Ja mitä se oli?
Jeesus totesi: "... Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen." Joh. 4:34 KR-92
Sitä ennen hän oli sanonut, häntä syömään kutsuville opetuslapsilleen: "Mutta hän sanoi heille: "Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.", jae 32.
Ja sitä opetuslapset ihmettelivät: "Onko joku tuonut hänelle syötävää?", jae 33
Jakeessa 6 kerrotaan: "ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle...", jae 6.
"... Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.", jae 6.
Jeesus oli siis väsynyt ja janoinen. Ja varmaan ruoankin tarpeessa, nälkäinen. Mutta: Jeesuksella oli kuitenkin ihan muuta mielessään nyt - ruoka oli nyt sivuseikka tällä hetkellä, sillä hänen piti tavata se nainen kaivolla. Nainen ei siitä tapaamisesta edeltä tiennyt. Ja hyvä niin. Ihme oli sitä suurempi!
Keskustelussa nainen sanoi - joksikin profeetaksi vihdoin olettamalleen, Jeesukselle:
"Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon...?", jae 12
Ja myöhemmin: "... Minä tiedän kyllä, että Messias tulee" ... "kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.", jae 25.
Ja silloin... Nainen saa kuulla jotain niin ihmeellistä, että jos sitä tilannetta enempi ajattelee, menee tuo hetki tunteisiin sitä lukevalla:
"Jeesus sanoi: "Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi." jae 26.
Mikä hetki! Tavallinen nainen, ja vielä väheksytty ja vierottu sellainen, saa mitä suurimman lahjan! Itse Messias, se odotettu, on tullut kohtaamaan juuri häntä. Hänellä oli siinä oikein yksityisvastaanotto siinä.
Ihana hetki!
---
Jeesus voi tänäänkin kohdata ihmisiä; jopa niitäkin myös, jotka inhoavat, vihaavat ja vainoavat häntä! 💌 Mikä on ihmiselle mahdotonta, on mahdollista Jumalalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti