Kun me haluaisimme tehdä jotain...

Meillä saattaa olla kova halu, ja ideoitakin olisi. Mutta "olosuhteet" eivät anna myöten. Mutta siinäpä saattaakin olla se, että se mitä niin kovasti tahtoisimmekin tehdä, ei kuitenkaan ole meidän hommaksemme tarkoitettu. Muistamme Daavidin haluamiset. Hänellä oli kova halu rakentaa Jumalalle temppeli. Hän suunnitteli ja teki valmisteluja sitä varten. Mutta itse temppelin rakennustyö ei ollut häntä varten. Sen olisi tekevä hänen poikansa Salomo, niin ilmoitti Jumala. Kukaties mekin saatamme olla tekemässä tietämättämme jotain valmisteluja jotakin toista varten johonkin asiaan. Emme tiedä. Mutta Jumala tietää. 

Mutta vaikka meistä tuntuisi kurjalta, ettemme saisi tehdä jotain haluamaamme, voimme ainakin iloita ja riemuita tästä asiasta; sanasta, jonka Sakarja on joskus muistiin merkinnyt: 

"Iloitse ja riemuitse, tytär Siion! Katso, minä tulen ja asetun asumaan sinun luoksesi, sanoo Herra." Sakarja 2:14 KR-92  

Jeesuksessa tämä toteutui meillekin! Jeesushan lupasi olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti. Siinä sitä on kyllä ilon aihetta, jos käännämme mielemme sitä ilonaihetta kohti. Minua itseäni ilahdutti tuo ylle kirjoittamani jae, kun sen jostain muistiinpanovihkosestani löysin. Kyseisen jakeen jatkona on sitten näin: "Tuona päivänä monet kansat liittyvät Herraan, ja niistäkin tulee hänen kansaansa..."

Herra käskee Jeremiaa ostamaan itselleen vyön...

"Herra sanoi minulle: "Mene ostamaan itsellesi pellavavyö ja sido se vyötäisillesi. Varo kastelemasta sitä!" Minä ostin vyön ja sidoin sen vyötäisilleni, kuten Herra oli käskenyt. Taas tuli minulle Herran sana: "Ota mukaasi vyö, jonka olet ostanut ja jota pidät vyötäisilläsi, ja mene Eufratvirralle. Kätke vyö siellä kallionkoloon." Minä menin Eufratvirran rannalle ja kätkin vyön sinne, niin kuin Herra oli käskenyt. Pitkän ajan kuluttua Herra sanoi minulle: "Lähde nyt hakemaan takaisin vyö, jonkä minä käskin sinun kätkeä Eufratin rantaan." Niin minä menin Eufratille ja kaivoin vyön esiin paikasta, johon olin sen kätkenyt. Mutta vyö oli mennyt pilalle, siitä ei ollut enää mihinkään."  Jeremia 13:1-7 KR-92

Tuo sai mielikuvitukseni liikkeelle. Kuvittelin mielessäni Jeremiaa ostamassa vyötä, ja millainen se vyö olisi voinut olla. Innostuin kuvittamaan tätä asiaa, vaikka en nyt tietenkään tiedä, millainen se vyö oikeasti oli. Oliko ihan vain valkoinen, vai millainen lie ollut. Kuvittelin kuitenkin. Liekö hän jostain torilta käynyt sen ostamassa. Myikö niitä naiset, vai valmistiko niitä jotkut miehetkin. Mutta ajattelin, että varmaankin vyö oli hieno. Kuvittelin itse sen kauniisti kirjotuksi. Olisin halunnut kuvaani viiniköynnöksen lehtiä vyöhön, mutta kun en osannut, piti yksinkertaistaa. Vyö tuskin oli halvemmasta päästä. Kun kerran Herra itse oli käskenyt sen ostaa, oli se varmaan sieltä parhaasta päästä, mitä tarjolla oli. Jeremia sitten sen hienon vyön kanssa "keekoili". Jollaista sanaa olisivat voineet käyttää hänet nähneet ja tunteneet. Sillä tuskin hän yleensä hienosteli vaatteillaan, niin luulen. Voisi kuvitella, että joku tukeva nahkavyö olisi hänelle paremmin sopinut.  Ihmettelivätköhän kyläläiset, että mitähän nyt on, kun on noin hienon vyön mennyt ostamaan. Ja entäs sitten, kun vyö joskus katosi käytöstä. Sanottiinhan, että pitkän ajan kuluttua... eli kauan Jeremia sitä käyttikin. Kyseltiinkö häneltä, että mihinkäs oot vyös hukannut? Mitähän Jeremia sittten tuumi, kun löysi aikojen päästä sen hienon vyönsä turmeltuneena? Varmaan oli ihan homeessa koko vyö. Jännä juttu; Jumalahan ihan alussa jo käski Jeremiaa pitämään sen kuivana. Mutta nyt sitten siellä jossain Eufratin rantapenkereillä piilossa olleena, se oli mennyt ihan pilalle. Olisi kiva tietää, millainen se piilopaikka oikein tarkalleen oli, kuiva vai kostea. Eufratin nimi on varmaan suurimmalle osalle maailman ihmisiä aivan tuttu. Sehän on ollut olemassa aivan maailman alusta alkaen, kuten myös Tigris-joki. Molemmat olemassa vieläkin!

Jeremian vyön osto. Jer. 13:1-11 KR-92

Se vyö, millainen lie oikeasti sitten ollutkaan, toimi Herran antamana esimerkkinä hänen omalle kansalleen. Herra puhui Jeremialle:

"Silloin minulle tuli tämä Herran sana: Näin sanoo Herra: "Samalla tavalla minä teen lopun Juudan ja Jerusalemin korskeudesta. Tämä paha kansa ei halua kuulla minun sanojani. Sen sydän on paatunut, se seuraa vieraita jumalia, palvelee ja rukoilee niitä. Siksi sille käy samoin kuin tälle vyölle, joka ei kelpaa enää mihinkään. Niin kuin mies sitoo vyön vyötäisilleen, niin olen minä sitonut itseeni koko Israelin heimon ja Juudan heimon, sanoo Herra. Niiden piti olla minun kansani ja tuoda minulle kunniaa, ylistystä ja mainetta, mutta he eivät totelleet minua."  Jeremia 13: 8-11 KR-92

Minkä jäljen jätän? Jääkö mitään jälkeä?

Jotain sellaista kysymystä tuli äsken mieleeni.

Mutta oikeasti: jokainen ihminen jättää kyllä jäljen tähän maailmaan, vaikka tulevat ajat ja jälkipolvet eivät tietäisi ihmisestä mitään! Jokainen ihminen on jättänyt jälkensä jo syntymällä tänne; ja jo ihan silläkin, että häntä on odotettu, vaikka hän ei sitten silmiänsä edes olisi avannut tälle maailmalle! Hän jätti jälkensä vanhempiinsa, ym. läheisiinsä, vaikka he eivät olisi sen kummemmin tulleet häntä edes tuntemaankaan. Kun näin on, jo ennenaikaisesti täältä ajasta poistuneen kanssa, kuinka paljon suuremman jäljen jätämme me jokainen, vaikka meistä ei kirjoitettaisi mitään muistelmia, eikä jälkipolvet meitä muistelisi.

 

Jumalan kirjoissa kuitenkin on jokainen ihminen muistettuna. Ja nähtynä. 

Voimme siis siinä mielessä rauhallisin mielin elää sitäkin elämää, joka ei näytä suurelta kenenkään silmissä. Yhtä arvokas se silti on kuin jonkun muunkin.

---

Ja aamun luettavissa oli sitten luettavissa tämä: "Meitä on pidettävä Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet." 1. Kor. 4:1  KR-92

Esikoislapsi

Esikoisena voi kokea jäävänsä vaille, vähemmälle osalle vanhempiensa rakkautta ja huolenpitoa, kun nuorempia ja pienempiä hoivataan. Minä olen esikoinen vanhemmilleni, ja koin niin. Olisin halunnut saada samanlaista palvelua kuin minua muutamaa vuotta nuorempi vauva sai. Toivoin, mutta  en tietenkään saanut. Kouluikäisenä koin sellaista vaille jäämisen tunnetta, että minun koulunumeroitani ei kehuttu samalla tavoin kuin nuoremman saavutuksia.  Mikä on aikuisen näkökulmasta ihan ymmärrettävä asia, että pienempi, joka vasta asioita opettelee, saa kehuja enemmän. Mutta lapselle asia näyttäytyy erilaisena, tuntuu erilaiselta, kuin jäisi jotain vaille. Ja omilla lapsillani olisi varmasti kerrottavissa vastaavia asioita. Ja  nuoremmilla on tietysti myös aina omat muistonsa vaillejäämisen kokemuksista, ja niistä tunteista.

Muistan vielä sen, että että isomman piti toisinaan ottaa roolia nuoremman huolehtimisesta. Jos lapsena vaikka tultiin odotettua myöhemmin kotiin kyläpaikasta, vastuun ja moitteet kantoi esikoinen. Esikoisen asemaa arvostetaan, ja kadehditaankin. Ja entisinä aikoina niin on ollut vielä enemmän. Nykyään sentään esim. perimiset menee yleensä tasan lasten kesken. Ellei nyt vartavasten ole testamentattu jollekin jotakin.

Tulee mieleen yksi merkittävä henkilö, joka oli esikoinen myös. Hän oli Jeesus. Kokikohan Jeesuskin, varsinkin lapsena, että vanhemmat rakastaa enemmän niitä nuorempia, kun heitä piti hoivailla? Ja nuoremmat ehkä sitten jossain vaiheissa ihaili, joissain kadehti, isoa veljeä. Ja joinain hetkinä jopa turvautui häneen myös. Ja myöhemmin sen isonveljen tekemiset koettiin tavattoman ärsyttävinäkin, kun hän ei toiminut tavalliseen tapaan.  Mutta Jeesus koki myös niitä hylkäämisen tunteita. Ainakin ristillä, kun kyseli Jumalalta, Isältään: "Miksi minut hylkäsit?" Sekin teko, siellä ristillä, oli meidän nuorempien vuoksi, "että meillä rauha olisi." Ja Jeesushan jossain kohtaa lupasi meille nuoremmille, että olisi meidän kanssamme aina, joka päivä. Ja hakisi meidät kerran kotiinkin, niihin meille valmistettuihin huoneisiin. Siellä täytyy olla kaikki se, mikä täällä vaillinaiseksi koetaan. Siellä saavat esikoiset, nuoremmat ja myös vanhemmat, kokea, että kaikki "vajaa lakkaa, ja täydellisyys alkaa." Ei unohdeta sitä perintöä! Se on tarkoitettu kaikille, jotka vain haluavat sen vastaan ottaa.

Ovatko tielleni kertyneet vaikeudet rangaistusta?

Minun on kysyttävä samoin, kuin Fredrik Wislöff kysyi kirjassaan "Rukouskirjani": "Ovatko tielleni kertyneet vaikeudet rangaistusta siitä, mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä?"  Mutta päätyy sitten toteamaan, että eivät ne sitä kuitenkaan ole.

Niin, sinähän Jeesus otit päällemme rangaistuksemme: "...että meillä rauha olisi."

Mutta mitä ne vaikeudet sitten ovat? Ne, jotka tuntuvat kuin rangaistuksilta? Ovatko ne kuritusta? Vaiko vain se oma tie, minulle räätälöity? Ensiajattelulla en näe mitään eroa rangaistuksella ja kurituksella. Eikö ne ole samaa? Samalta ne ainakin tuntuvat... Vaikka tuntuvat, eivät ne kuitenkaan ole samaa, kun asiaa tarkemmin alkaa ajatella. 

"Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee", on sanonta. En tiedä, osaanko ihan oikein tätä kuriasiaa ajatella, mutta kuri voisi olla kuin rajat. Ne on asetettu, eikä niitä kannata ylittää. Jos niin tekee, on hankaluuksia luvassa: joko niin, että saa isältä rangaistuksen, että muistaisi jatkossa pysyä oikealla alueella. Tai, mikä paljon pahempi; voisi väärällä alueella joutua pahan käsiin, surman suuhun suorastaan. Kuri varjelee rajanylityksiltä.

Me kaikki kyllä olemme "ylittäneet" ne rajat. Ja yhäkin niin tapahtuu, vaikka aikomus on pysyä oikealla alueella. Mutta kiusaus voi olla liian suuri; tai "vahingossa" harhaudumme, kun olemme liian lähellä rajaa. 

Mutta siis,  Isällä olisi syytä meitä rangaista yhtenään ja kovasti. Mutta sen suuremman rangaistuksen: kuoleman, "ylitsekäymistemme" tähden, Jeesus otti "kontolleen" meidän puolestamme.

---

Vaikeudet voivat olla kurin lisäksi myös se oma tie. Tie, joka on vaikean oloinen, mutta  on silti se oikea tie. Kotitie.

Jesajan kirjassa sanotaan, v. 1776 käännöksen mukaan: 

"Minä, minä pyyhin sinun ylitsekäymises pois minun tähteni, ja en muista sinun syntejäs." Jesajan 43:25

---

Tästä pääsee lukemaan lisää ja voi valita luettaviksi käännökset: suomeksi v. 1776, 1933/1938, sekä ruotsiksi 1917 ja englanniksi KJV 1789.

https://www.koivuniemi.com/raamattu

Tuo "ylitsekäymises" -sana oli jäänyt minulle joskus mieleen Hovimäki -sarjaa katsoessa, kun pappi siinä sitä sanaa käytti.

Minäkin saan olla uusi luomus!

"Siis, jos joku on Kristuksessa,

niin hän on uusi luomus;

se, mikä on vanhaa,

on kadonnut,

katso, uusi on sijaan tullut."

2. Kor. 5:17  

Siinä on iloittavaa!☀️

Kristuksen työn tähden, ei minkään minun omani.

Se parantaa särkyneen sydämen❤️‍🩹🥰

Olla rakkauteen kiedottu!

Uskollisesti vaikeassa maastossa seuraten Herraa... Vai Herran hyläten, muita katsellen ja seuraten?!

"... Minä muistan,

miten uskollinen olit,

kun olit nuori,

muistan, millainen oli

rakkautesi,

kun olit morsian.

Sinä seurasit minua

autiomaassa, maassa,

jossa mikään ei kasva.

Israel kuului Herralle

niin kuin pellon ensi sato.

Kaikki, jotka siihen

kajosivat,

saivat osakseen tuomion.

Onnettomuus kohtasi

heitä,

sanoo Herra.

"Kuulkaa Herran sana,

te Jaakobin heimo ja kaikki

Israelin sukukunnat!

Näin sanoo Herra:

- Mitä pahaa 

isänne minusta löysivät,

kun he kääntyivät

minusta pois?

He lähtivät seuraamaan

olemattomia jumalia

ja menettivät

arvonsa minun silmissäni.

Eivät he enää kysyneet:

"Mikä on Herran tahto,

hänen, joka toi

meidät Egyptistä,

johdatti halki autiomaan,

arojen ja rotkojen maan,

kuivan ja synkän maan,

missä kukaan ei kulje

eikä yksikään asu?"

Minä toin teidät

puutarhojen maahan.

Te saitte syödä hedelmiä,

nauttia maan antimista.

Mutta tultuanne 

te saastutitte minun maani,

turmelitte tyystin

minun omaisuuteni.

Papit eivät kysyneet:

"Mikä on Herran tahto?"

Lainopettajat eivät 

minusta välittäneet,

kansani paimenet

luopuivat minusta,

profeetat

puhuivat Baalin nimissä.

He palvelivat jumalia, 

jotka eivät voi auttaa."

Jer.2:2-8  KR-92

---

Tämä oli aamun luettavissa. Jotenkin tuon alun kulkemisen saattoi mielessään kuin "nähdä", kuinka mies ja tuore vaimo autiomaassa peräkkäin kulkee... Ja sitten kuin mielessään "kuulla"  tekstissä olevat Herran ihmettelevät kysymykset. 

Tuosta alkuosan kulkemisesta haluaisin oikeastaan tehdä kuvan, jossa ne kaksi hiekkaisessa erämaassa kulkevat. (Tähän saattoi vaikuttaa illalla katseltu elokuva, jossa sellaista hiekkaista maata oli lähes silmänkantamattomiin.)

Tällainen tuli sitten päivän mittaan tehtyä.

 

Jumala on nähnyt - ja näkee, kaiken. Ja se on lohdullista.

Herra sanoi; kun kansa kulki "...omien halujensa teitä. Ne tiet minä olen nähnyt. Mutta nyt tahdon parantaa tämän kansan, johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen." Jes. 57:17-18 KR-92

Jeesus sanoi: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä." Mark. 2:17 KR-92

Kun myrskyssä kaikki toivo oli jo mennyt pelastumisesta, eikä oltu saatu syödyksikään mitään moneen päivään, nousi yksi mies puhumaan rohkaisevia sanoja:  "... Miehet! Teidän olisi pitänyt uskoa minua eikä lähteä Kreetasta. Silloin olisitte välttäneet nämä vastukset ja vahingot. Mutta nyt kehotan teitä pysymään rohkealla mielin. Yksikään teistä ei menetä henkeään, ainoastaan laiva tuhoutuu. Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen. Enkeli sanoi: 'Älä pelkää, Paavali. Sinä olet vielä seisova keisarin edessä, ja Jumala antaa sinulle sen lahjan, että myös matkatoverisi pelastuvat.'  Pysykää siis rohkeina, miehet! Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu." Se mies oli Paavali.  Apt. 27:21-25 KR-92

Pitäisi vain uskaltua jäämään vajavaiseksi...

Pitäisi vain uskaltautua jäämään viallisena, rikkonaisena, keskentekoisena... ilman omia korjailuja Jumalan armollisiin käsiin...❤️

Hän osaa tehdä sen, mihin me emme kykene.  Muuttamaan, korjaamaan, puhdistamaan, eheyttämään. Kaikkea sitä, mitä me emme kuitenkaan osaa. Vaikka kuinka haluaisimme.

Mehän olemme kuitenkin Jumalan taideteoksia! Siltikin, vaikka omasta mielestämme olisimme ihan olemattomia, turhanpäiväisiä, ym. kaikkea sitä mitä emme haluaisi olla Jumalan silmissä varsinkaan...🙄  

Mutta Jumala ❤️ meitä, ja 😊 meille...

---

Ps. En minä tuollaista kuvaa aikonut, vaikka metsää meinasinkin. Mutta piti se jättää tuollaiseksi, kun tiedän, ettei ne minun korjailemiset yleensä paranna sitä piirustusta, päinvastoin. Valokuvankin annoin olla nyt tuon vinon version.

Jumala on luvannut!

Jumala on luvannut olla kanssamme joka päivä, Jeesuksen sanomin sanoin. Jos, ja kun, niin kerran on, ei hän voi jättää huomiotta meitä ja meidän asioitamme, mitään niistä. Matt. 28:20: "... minä olen teidän kassanne joka päivä maailman loppuun asti." - sanoi Jeesus, Jumalan Poika

Jos tämän useammin muistaisin, ja todella uskoisin, ihan omassakin elämässä;  niin olisin, voisin olla -  rauhallisempi. Koska; vaikka: "...Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." Joh. 16:33

Läsnäolostaan kanssamme Jeesus muistutti siinäkin, kun erityisesti sanoi olevansa mukana siinä kun yhdessä ollaan koolla hänen nimessään, ja hänen nimessään yhdessä sopien jotain rukoillaan: "Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään." Matt. 18:19-20 KR-92

Uupunutta minä juotan...

Sellaiset sanat tuli mieleen. Kun ryhdyin etsimään niitä, että missä kohtaa Raamatussa ne sellaiset oli, niin eipä ruvennut heti löytymäänkään. Ajattelin sitten , että jostain kirjastako ne onkin, kenen lie sanomisia? Jatkoin etsimistä ja vihdoin löysin jakeen:

"Väsynyttä minä juotan, 

nääntyneen minä ravitsen." 

Jeremia 31:25 KR-92

Siinä sitä kuitenkin on - sitä uupuneen juottamista. 🌊☀️

Elämän kuivettama ja näännyttämä

Niinkuin tyhjiin puristettu, jolla ei ole voimaa enää oikein mihinkään. Enkö minä olekin sellainen? Otsikossa lukee elämä. Sama sana kuin Elämä. Mutta niissä on iso ero, tässä elämässä täällä, ja siinä; mikä ja millainen Sinä olet! Sinä olet elämän lähde. Älä anna sen Elämän lähteen puron kuivettua täälläkään. Ilman sitä ihminen nääntyy kaiken sen alle, mitä tämä elämä täällä tuo ja vaatii. Eikö näillä kahdella "elämällä" pitäisi olla eri sanat? Vai riittääkö kuitenkin niitä selventämään iso ja pieni alkukirjain? Sinä olet Elämän lähde. Me, sen Elämän ylläpitämiä... kohteita; oksia siinä puussa, ruohoja siinä maassa, ihmisiä - täällä maassa ja ajassa. Ja kerran meidän olisi oltava kanssasi iankaikkisuudessa - taivaassa, jolloin aikaa ei enää ole oleva. Älä anna Elämän kuivettua täällä  luomassasi elämässä.

Ja kun olin aamun ajatuksia vihkoon ensin kirjoittanut, katsoin mitä jakeita tälle päivälle tarjoiltiin. Niissäkin oli jotain samaa ihmisen elämän ihmettelyä.

"Herra, kuinka kauan?

Oletko unohtanut minut iäksi?

Kuinka kauan peität minulta kasvosi?"

Ps. 13:2 KR-92

"Nyt te kyllä uskotte", sanoi Jeesus.

"Tulee aika - ja se on jo nyt - jolloin

te joudutte hajalle, kuka minnekin,

ja jätätte minut yksin. 

Yksin en silti jää, sillä

Isä on minun kanssani. 

Olen puhunut teille tämän, 

jotta teillä olisi minussa rauha.

Maailmassa te olette ahtaalla, mutta

pysykää rohkeita: minä olen

voittanut maailman." 

 Joh. 16:31-33  KR-92

Eikö tämä ole kuin meidänkin monen kokemus?!

"Makedoniaaan saavuttuamme

emme saaneet hetkenkään rauhaa. 

Meitä ahdistivat kaikenlaiset vaikeudet, 

ulkoapäin taistelut, sisältäpäin pelot.

Mutta Jumala, joka rohkaisee

masentuneita, lohdutti meitäkin

antamalla Tituksen tulla luoksemme."  

2. Kor. 7:5-6 KR-92

Jumala oli Kristuksessa! - ja muita lohdutuksia

Tuo otsikon ajatus, tuli tänä aamuna mieleen. Se vain tuntui niin hienolta asialta, että Jumala itse  siinä oli, ottamassa vastaan meidän syntikuormamme siinä ristillä! 

Sitten aamun luettavista jotain. Ensin oli Psalmista 86 jakeita. Koko psalmi on rukousta, ja siinä on jakeita kaikkiaan 17. Mutta luettaviin oli merkitty alun jakeita, joita kirjoitin vihkoonikin, koska se oli rukousta; ja ne sanat koskettivat minua.

"Daavidin rukous. Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle, minä olen köyhä ja avuton. Varjele minua, minä olen hurskas ja uskollinen, auta palvelijaasi, joka turvaa sinuun. Sinä olet minun Jumalani. Herra, armahda minua! Kaiken päivää huudan sinua avukseni. Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi. Täytä palvelijasi ilolla! Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat. Kuule minun rukoukseni, Herra, ota vastaan avunpyyntöni. Sinua minä hädässäni huudan, ja sinä vastaat minulle." Ps. 86:1-7 KR-92

Sitten oli Elian kokemuksista.  Niistä "rekisteröin" vihkoonikin erityisesti tämän, joka ei ollut varsinaisesti merkattu luettavaksi, mutta edelsi juuri niitä:

"Elialle tuli sitten tämä Herran sana: "Lähde täältä, kulje itään päin ja piiloudu  Keritin puron uomaan, joka on Jordanin tuolla puolen. Siellä voit juoda purosta, ja minä olen käskenyt  korppien tuoda sinulle ruokaa." Hän lähti matkaan ja teki niin kuin Herra oli käskenyt. Hän meni Keritinpurolle, joka on Jordanista itään, ja jäi sinne. Korpit toivat hänelle aamuin illoin leipää ja lihaa, ja purosta hän sai juodakseen." 1. Kun. 17:2-6 KR-92  

Ne  varsinaisesti luettavaksi merkityt jakeet olivat tuon puro/korppiruokinnan jälkeen; kun puro kuivui ja Elia ohjattiin uusiin maisemiin, köyhän lesken elätettäväksi. Ajattelen, että leski lienee jo tiukassa tilanteessaan rukoillut Jumalan apua. Kun Elia pyysi häntä tuomaan leivän, sen viimeisistä jauhonrippeistä leivottavan, hän totteli. Olihan Elia siinä tilanteessa julistanut hänelle, ettei tule öljypullo ehtymään, eikä jauhot loppumaan. Ja niinhän se toteutui se Jumalan lupaus, vaikka täysin mahdottomalta tuntui.

"Elia sanoi hänelle: "Älä pelkää! Mene kotiisi ja tee niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle."  1.Kun. 17:13-14  KR-92

No sitten oli vielä tätä samaa "linjaa", kun Paavali iloitsee ja kiittää saamastaan avusta: Fil. 4:10-14 KR-92.

Noita Paavalin kiitoksia ennen, bongasin olevaksi taas tämän ihanan lohduttavan ja rohkaisevan jakeen, joka sopii monenlaisiin huoliin: "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa."  Fil. 4:6-7 KR-92

Ja vielä Marttakin hätäilee/Maria istuu: "Mutta Herra vastasi: "Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois." Luuk. 10: 41-42  KR-92

Niin kuin jo tuossa äsken sanoin; monenlaisiin huoliin, sopivat! Paavali sai omiin kipuiluihinsa syntisen luontonsa kanssa tämän sanan Herralta:

 - "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." - 

2. Kor. 12:10

Kun totesin itsestäni, että minusta ei ole puhumaan ahdistuksistani muille, niin pyysin: lue sinä Jeesus ne kaikki minun sydämestäni ja armahda. Jäädään taas tänään me itsekukin Hänen armohoitoonsa, kaikkien asioidemme kanssa☀️

 

Kun Jumala on puolellamme - kuka voi olla meitä vastaan?!

Kun liian aikaisin heränneenä, aamun pimeydessä, kaikki tuntui niin synkältä: mihin tämä maailma on menossa yleisesti, ja ihan meidän yksityisten ihmistenkin osalta. Kun vielä jumalattomuuskin saa valtaa aina vain enemmän. Kun sitten nousin ylös, olin tietysti rohkaisun tarpeessa. Kirjoitin vihkoon: 

"Jumalalla on kaikki valta. Hän puolustaa omiaan ja pitää heistä huolen. Niinhän hän on sanonutkin. Meitä vastaankin voi pahat voimat olla, mutta Jumalaa, ja Jumalan suunnitelmaa, ne eivät pysty horjuttamaan. Jumala nauraa heille. Jumala tahtoo rohkaista meitä turviinsa paenneita!"

Ja ylläolevien mietteiden jälkeen aamun jakeissa:

"Hänen on viisaus, hänen on voima ja mahti. Kuka voisi uhmata häntä joutumatta tuhoon?" Job 9:4 KR-92

"Mutta teidän vuoksenne meillä on täysi syy aina kiittää Jumalaa, te Herralle rakkaat veljemme. Jumala on valinnut teidät ensimmäisinä  pelastumaan, kun Henki pyhittää teidät ja te uskotte  totuuteen. Tähän juuri, Jeesuksen Kristuksen kirkkauden omistamiseen, hän kutsui teidät, kun toimme teille evankeliumin. Pysykää lujina, veljet, ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olemme suullisesti tai kirjeessämme antaneet teille. Itse Herramme Jeesus Kristus ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja on armossaan antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon, rohkaiskoot sydämiänne ja antakoot teille aina voimaa hyviin tekoihin ja puheisiin." 2. Tess. 2.13-17 KR-92

"... niin kuin Jumala on sanonut: - Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani." 2. Kor. 6:16  KR-92 

Ja vielä tämäkin, muuten mieleen tullut: "... hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme." Hebr. 6:18 KR-92

Ja tuota jakeenkohtaa kun en meinannut tavanomaisista etsintäpaikoistani löytää, niin se löytyi sitten tuolta: 

https://www.facebook.com/kangasniemensrk/posts/rohkaisun-sanojajokainen-tarvitsee-rohkaisua-ja-kannustamistaerityisesti-silloin/3296354653750864/

(Tuon pääsee katsomaan kyllä, vaikka ei itse facebookissa olisikaan. Itsekään en siellä ole. Laittaa vaan rastista kiinni sen kirjautumisruudun joka siihen päälle ensiksi ilmaantuu.)

❤️☀️

Aamun ilot: jakeet ja - vesipisara💧☀️

"Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi ja sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua." Jes. 41:13 KR-92

"Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. "Herra, pelasta minut!" hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä ja tarttui häneen..." Matt. 14:30-31 KR-92

Mennään yhdessä veneelle

 

Sitten se sisällä nähty ihastus, se vesipisara. Vihkoon kirjoitin: "Katselin äsken pientä vesipisaraa, joka oli jäänyt hetkeksi odottamaan putoamistaan; miten kaunis se olikaan! Se kirkkaus, siinä heijastuvat asiat, ja erityisesti valopisteet. Jumala loi valon, ihan alussa, kun maa ja taivas oli luotu. Oli pimeää ja "Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli."* Ehkäpä Jumala antoi sen valon itsestään...?! Jeesushan sanoi olevansa myös maailman valkeus. (* 1. Moos. 1:3 KR-92)

❤️☀️💧🙂

Olin niin ihastunut siihen pieneen pisaraan, että halusin sen jotenkin tallettaa näkyviin siihen vihkoon kyllä, mutta kuvitukseksi tähän siitä ei ole:) Mutta mennään yhdessä veneelle - se käy.

Näkyiko silmäluomien läpi... valo?!

Kenties hän havaitsi sen ensin unensa läpi. Ehkä tuli mieleen ajatus enkelistä, joka johdattaisi hänet ulos. Mutta nyt hän kuuleekin äänen, joka käskee hänen nousta ja samalla häntä töytäistään kylkeen. Kun Pietari nousee, hän havaitsee enkelin siinä olevan, aivan kuin äsken hänen mielessään olikin. Siinä hän nyt on. Mutta nyt tuo enkeli patistaa häntä pukeutumaan kiireesti. Ja hyvä siinä onkin pukeutua, sillä vaikka on yö, on nyt kuitenkin siinä niin valoisaa. Sehän valo minun silmiini juuri tuli, sen näin, vaatteita päälleen kiireesti pukeva tuumii. Nyt enkeli vielä käskee laittamaan kengät jalkaan. Ja viittakin vielä ylle, ja sitten lähdetään. Siitä vain kaikkien ovien ja vartioiden läpi vaikeuksitta! Näin se kävisi, kun Jumala asioihin tarttuu, ajattelee Pietari. Nyt ollaan jo kaupungissa kujalla. Mutta mihin se enkeli hävisi? En näe häntä missään! Täällähän on pimeääkin. Mitä tapahtui, olenko minä nyt oikeasti ulkona vankilasta?! Eikö se ollutkaan unta eikä mikään näky?! hän ihmettelee. Ja tajuaa sitten, että se oli totta! Olen tässä oikeasti! Kiitos Jumalan!!! Nyt kiireesti toisten luokse...

---

 "Sen päivän vastaisena yönä, jona Herodes aikoi asettaa Pietarin oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotilaan välissä. Hänet oli sidottu kaksin kahlein, ja lisäksi vankilan ovella oli vartiomiehet. Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: "Nouse kiireesti." Kahleet putosivat Pietarin käsistä. Enkeli sanoi: "Vyötä vaatteesi ja pane kengät jalkaasi." Pietari teki niin, ja enkeli sanoi: "Heitä viitta harteillesi ja seuraa minua." Pietari lähti enkelin mukaan. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se, mitä hänelle tapahtui, oli totta, vaan luuli sitä näyksi. He ohittivat ensimmäisen vartion, sitten toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupungille. Se aukeni heille itsestään, ja niin he astuivat ulos ja lähtivät kulkemaan kujaa pitkin. Yhtäkkiä enkeli oli poissa. Silloin Pietari tajusi, mistä oli kysymys, ja sanoi: "Totisesti, nyt tiedän, mitä tapahtui! Herra lähetti enkelinsä ja auttoi minut Herodeksen käsistä, pelasti minut kaikesta siitä, mitä tämä kansa toivoi minulle tapahtuvan." Kun tämä oli valjennut Pietarille, hän lähti kohti Johanneksen äidin Marian taloa, sen Johanneksen, jota kutsutaan Markukseksi. Siellä oli paljon väkeä rukoilemassa." Apt. 12:6-12 KR-92

(Ja vielä voi halutessaan vaikkapa lukea Raamatusta muutaman jakeen lisää siitä, kuinka hänen tulonsa aiheutti siellä suurta ällistystä... :)

"Valmiiksi maksettu" - rahattomalle!

Ennen ylösnousua mieleen tullut ajatus, kuin kuvana; vai lienenkö nähnyt unta, mutta tällainen se oli: Ruokapaikan, ehkä kahvilan, pöydässä istuu ihminen. Kohta hänen eteensä tuodaan tarjolle leipä; täytetty sellainen, sillä sen kanssa tuotiin myös lautasliinaan kietaistut aterimet. Pöydässä istunut ikäänkuin vähän hätääntyen sanoo: "Enhän minä ole... (tilannut mitään)"  Mutta tarjolle tuoja sanoo rauhoittaen: "Minä tiedän... Se on jo maksettu." Hän oli jo heti nähnyt, että tällä ei ole itsellä, millä maksaa.

Minulle itselleni tuli tästä mieleen se, kuinka Jeesus maksoi meille tarjottavat. Näki heti päältä jo, ettei meillä ole millä maksaa - yhtään mitään.

---

Erikoista tässä oli, ettei esim. eilen käyty Joensuussa missään kahvilassakaan. Mistä tuo mielikuva sitten tuli? Ehkä sekin annettiin tilaamatta:)  No itseasiassa tuli mieleen, että eilen illallahan meillä katseltiin elokuva: Poika raidallisessa pyjamassa. Se onkin varmaan antanut "tilaamatta" aineksia, vaikka siinä ei todellakaan kahvilassa käyty. Mainittiin kyllä, ja unelmoitiinkin siitä. Se elokuva kertoo kahdesta pikkupojasta, joista toinen on "raidallisessa pyjamassa" keskitysleirillä. Toinen on keskitysleirin johtajan poika. He ystävystyvät. Se elokuva on todella hyvä -  koskettava, mutta ei lasten kuva. Se katsottiin meillä nyt jostakin suoratoistopalvelusta. Mutta oltiin nähty se ennenkin kirjastosta lainatulta dvd:ltä. Se kertomus on olemassa myös kirjana. 

Ja ehkä jollain lailla on vaikuttanut myös eilen silmääni osunut jutunpätkä sanomalehti Karjalaisesta. Siinä kerrottiin Joensuuhun avautuvasta uudesta itämaisesta ruokakaupasta. Siinä omistaja sanoo sanat, jotka minun mielestäni oli vaikuttavat. Hän nimittäin sanoi, ettei kaupasta ole pakko tulla ostamaan mitään, vaan sinne saa tulla vaikka bussia odottamaan! Se oli minusta niin hieno ajatus. Jotenkin armollista suorastaan.

---

Ja Ps. 22:24–32, oli tänään ev..lut. kirkon päivän sanassa, aamurukouksena:

"Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat!

Jaakobin suku, kunnioita häntä,

palvele vavisten, Israelin kansa!

Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa,

ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin.

Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä. 

Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni.

Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi,
Herraa etsivät ylistäkööt häntä!
Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti!

Muistakoot maan kansat tämän teon

ja kääntykööt hänen puoleensa.

Kumartakoot häntä myös vieraat heimot, 

sillä Herran on kuninkuus!

Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat.

Vain häntä kumartakoot maan mahtavat, 

hänen eteensä langetkoot kaikki,

jotka maan tomuun vaipuvat.

He eivät voi elossa pysyä,

mutta ne, jotka heidän jälkeensä tulevat, 

saavat palvella Herraa.

He kertovat hänestä lapsilleen, 

ja vastedes syntyvälle kansalle

he julistavat Herran hyvyyttä, 

sillä hän on tämän tehnyt."

---

Kuva valmistui ja lisätty tänne 19.9.24. Jokaisen meidän paikka on tuossa sen maksetun Taivaallisen Leivän - Jeesuksen - saajana❤️✝️☀️

Jumalan Henki liikkuu "vetten" päällä

Silloin tapahtuu suuria asioita, niin luomakunnassa, kuin myös ihmisten sydämissä!

"Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus". Ja valkeus tuli." 1. Moos. 1:2-3

Raamattu käyttää maailman kansoistakin sitä ajatusta, että ne ovat kuin meri: "Voi kansojen pauhua - ne pauhaavat, niinkuin meri pauhaa, ja kansakuntien kohinaa - ne kohisevat, niinkuin valtavat vedet kohisevat." Jesaja. 17:12

Liikkukoon Jumalan Pyhä Henki myös kansojen meren yllä  - tuoden valoansa! 

Aamun luettavissa oli näitä: 

"... Mutta sinä iloitset Herrasta, Israelin Pyhä on sinun ylpeytesi." Jesaja 41:16 KR-92

"... Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaan ottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen." Room. 5:11 KR-92

Myös oli 5. Moos. 26:1-11, jonka aiheena: kun oltiin tultu siihen maahan; sadonkorjuulahjat - ja kehoitus iloitsemiseen:)

2. Kor. 4: 1-6, jossa ollaan aarteina saviastioissa, palveluvirka - ja taas (jae 6) se valo: 

"Jumala, joka sanoi: "Tulkoon pimeyteen valo", valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan."  2. Kor. 4:6 KR-92

🌟❤️✝️☀️🪟🌿🕊️

Rohkaisun tarpeessa

"... hän, Jumala ... hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme." Hebr. 6:18 KR-92

"Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut..." Luuk. 12:7, Matt. 10:30

Jeesus, kiitos että tahdot rohkaista meitä turviisi paenneita kaikessa mikä meitä ahdistaa, painaa ja pelottaa. Kiitos, että muistutat tuostakin, miten tarkkaa on sinun kaikki tietämisesi ja suunnittelusi. Jokainen hiuksemmekin on laskettu; määrä on siinäkin koko ajan tiedossa, vaikka niitä koko ajan putoileekin. Samalla tarkkuudella pidät huolen kaikista muistakin asioista. Et jätä kallista omaisuuttasi, rakasta ihmistäsi hunningolle ja huolenpidotta, vaikka me sen usein saatamme kokea sellaisena. Kaiken päämääränä sinulla on koko ajan meidän ikuinen parhaamme. Kiitos, että juhla odottaa kotona.

Jumala itse tahtoo rohkaista meitä!

* "... hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme." Hebr. 6:18 KR-92

"Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen. Sinne Jeesus meidän edelläkävijänämme meni, kun hän oli tullut ylipapiksi, jonka pappeus on ikuista, Melkisedekin pappeutta." Hebr. 6:19-20 KR-92

* "Siksi myös Jumala vannoi lupauksensa takeeksi vielä valan. Hän tahtoi tällä erityisellä tavalla osoittaa niille, joita lupaus koskee, että hänen päätöksensä ei muutu. Noilla kahdella järkähtämättömällä sanallaan, joissa hän, Jumala ei voi valehdella, hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme." Hebr. 6:17-18 KR-92

"Herran enkeli huusi Abrahamille uudelleen taivaasta: "Näin sanoo Herra: Koska sinä tämän teit etkä kieltänyt minulta ainoaa poikaasi, minä vannon itseni kautta, että siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet tai hiekanjyvät meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valloittavat vihollisensa kaupungit. Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille, koska sinä olit minun äänelleni kuuliainen."  1. Moos. 22:15-18  KR-92

*Aabraham antoi ainoan poikansa - Jumala sitten antoi myös... ❤️ Jeesuksen, joka oli myös Aabrahamin jälkeläinen - ja Jumalan!

---

Laitanpa tähän vielä linkin Kastepilvi-blogin juttuun, jossa on esillä hyvät laulun sanat. Siinä on juuri siitä, kun Aabraham lähti poikaansa uhraamaan, ja niin myös Jumala; että miltä se mahtoi tuntua heistä...?

https://kastepilvi.blogspot.com/2024/09/ainokainen.html?m=1

Hän "sammuttaa" pimeyden

- Hän sammuttaa pimeyden aamuksi... 

Se ajatus tuli väärin luetusta. Oikeasti luettu jae kuului näin:

"Hän on luonut Seulaset ja Orionin. Hän muuttaa pimeyden aamuksi ja päivän yöksi. Hän kutsuu vedet merestä ja kostuttaa niillä maan. Hänen nimensä on Herra." Aamos 5:8 KR-92

Kaikissa on jotain...

 Mitä tällä omituiselta kuvalla haluan sanoa? 

Sen halusin sanoa, että meissä jokaisessa on jotain, joka saattaa - eikä vain saata, vaan aivan varmasti tekee ihan jokaisen ihmisen kohdalla sen, että tulee vaikeutta sovittautua yhteen toisten kanssa. Jollakin enemmän, jollakin vähemmän. Tulee kahnausta, kitkaa, erimielisyyttä, riitaa, ...jne. 

Koska: meissä kaikissa on

rosoa, möykkyä, kolhua, halkeamaa, säröä, puuttuu palasia, on saatu osumia, on kiinni juuttumisia..., jne. 

Materiaalista riippumatta!

Olkoon kuinka kova, ja täydellisen näköinen, ei täydellistä meissä ole! Puunpalasista ja savimöykyistä epätäydellisyyden helpommin vain  näkee. Mutta Mestari osaa muotoilla materiaalin täydelliseen lopputulokseen, on se sitten kiveä tai savea!

Hän rakastaa tehdä uutta ja ihmeellistä kaikenlaisista materiaaleista☀️

---

Me emme usein ymmärrä edes itseämme, saati sitten toista ihmistä. Saatamme ihmetellä, miksi tuo tuollainen nyt onkin? Mutta me emme tunne toisen kolhuja, halkeamia, puuttuvia palasia, ym., kaikkea sitä mikä hänen elämäänsä "karhaa", tai on aiemmin sitä muovannut.... Ollaan armollisia toisiamme kohtaan, niinkuin toivotaan toistenkin olevan meihin päin.

Jumala on osoittanut, ja yhä osoittaa, rakkautta ja ymmärrystä meitä, ja meidän vajavaisuuksiamne, kohtaan❤️

Jumala jo aikoja sitten päätti sovittaa meidät itsensä kanssa... Mikä huikea ajatus!

"Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan." 2. Korinttolaiskirje 5:19

❤️✝️☀️🕊️🌱

"Olennaltaan" kuin ihminen...

Aamulla luettu sai minut miettimään, miten Jeesus mahtoi asioita kokea. Pohdinta sai alkunsa tästä: 

"Mutta fariseukset menivät ulos ja ryhtyivät suunnittelemaan miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä. Kun Jeesus sai tietää tästä, hän lähti sieltä. Hänen perässään kulki paljon väkeä, ja hän paransi kaikki sairaat. Hän kuitenkin varoitti heitä puhumasta hänestä julkisesti." Matteus 12:14-16  KR-92

Vanhempi, v- 38 käännös, sanoo saman näin: "...ja hän varoitti vakavasti heitä saattamasta häntä julki..." kun siis ne fariseukset "...pitivät neuvoa... surmatakseen hänet" 

No mehän tiedämme, millaisia me ihmiset olemme: pelkoa, iloa, surua, ym. muita tunteita. Jeesuksen sanottiin olevan "olennaltaan"* kuin ihminen.  Kuitenkin ilman syntiä. Se oli ero. 

Oli muitakin tapauksia, jolloin Jeesus kielsi puhumasta siitä, mitä hän oli tehnyt. Tuo yllä ollut, jossa fariseukset saivat tarpeekseen Jeesuksen julkisuudesta, oli tullut siitä, kun oli surkastunut käsi parannettu. Toinen tapaus, jolloin Jeesus taas varoitti julkistamasta tekoaan, oli kuuron korvien parantamisen jälkeen: "Ja Jeesus kielsi heitä kenellekään sitä sanomasta, mutta mitä enemmän heitä kielsi, sitä enemmän he julistivat." Markus 7:36  (v. -38)

Ja kun oli yksi tyttölapsi tullut herätetyksi kuolleista: "Hänen vanhempansa hämmästyivät; mutta Jeesus kielsi heitä kenellekään sanomasta mitä oli tapahtunut." Luukas 8:56 (v. -38) 

Ja kirkastusvuorella koetun jälkeen Jeesus kielsi siitä puhumasta ennen hänen kuolemaansa... Matt. 17:9

Entä muunlaisia merkkejä siitä, miten Jeesus asioita ihmisen osassa koki?

- "Kuinka kauan minun täytyy olla teidän kansssanne ja kärsiä teitä? Matt. 17:17

- "...alkoi kauhistua ja tulla tuskaan... Mark. 14:33, kun ristinkuolema oli juuri tuloillaan, sen Jeesus tiesi.  Ja - "...ja hänen hikensä oli kuin veripisarat... Luuk. 22:44

- "... tulkaa te autioon paikkaan ja levähtäkää vähän... Mark. 6:31, sanoi joskus opetuslapsilleen

- Jeesus itki: Lasaruksen haudalla, Joh. 11:35

- ja myös kaupungin kohtaloa, Luuk. 19:41

Jeesus tiesi, kuka oli. Jeesus tiesi tulevan kohtalonsa. Mutta olisiko ollut niin, että sen tuleva aika täsmentyi, vasta "kun aika oli tullut". Jeesus oli kuten ihminen on - "kiusattu, kuten mekin", "kuitenkin ilman syntiä." Hebr. 4:15..  Ja hän on myös "ylimmäinen pappi" saman jakeen mukaan. Hän tunsi ihmisenä olemisen tuskat ja vaikeuden. Ja sai voimaa Isältään taivaasta. Sieltähän sitä meiile tavallisille ihmisillekin annetaan.

✝️✝️✝️

*"vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen." Filippiläiskirje. 2:7  (v. -38 käännös)

🌟🌟🌟

"Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.

Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.

Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan." Hebr. 4:14-16 (v. -38 käännös)

☀️☀️☀️

Rauha on tullut🕊️

Kun Jumala itse tuli taivaasta sen puolestamme tekemään. Hän maksoi itse kaiken, mikä meidän osallemme olisi tullut. Se on tehty. Se on täytetty. Se on annettu. Siihen saa jokainen tarttua kiinni.❤️

Mutta sitten tuli apu! Ja meillä on oma paikkamme Jumalan suunnitelmissa❤️

"Kolmeen päivään hän ei nähnyt mitään, ei syönyt eikä juonut." Apt. 9:9 KR-92 

Sokeaksi tullut mies. Mutta sitten tuli Ananias, Jumalan lähettämä.

---

"Mutta kun aurinkoa eikä tähtiä  näkynyt moneen päivään ja kova myrsky painoi, katosi meiltä viimein kaikki pelastumisen toivo." Apt. 27:20

Sama mies, toisessa tiukassa tilanteessa. Mutta enkeli oli edellisenä yönä tullut, ja ilmoittanut, että matka jatkuu, kaikki pelastuvat.

---

"Kuka tämän on tehnyt ja toimittanut? Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin: minä, Herra, joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama." Jes. 41:4

Yllä olevat jakeet tuntuivat aamulla lohdullisilta luettavilta. Minun piti ne jo aamulla laittaa tänne julkikin, mutta hommani keskeytyi, ja nyt vasta illalla palasin tämän pariin. Ja siihenpä liittyy jännä juttu. Olin tuossa iltasella vähän varastoa kaivelemassa, ja kun sitten kanniskelin poistoon meneviä roinia roskiin, niin mieleen tuli ajatus, että se ei näy missään, on kuin pisara meressä.

Sisälle tultuani aloin jonkin ajan päästä etsiä sitä laulua kuullakseni, jossa ne sanat: "pisara meressä" myös esiintyy. Se on Pekka Simojoen laulussa. Löysin sen YouTubesta kuunneltavakseni. Ja nyt - kun palasin tämän tekstin pariin näin myöhemmin iltasella, tajusin että olipa sitten samaa aamulla ja illalla, kun sukupolvien ketjusta puhutaan siinä laulussa, ja jakeessa tuossa yllä!☀️

Laulun nimi oli "Minä en ole ensimmäinen." Se on ihana laulu!  Jokaisella meistä on ikioma paikkamme  siinä ketjussa; paikka, jonka Jumala itse on hyväksi meille nähnyt❤️ 

Sen laulun  voi halutessaan kuunnella Pekka Simojoen esittämänä tuosta linkistä:  https://youtu.be/O3z9yaeAX8o?si=elsMYkfg8iDvMtI2.

(Huom. Älä ihmettele, siinä on jotain mainoksia ensin, mutta ne voi sulkea.)

Hän on aikojemme vakuus!

"Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys. Herran pelko on oleva Siionin aarre." Jes. 33:6

"Sentähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat!" Jes. 30:18

"Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta. Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää." Jes. 30:19-21

"Ja kuun valo on oleva kuin auringon valo, ja auringon valo on oleva seitsenkertainen, oleva niinkuin seitsemän päivän valo, sinä päivänä, jona Herra sitoo kansansa vammat ja parantaa siihen isketyt haavat." Jes. 30:26

Toinen ei ollut kiitollinen... Toinen ylisti Jumalaa suureen ääneen.

"Noihin aikoihin Hiskia sairastui pahasti ja oli jo kuolemaisillaan. Hän rukoili Herraa, ja Herra vastasi rukoukseen ja antoi hänelle merkin. Mutta Hiskia ei ollut kiitollinen osakseen tulleesta ihmeestä, vaan tuli ylpeäksi...." 2. Aik. 32:24-25 KR-92

"Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä..." Luuk. 17:15-16 KR-92

Nämä jakeet aamulukemisissani puhuttelivat minua. Kuinka helposti sitä voin itsekin olla, ja olen, kiittämätön. Jos ei ylpeyden tähden, niin vaikkapa sen vaikeuksien meren aallokoissa, niitä aaltoja katsellessa, silloin unohdan kiittää jo saamistani armon ihmeistä. Kun olisi sekin vaihtoehto, että ylistäisin "suureen ääneen" - Häntä, jonka viisaus on ylittämätön, ja joka kaikkea hallitsee. Armahtakoon minua Hän, joka on kaiken ylistyksen arvoinen!

Kun tänäkin aamuna...

Aamut on minulle vaikeita. Silloin erityisesti kaikenlaiset vaikeudet hyökkäävät mieleen. Niin tänäkin aamuna. Mutta useimmiten sieltä ankeuden notkosta noustaan päivän mittaan hieman paremmille näkymille. Niin tänäkin aamuna.

Mikä se sitten tällä kertaa antoi parempaa ajattelemista?  Kun siinä kävellessäni yhtäkkiä huomasin sinisellä taivaalla kuun puolikkaan, haipuvana, kuin pilvet; kun sieltä takaani juuri aurinkokin antoi ilahduttaen valoaan. 

Mikä siinä kuun näkemisessä sitten niin erityiseltä nyt tuntui? Se muistutti minua siitä, "ken on luonut sinitaivaan" ja kaiken muun!  Kuun ja tähdet, meret, maat,  eläimet - ja ihmisen. Ja Luoja myös lopulta kaikkea hallitsee. 

Vaikka ihminen saakin kaikenlaista puuhastella, ihmisen valta ja voima ei ole rajaton. Mutta Jumalan on! Meidänkin kaikkien asioidemme yli.

---

Aamusta... iltaan on Herra! Ja yölläkin Hän valvoo... 

☀️🌅🌠

Usein illalla nukkumaan mennessä saa kuitenkin kiittää siitä,  kuinka Hän taas sinäkin päivänä on auttanut. 

Missä ei tarvita lampun valoa?

- Siellä missä luonnollinen, aito valo näkyy; valaisten, ilahduttaen, tuoden toivon näkymiä jo täällä ajassa☀️

Keittiössä oli taas pitkästä aikaa näkyvissä ilahduttavia valopaikkoja. Kun on sunnuntai, niin heräsin arkea myöhemmin. Arkena se herääminen on niin aikaisin, ettei aurinko tänne paista ollenkaan; tarvitsee keinovaloa.

Mutta kerran:

"Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat iankaikkisesti." Ilm. 22:5

---

Rukoukseni:  Että osaisin katsella enemmän sinun valoasi!  Jos katselen itseäni tai tätä maailmaa, se masentaa;  ja niin levitän helposti sitä valotonta näkymää muillekin. Mutta jos katsoisin useammin Sinuun; todelliseen valonlähteeseen kaiken ankean sijasta, se valo parantaisi ja uudistaisi minua. 

Sanotaanhan:

"Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu."☀️ Ps. 34:6

Piti vielä illalla nousta kirjoittamaan tämä...

... paperille aamua varten, että sen silloinkin muistaisin. Tuo kun tuli nukkumaan mennessä lohduttavana mieleen🌟

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7