Ei kai ole tarkoitus olla koko ajan huolissaan selaisesta, jolle ei nyt mahda mitään?
Mitä sinä sanot Jeesus? Olisitko sinä ollut? Et varmaankaan. Tai jos niitä sellaisia asioita oli, sinä puhuit niistä Isälle; et lievittänyt omaa ongelmaasi, epävarmuuttasi, pelkoasi, heittämällä niitä ikäviä mielikuvia toisten pohdittavaksi, jotta hekin saisivat märehtiä niitä, vaikka eivät mahda mitään. Sinä rukoilit, puhuit Isälle.
Jeesus, sinä tiedät millaisia asioita minun mielessäni liikkuu. Näet kuinka taakoitettu olen. Pyydän, anna apusi, anna rauhasi asioiden ylle jotka ovat minulle liian isoja kyetäkseni parantamaan niitä. Kiitos, että sinua saa lähestyä itsessään mahdottomat ihmiset. Sinä et ajanut luotasi spitaalisia, et syntisiä; vaan paransit. Kiitos, että sinun luoksesi saa yhä ihminen tulla asioineen, on ne sitten mitä laatua tahansa. Sinä et moiti, sinä et syytä, vaikka aihettakin olisi. Sinä armahdat! Kiitos Jeesus. Muista minunkin asioitani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti