala jokaisen luonut omanlaisekseen. Jotkut osaa puhua, jotkut ei. Ja silti Jumala osaa jokaista käyttää, ja haluaa käyttää. Niinpä mekin saamme Paavalin tavoin rukoillla, että Jumala avaisi meillekin oven sanansa julistamiseen. Jotkut puhuu, jotkut tekee sen jotenkin muuten, kuin itse olemalla puhujan paikalla. Kaikki eivät osaa puhua toisille, mutta he saattavat joskus mahdollistaa Jumalan sanan oven aukeamisen jollekin, jollakin muilla tavoin; esivalmistuksia Jumalan suunnitelman mukaan tehden. Me emme aina tiedä, missä osassa olemmekaan Jumalan suunnitelmassa sanansa viemiseen... Mutta Hän tietää kyllä! Ja uskon, että joskus häntä hymyilyttääkin, kun Hän näkee, ettemme nyt lainkaan käsitä, miten suuri merkitys meidänkin läsnäolollamne on... Sen Hän aikoo paljastaa meille sitten joskus🌱☀️ 

Mutta nyt me saamme julistaa ristiinnaulittua Kristusta✝️☀️

"... nyt näemme vielä kuin arvoituksen tavoin..."
Katso sanatarkasti: 1. Kor. 13:12  (v. -38 käännös)


sunnuntai 14. syyskuuta 2025

Lähellä olevat...

"... Lähellä elävät, oppikaa tuntemaan minun voimani!" Jes. 33:19 KR-92

Kun tuo jaekohta osui muuta etsiessä sivusilmällä silmiini, tuli siitä mielikuva Jumalan voimasta, jonka suuruutta emme useinkaan käsitä: Jumala on ihan lähellämme; (vaikkapa kuin tulivuori), jonka voima on kätkössä, mutta joka voi tulla esiin yhtäkkiä ja valtavalla voimalla, kuten Hän tahtoo.

Koko ja kuuluu näin: "Kuulkaa, kaukaiset kansat, mitä olen tehnyt! Lähellä elävät, oppikaa tuntemaan minun voimani." Jesaja 33:13 KR-92

Jännää tuossa, ja huomionarvoista, oli se, että Jumala antoi tuon oppimisen kehoituksen niille, jotka lähellä ovat. Selvästikin on oppimisen tarvetta... Eikö se ole vähän samantapainen kehoitus, samaa "kastia" se ohjeistus, kun Jeesus itse sanoi: "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun." Joh. 14:1
 
Ja se jatkui; seuraavassa jakeessa: "Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?" Joh. 14:2






Kun Jumala on vaiti, saatamme käytännössä pitää häntä heikkona tai voimattomana tekemään asioita (meidän elämässämme tai toisten), vaikka sanoissa ja ajatuksissa haluamme ja vakuutamme uskovamme. Emme tee sitä tahallamme, mutta uskoa meiltä - minulta - puuttuu siihen, että Jumala haluaisi/voisi toimia meidän tai tämän maailman asioissa. Ja kuitenkin uskomme. Mutta ei edes sinapinsiemenen verran sitä uskoa meillä - minulla - ole... Senhän Jeesus totesi jo opetuslapsistaan, jotka sentään näkivät ja kokivat Sinut ja toimintasi täällä. Saati sitten meillä, jotka emme ole Sinua näillä maallisilla silmillämme nähneet!

Käsittämätöntä, että voit rakastaa meitä silti - ja niin paljon, että kuolit ihmisenä puolestamme, että me perisimme ikuisen!


perjantai 12. syyskuuta 2025

Mitä jos... pimeässä ja pelossa oleva kuulee...

"Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö." Matt.  14:27 KR-92

En ehkä osaa tätä sanoittaa niin, että se ääni - tutun ja turvallisen - luotetun, ääni, kuuluisi? Mutta jos lukee koko jaeparin, niinkuin minäkin luin, niin jos sitten... kuulet/näet sisimmässäsi sen, kun opetuslapset ovat pimeällä myrskyävällä merellä... Ja yhtäkkiä sieltä pimeän keskeltä kuuluukin se tutun turvallinen ääni:

🌊🌊🌊

"Kun he näkivät Jeesuksen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: "Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö." Matt. 14:26-27 KR-92

🌊🌊🌊

Heräsin tänä aamuna ankeisiin ajatuksiin. Tuntui lannistavalta, masentavalta ja pelottavaltakin. Pöydän ääreen tullessani otin vaihteeksi ensin käsiini H.E. Wislöffin "Hiljaisia hetkiä". Siitä avasin vain kirjan ja luin tekstin, joka oli päivälle 22.7. Siinä oli jae: 

"Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1. Piet. 5:7

H.E. Wislöffin tekstikin oli hyvää luettavaa. Siinä muistutettiin, että: "... Kaikki! Mikään ei ole liian suurta, mikään ei ole liian pientä." Ja että on  "ansaisematon onni saada antaa kaikki"  ja  "harvoin käytämme oikeuttamme..." antaa huolet Jumalalle hoidettavaksi.

Kirja: H.E. Wislöff, Hiljaisia hetkiä. Kirjapaja 1981.


maanantai 8. syyskuuta 2025

Yllättävä ilohetki illalla

Monille uskoville ylistyshetket on varmaan jatkuva osa elämää. Sitten on niitä, joille se on vieraampaa, koska oma mieli askaroi alituiseen ihan muunlaisissa miettiessä. Niinkuin minulla, kaikenlaiset huolet usein valloittavat mielen. Mutta eilen minä koin yllätyksen, mieleni alkoi ylistää jonkin laulun sanoin Jumalaa!

Olin valmistautumassa nukkumaan. Iltatoimissa ollessani wc:n puolella, alkoi mieleni yllättäen laululla ylistää Herran suuruutta. Se tuli niin yllättäen, ja olisin oikeastaan halunnut ihan ääneen sen ylistyksen laulaa - ikäänkuin kaikkien kansojen kuultavaksi - mutta pidin sen hetken kuitenkin täysin äänettömästi.

Se yllätti minut täysin, sellainen ilahduttava hetki. Ei oltu edes katseltu mitään sellaista elokuvaa, että se sellaisesta olisi tullut. Jos olisin heti ja helposti löytänyt laulukirjan, olisin yrittänyt etsiä laulua. Se saattoi olla Hengellisen laulukirjan laulusta nro 45, (nyt aamulla kun sen etsin) eli Jaakko Löytyn laulusta "Nyt taivaat avautuu", sillä jotain sellaista siinä oli.

Halusin kirjoittaa tuosta yllättävästä ylistyshetkestä, joka oli täysin äänetön ja niin yllättäen tullut. Jumala voi näköjään siis tuollakin tavoin yllättää! Älä siis ihmettele, jos sinäkin joskus tulet sillä, tai jollakin muulla ihanalla tavalla, yllätetyksi.  Tuollaiset on kuin Isän "yllätyspaketteja"* lapsilleen, ei mistään ansioista, vaan ihan iloksi vain annettuina.

*Meillä isäntä teki aikoinaan lapsille sellaisia pieniä yllätyspaketteja, joissa oli jotakin kivaa:) Välillä lapset niitä ihan toivoivat tehtävän. Ja isukki teki...






---

Sen Löytyn laulun voi halutessaan kuunnella tuosta Hengelliseen laulukirjaan menevästä linkistä: (kirjoitettuina kyseisen laulun sanoja näyttää löytyvän netistä helposti)

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=2620

Yllättävää oli, ettei tuota näyttäisi olevan virsikirjassa, vaikka muita Jaakko Löytyn sanoituksia siellä on.

Tässä vielä linkki virsikirjaankin. Siellä näkee virsien sanoja ja voi pääsääntöisesti kuunnella virsistä ensimmäisen säkeistön laulettuna.

https://virsikirja.fi/


perjantai 5. syyskuuta 2025

Usko ja luottamus siihen, mitä Jeesus on sanonut ja luvannut. Muista myös rukous.

Itselleni rohkaisuksi ja muistutukseksi kirjoittelin lähinnä tuon vihkotekstin tänä aamuna. Kuvat eilisiä. Kuvista ajattelin, että nekin voisi osaltaan kuvata matkaa... Välillä näkyy vain pelkkää pöpelikköä. Mutta sitten vilkahtaa taas puiden välistä valo!

---
Muista myös niitä uskon isiä, joista Raamattu on kertonut: heistä, jotka monien vaikeuksien kautta myös vaelsivat Jumalan lupausta kohti. Kohti luvattua maata. Sitä, joka oli, ja on, (vieläkin enemmän kuin se lupausten maa, joka täällä maan päällä oli, ja on) nimittäin se luvattu koti meille kaikille matkalaisille, eli taivas. Koti Isämme luona.

Muista Aabrahamia, uskomme isää, joka lähti tietämättä minne oli saapuva. Hän eli muukalaisena luvatussa maassaan, eikä nähnyt (kuin näyssä ja unessa vain; kts. 1. Moos. 15) sitä, että hänen jälkeläisensä sitä (nyt yhäkin) asuttavat. Hänen jälkeensä tuli Iisak. Sitten Jaakob poikineen. He joutuivat muuttamaan (sadoiksi vuosiksi) Egyptiin. Mutta niinkuin Jumala oli edeltä valmistanut heidän sinne menonsa, valmisti hän myös lähdön sieltä keskellä orjuutta. Alkujaan oli Joosef  tullut sinne maahan orjaksi myytynä veljiensä toimesta! Mutta kyseisen orjan Jumala asetti Egyptin kakkosmieheksi. Ja neljänsadan vuoden olo Egyptissä sai päätöksensä faaraon hovista alkaen, kun Mooses sinne hoviin Jumalan suunnitelman mukaan, oli sinne ottopojaksi otettu. Hän irtautui sieltä. Ja vuosia myöhemmin Egyptistä irtautui koko Joosefin heimo, eli israelin koko kansa, Jaakobin jälkeläiset - Mooseksen johdolla. He  vaelsivat erämaassa 40 vuotta. Matka oli pitkä ja vaikea, vastuksia täynnä; mutta Jumala kulki heidän kanssaan päivällä pilvipatsaana, yöllä valoisana. Mooseskin joskus väsyi, ja sanoi, ettei hän jaksa yksinään johtaa sitä kansaa. Jumala antoi hänelle apulaisia. Mooseksen sanotaan myös olleen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu. Hänellä olikin likeinen suhde Jumalaan. Hänen kanssaan Jumala puhui kasvokkain, ja hänelle Jumala antoi lakinsa välitettäväksi kansalle. 


"Mutta Mooses oli hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä." 4. Moos. 12:3 KR-92

"Herra sanoi:  - Kuulkaa minun sanani! Kun joukostanne nousee profeetta, minä ilmaisen itseni hänelle näyssä, unessa minä hänelle puhun. Näin en puhu Moosekselle, palvelijalleni, joka kaikessa on minun uskottuni. 
Hänelle puhun suoraan kasvoista kasvoihin, en arvoituksellisin sanoin vaan avoimesti. Hän saa katsoa Herran kirkkautta suoraan. Kuinka te siis rohkenette puhua Moosesta, minun palvelijaani vastaan?" 4. Moos. 12:6-8 KR-92

...
On kulunut tuhansia vuosia. Yhä me olemme vielä matkalla sitä varsinaista luvattua maatamme - taivaan kotia - kohti. Se lupaus on täyttyvä, vaikka nyt olisimme millaisessa "orjuudessa" tai "erämaassa" tahansa! Jumala itse on valmistanut ja varmistanut asian; niinkuin hän muinaisinakin aikoina teki. Nyt me seuraamme Jeesusta, Jumalan lähettämää vapauttajaamme. Aika on jo lähellä, sillä Jeesus on jo mennyt valmistamaan meille sijaa sinne kotiin. Niinhän hän lähtiessään meille lupasi.

Jeesus sanoi: "Lain ja profeettojen aika kesti Johannekseen* asti. Siitä lähtien on julistettu hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta, ja jokaista vaaditaan** tulemaan sinne. Mutta laista*** ei häviä piirtoakaan, ennemmin katoavat taivas ja maa." Luuk. 16:16-17 KR-92

(*Johannes Kastaja.  ** Kuin siinä Jeesuksen joskus kertomassa kertomuksessa; häävieraita kerättiin tienvarsiltakin, ketä vain tavattiin. Ja häävaatteet tietysti saatiin juhlien järjestäjältä!   *** Jeesus täytti kaikki lain vaatimuksen meidän puolestamme, antoi synnittömänä henkensä, jotta me saisimme elämän.) 







 Välillä näkyy vain pelkkää pöpelikköä. Mutta sitten vilkahtaa taas puiden välistä valo!