Sinä tiedät. Mutta meistä usein tuntuu, minusta ainakin, kuin kulkisin metsässä, jossa on niin paljon puita, että ne estävät näkemästä minne olen kulkemassa. Minua pelottaa. Polku tosin on, jolla kulkea. Mutta itse ei tiedä missä kohtaa on, mitä on lähistöllä, tai miten pitkään matka jatkuu missäkin maaston kohdassa. Tai ylipäätään koko matka, koska ollaan perillä. Olen kuin väsynyt lapsi, joka ei oikein jaksaisi. Tarvitsee usein jotain rohkaisua tai innostumisen aihetta.
Kun aamulla ennen ylösnousua jotain ajatuksia tuli tuosta kulkemisesta kuin metsässä, tuli mieleen myös tämä rohkaiseva ajatus: Seuraa Jeesusta! Niinpä. Kannattaa pitää hänet edessään ja mielessään, ja jättää vähemmälle sen ympärillä olevan "metsän" tarkkailu. Vain se polku ja Jeesus edessä siinä. Ja ehkä ne lähellä kulkevat matkakaverit. Jossain laulussa tai virressä sanotaan jotenkin näin: " hän päivän matkan kerrallaan täältä kotiin vie..."*
 |
| Eilinen kuva. Nyt oli valoisa metsäpolku! |
Jännästi aamun luettavissakin oli matkasta ja kulkemisesta:
"Herra lähettää enkelinsä sinun mukaasi ja antaa matkasi onnistua." 1. Moos. 24:40 KR-92
"Lähdimme taas matkaan, ja kaikki veljet vaimoineen ja lapsineen saattoivat meitä kaupungin ulkopuolelle saakka. Meren rannalla me yhdessä polvistuimme ja rukoilimme, ja sitten jätimme toisillemme hyvästit." Apt. 21:5-6 KR-92
"En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen. Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vaan tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat. ... Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet." Fil. 3:12-14,16 KR-92
--
Ja vielä alkoi soida noiden edellä kirjoitettujen lopuksi mielessä: "... Nyt kulkee halki korpimaan Jumalan lapsen tie... *päivän matkan kerrallaan täältä kotiin vie..." No siinä se nyt oli, se laulu tai virsi, jota tuolla ylempänä tavoittelin muistaakseni, että mistä se on. Sehän on virsi: "Nyt kulkee halki korpimaan." Virren numero 498, vuoden 1987 virsikirjassa. En tiedä päteekö tuo numero nyt vielä.
---
Tänään tulee 63 vuotta siitä, kun äitini ja isäni alkoivat "kulkea" yhdessä siihen virallisesti sitoutuen, eli oli heidän vihkipäivänsä. Isäni kuva oli (ja minun) edellisen jutun kuvituksena tässä blogissa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti