Mitä hän saikaan osakseen?
Jos Abraham katsottiin vanhurskaaksi
tekojensa perusteella, hänellä on
aihetta ylpeillä - ei kuitenkaan
Jumalan edessä.
Mitä sanovat kirjoitukset?
"Abraham uskoi Jumalan lupaukseen,
ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi."
Työntekijälle maksettua palkkaa ei
katsota armosta saaduksi
vaan ansaituksi.
Jos taas jollakulla ei ole ansioita
mutta hän uskoo Jumalaan, joka
tekee jumalattoman vanhurskaaksi,
Jumala lukee hänen uskonsa
vanhurskaudeksi.
Ylistäähän Daavidkin autuaaksi
sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo
vanhurskaaksi hänen teoistaan
riippumatta: - Autuaita ne, joiden
pahat teot on annettu anteeksi
ja joiden synnit on pyyhitty pois.
Autuas se mies, jolle Herra ei
lue viaksi hänen syntiään.
Koskeeko nyt tämä autuaaksi ylistäminen
vain ympärileikattuja vai myös
ympärileikkaamattomia?
Mehän sanomme: "Jumala katsoi
Abrahamille vanhurskaudeksi uskon."
Oliko Abraham silloin ympärileikattu?
Ei ollut, hän oli ympärileikkaamaton.
Hän sai ympärileikkauksen merkin
sen vakuudeksi, että hänet oli
hyväksytty vanhurskaaksi jo, kun hän
ympärileikkaamattomana uskoi.
Näin hänestä tuli kaikkien niiden isä,
jotka uskovat ja jotka katsotaan
vanhurskaiksi, vaikka ovat
ympärileikkaamattomia.
Samoin hän on ympärileikattujen
isä, jos nämä seuraavat sitä uskon tietä,
jota isämme Abraham kulki ollessaan vielä
ympärileikkaamaton.
Ei Jumala sen vuoksi luvannut
Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen
koko maailmaa perinnöksi, että
Abraham noudatti lakia, vaan siksi,
että Abraham katsottiin vanhurskaaksi,
kun hän uskoi.
Jos näet perillisiä ovat ne,
jotka vetoavat lain noudattamiseen,
silloin usko menettää merkityksensä
ja lupaus raukeaa.
Laki tuo mukanaan Jumalan vihan;
ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan.
Usko ja lupaus kuuluvat yhteen
sitä varten, että kaikki olisi armoa.
Näin lupaus on varma ja koskee
kaikkia Abrahamin jälkeläisiä,
ei vain niitä joilla on laki, vaan
myös niitä, joilla on Abrahamin usko.
Hän on meidän kaikkien isä,
niin kuin on kirjoitettu:
"Minä olen tehnyt sinut
monien kansojen isäksi."
Tähän Jumalaan Abraham uskoi,
häneen, joka tekee kuolleet eläviksi
ja kutsuu olemattomat olemaan.
Abraham toivoi,
vaikka toivoa ei ollut,
ja niin hän uskoi tulevansa
monien kansojen isäksi kantaisäksi
näiden sanojen mukaisesti:
"Näin suuri on oleva
sinun jälkeläistesi luku."
Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka
hän, lähes satavuotiaana, tiesi
elinvoimansa sammuneen ja
Saaran kohdun kuihtuneen.
Abraham ei ollut epäuskoinen
eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan
sai voimaa uskostaan.
Hän antoi Jumalalle kunnian
varmana siitä, että Jumala pystyy
tekemään sen mitä hän on luvannut.
Sen vuoksi Jumala katsoikin
hänet vanhurskaaksi.
Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden."
Paavalin kirjeestä roomalaisille, luku 4. Suom. 1992
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti