Ajassa

Ajassa liikkuu nyt monenlaista. Ilahduttavaa on ollut, että kaiken muun keskellä on ollut kuin keväistä tuulta, kun nuoret, varsinkin pojat, mutta tytötkin, ovat tänä aikana kiinnostuneet Jeesuksesta ja kristillisestä uskosta. Eivätkä vain kiinnostuneet, vaan tuovat myös uskoansa  julki rohkeasti kouluissa ja urheilumaailmassakin!

Siitä tulee mieleen herätys. Sellaistahan sitä aina uskovat toivoo, rukoilee ja odottaa. Olisiko nyt se aika, että nyt se on aluillaan meidän ajallemme? Sepä nuori väki voi vielä temmata meidät vanhatkin mukaansa🌿☀️

"Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi, niinkuin kaste aamuruskon helmasta." Ps. 110:3  

---

Toisen blogini tämänaamuinen:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/07/oletko-koskaan-tutustunut-tahan.html

Jatkona aamun mietteilleni, tuli siihen jotenkin sopivat luettavat. Jotenkin henkilökohtaisuuksiin mentiin niitä lukiessa

Koska näistä jatkoista on tulossa paljon kirjoitettavaa, kirjoitan ne tänne. En jaksaisi kirjoittaa kaikkea käsin vihkoon, koska ensin jo kirjoitin vihkoon käsin aamun ajatuksiani. (Siitä miten muutokset voivat olla hyviä ja ilahduttavia, mutta samalla tuoda mukanaan huolta miten kaikki muuttuu).

Ensin oli jakeina: "Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on minun osani iankaikkisesti." Ps. 73:26.  Ja hetkonen! Huomio nyt tätä kirjoittaessa tänne, tuohan on yksi jae samasta psalmista, josta on jae sormuksessani!

Sitten: "Näin sanoo Pyhä ja tosi...: "Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Sinun voimasi ovat vähäiset, mutta sinä olet ottanut sanani varteen etkä ole kieltänyt nimeäni." Ilm. 3:7,8.  Ja tuossa jo alkuun lukiessa tuli mieleen, että eikö ollut jotain oven avaamisesta silloin, kun minulla oli mielessä kauan sitten se Hannun kirjeenvaihtoilmoitukseeen vastaaminen?!  Koin sen silloin Jumalalta tulleena rohkaisuna asiaan, ja uskalsin laittaa kirjeen menemään. Ja niin meistä tuli pari!

Kolmanneksi: Oli luettavana jakso Mooseksesta, kuinka hän päätyi Egyptin hoviin. Luin koko luvun: 2. Moos. 1-25 KR-92. Jännä asia tässä oli sekin, että eilen, ja edellisiltana, katselimme elokuvaa Joosefista... Kuinka hän päätyi Egyptiin, ja kuinka hänestä tuli faaraon hovin tärkeä mies. Israelin kansan alku ja loppu Egyptissä, (n. neljänsadan vuoden olo siellä),  alkoi ja päättyi faaraon hoviin liittyen! Tässä oli nyt luettavissa se, miten alkoi kehkeytyä Jumalan valmistelut kansan sieltä lähtöön takaisin Israelin (Jaakob: Jumala oli nimennyt hänet Israeliksi) maahan:

"Muuan Leevin sukuun kuuluva mies otti vaimokseen tytön, joka myös oli Leevin jälkeläisiä. Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Kun hän näki, kuinka kaunis lapsi oli, hän piilotteli sitä kolme kuukautta. Mutta kun hän ei enää voinut piilotella sitä, hän otti kaislakorin, tiivisti sen asfalttipiellä ja tervalla, pani pojan siihen ja laski korin Niilin rantakaislikkoon. Pojan sisar jäi jonkin matkan päähän nähdäkseen, mitä lapselle tapahtuisi.'

Faaraon tytär tuli Niilin rantaan peseytymään, ja hänen hovinaisensa jäivät virran rannalle kävelemään. Silloin hän näki kaislikon keskellä korin ja lähetti orjattarensa hakemaan sen. Avatessaan korin hän näki, että siinä oli lapsi, joka itki. Faaraon tyttären valtasi sääli, ja hän sanoi: "Tämä on varmaan heprealaisten poikia."

Silloin pojan sisar sanoi faaraon tyttärelle: "Menenkö hakemaan tänne jonkun heprealaisnaisen, joka voi imettää pojan sinulle?" Faaraon tytär sano: "Tee niin" ja tyttö haki paikalle pojan äidin. Faaraon tytär sanoi äidille: "Ota tämä lapsi mukaasi ja imetä se minulle, niin minä maksan sinulle siitä palkan." Vaimo otti lapsen imetettäväksi. Kun poika oli kasvanut suuremmaksi, äiti vei hänet faaraon tyttärelle, ja tämä otti hänet omaksi pojakseen. Faaraon tytär antoi hänelle nimeksi Mooses sanoen: "Olen nostanut hänet vedestä ylös."

Kun Mooses oli varttunut aikuiseksi, hän meni kerran käymään heimoveljiensä luona ja sai nähdä heidän raadantansa. Hän näki egyptiläisen miehen lyövän heprealaista miestä, hänen heimolaistaan. Silloin Mooses katsahti ympärilleen, ja nähtyään, ettei ketään ollut lähettyvillä, hän löi epyptiläisen hengiltä ja kätki ruumiin hiekkaan. Kun hän seuraavana päivänä meni taas heimoveljiensä luo, hän näki kahden heprealaisen miehen tappelevan keskenään. Hän sanoi riidan aloittajalle: "Miksi sinä lyöt veljeäsi?" Mies vastasi: "Mikä sinä olet meitä käskemään ja määräilemään? Aiotko tappaa minut niin kuin tapoit sen egyptiläisen?" Silloin Mooses pelästyi ja ajatteli: "Se on siis kuitenkin tullut ilmi!"

Kun faarao sai kuulla asiasta, hän aikoi surmauttaa Mooseksen, mutta Mooses lähti faaraota pakoon.

 Pakomatkallaan hän Midianin maassa pysähtyi erään kaivon luo. Midianissa oli pappi, jolla oli seitsemän tytärtä. Nämä tulivat kaivolle nostamaan vettä juottoruuhiin juottaakseen isänsä lampaat ja vuohet. Mutta sinne tuli paimenia, jotka alkoivat ajaa pois heidän karjaansa. Silloin Mooses meni tyttöjen avuksi ja juotti heidän eläimensä. Kun tyttäret palasivat isänsä Reuelin luo, tämä kysyi: "Miten te tänään ennätitte näin pian takaisin?"

(Ja kerrottiinkohan tätä isälle posket innostuksesta punoittaen!...:) He vastasivat: "Muuan epyptiläinen mies puolusti meitä paimenia vastaan. Sitten hän vielä nosti meille vettä ja juotti lampaat ja vuohet!" Reuel sanoi tyttärilleen: "Missä hän nyt on? Miksi jätitte miehen sinne? Kutsukaa hänet aterialle!" Mooses katsoi parhaaksi jäädä asumaan papin luo, ja tämä antoi Moosekselle vaimoksi tyttärensä Sipporan. Sippora synnytti pojan, ja Mooses antoi pojalle nimeksi Gersom sanoen: "Minä olen nyt muukalainen vieraalla maalla." (Siinä oli jotain minulle tuttua: kun muukalaiseksihan itseni olen kokenut kaukana sukujeni sijoilta. Ollut sitä lähes alusta asti.)

Vuodet kuluivat, ja Egyptin kuningas kuoli, mutta israelilaiset huokailivat yhä orjuudessa. He huusivat hädässään, ja heidän avunhuutonsa kohosi Jumalan luo. Jumala kuuli heidän vaikerruksensa ja muisti Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille antamansa lupauksen. Hän katsoi israelilaisten puoleen ja näki heidän hätänsä." 2. Moos. 2:1-25  

---

Sitten oli vielä luettavissa se Pietarin tapaus: Apt. 12:1-17. Pietari on vankilassa. Enkeli tulee vapauttamaan hänet monien vartijoiden tietämättä. Pietari ei edes alkuun käsitä, luulee näkyä katselevansa. Kunnes löytää itsensä yksin kadulta, enkeli hävisi. Hän joutuu kauan kolkuttamaan tuttujen portilla, koska ilosta hämmentynyt Rode ei ilossaan muistanut avata P:lle porttia! Ja sisällä talossa olevat eivät usko Roden kertomaa... Kunnes vihdoin joku tajuaa, että nyt on mentävä avaamaan se portti!

Kun "väärin" muisteltu, ajateltu, kirjoiteltu - kuului ajatukseen...

Väsyneenä ja ankein mielin, kaipasin jotain rohkaisevaa. Mieleen tuli: "Älä arkana pälyile (ympärillesi)... tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä..."

Kyselin mielessäni, että saanko minäkin luottaa = laittaa toivoni - nytkin, tähän, mikä mieleeni tuli; ja jonka sitten sanatarkasti halusin etsiä ja kirjoittaa. Mutta sinnehän tuli, sitten ja silti, mukaan sanoja, jotka eivät olleet Raamatussa; jotka kynäni ja käteni oli liian nopsaan vihkooni kirjoittanut.  Lukemassani Raamatun kohdassa ei ollut noita (suluissa) olevia sanoja, jotka olin jo vihkoon ehtinyt kirjoittaa. Ajatukseen kuuluivat kuitenkin nekin.

Sinä ilahdutat minua teoillasi!

Nousin ylös jotenkin stressaantunein mielin, vaikka eilen saatiin ilouutinen: tytär oli saanut opiskelupaikan toivomaltaan alalta! Ja toisen tyttären ajokortin hankintakin ehkä mahdollistuu jotenkin. Mutta siis, silti tällaisten asioiden keskeneräisyys tuo myös sellaista stressin tuntua, että miten kaikki menee, ja miten kaikki muuttaa asioita. Ja samalla on mielessä kaikkea sitä, mitä maailmassa on nyt meneillään, mitä tuloillaan. Samantapaisia kysymyksiä ihmisillä on ollut muinaisinakin aikoina kun on eletty pelottavien vaiheiden läpi.  Niinpä siis tänä aamuna luettavia aloitellessani mietin hieman, että olisikohan minun vain paras etsiä/lukea/ehkä kirjoittaa jotain suoraan vaikka jostain Vähäsarjan kirjasta (joihin olen kysynyt luvan), kuin että tavan luettaviini paneutuisin. No, onneksi paneuduin silti, sillä koin saaneeni niistä rohkaisua ja lohtua, ja iloa: 

"Hän antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa." Jes. 11:4 KR-92

"Jeesus vastasi heille: Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä Ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanomaa." Matt. 11:4-5 KR-92

Ja olipa vielä enemmänkin tuosta Matteuksen kohdasta. Maltoin, ja halusin, kirjoittaa sen ihan vihkoonikin. Kuvan alla teksti on selkeämmin luettavassa muodossa, ihan koneella naputeltuna:)

"Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: "Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?"

Jeesus vastasi heille: Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:

sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät,

spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat,

kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. 

Autuas se, joka ei minua torju."

Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta:

"Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan?

Ruokoako, jota tuuli heiluttaa?

Vai mitä odotitte näkevänne?

Kenties hienosti pukeutuneen miehen?

Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, 

jotka hienostelevat vaatteillaan!

Mitä te sitten odotitte näkevänne?

Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille

että hän on enemmänkin kuin profeetta.

Hän on se, josta on kirjoitettu:

- Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi,

sillä hän raivaa sinulle tien."

Matt. 11:2-10 KR-92

Mielenkiintoista on, ettei tuo sanansaattaja ollut mitenkään ihailtavan oloinen ulkoisesti. Ja hän itsekin rupesi kyselijäksi, kun Jeesukselta ryhtyi kyselemään, että onko Jeesus se, joka piti tulla... Mielikuvat olivat monilla odottavilla olleet toisennäköisiä, ihailtavia silmälle, ehkä juuri niitä "kuninkaanlinnoja", tms. Mutta sellaista on sitten joskus myöhemmin, ja ihan eri suuruusluokkaa vieläpä, kuin mitä me kykenemme kuvittelemaan. Ajatella nyt koko maailman Valtias, ja Luoja, joka on luonut meidätkin...! Mitä kaikkea se sisällään pitääkään, kun Hän ryhtyy tekemään jotakin. Häntä eivät rasita mitkään meidän ihmisten puutteet ja rajoitukset. 

----------

Tässä toisen blogini tämänpäiväinen myös:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/06/pietari-selittaa-joppen-tapahtumia.html

Tunteaksemme...

 

"... hänet ja  hänen ylösnousemisensa voiman..." Fil. 3:10

Ja että meidän havaittaisiin olevan Hänessä...

"... ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella" Fil. 3:9

Hän sai Jumalan rakkauden balsamia, ennenkuin muuta sanottiin tai tehtiin...

Siinä oli voipunut mies ensin; näkemätönnä ja syömätönnä ollut kolme päivää. Mutta sitten tapahtui jotain merkillistä. Hänen luokseen tulee mies, joka ei aluksi olisi todellakaan tahtonut tulla. Ja tuo mies kutsuu tätä pelättyä - nyt sokeaa ja voipunutta miestä - veljeksi!  "Saul, veljeni!..."* kuului nääntyneen korviin. Mikä lääke - mikä suloinen, uskomaton balsami, se olikaan hänen nääntyneelle sielulleen! Häntä, jonka elämä oli kolmen päivän aikana kääntynyt täysin päälaelleeen; kutsuu joku tuntematon veljekseen! Häntä, joka ei nyt tällä hetkellä tiennyt, kuka hän itse nyt on: pelätty, vihattu, kunnioituksensa menettänyt...? Mutta Jumalalle rakas!

---

* "Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon ja sanoi:  "Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut -  Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä." Apt.9:17 KR-92

"Samassa oli kuin suomut olisivat pudonneet Saulin silmistä, ja hän näki jälleen. Hän nousi jalkeille, ja hänet kastettiin. Ruokaa nautittuaan hän taas voimistui." Apt. 9:18-19 KR-92

Herran armoa koko elämä!

"Hyvä on kiittää Herraa,

laulaa ylistystä sinun  nimellesi, Korkein.

 

Hyvä on aamulla  kertoa armostasi ja  illalla uskollisuudestasi."

Ps. 92:2-3 KR-92

Jumalan turvassa...

"Miksi pelkäisin 

pahana päivänä...

Mutta henkeään ihminen

ei voi lunastaa...

Mutta Jumala lunastaa minut,

hän tempaa minut 

tuonelan otteesta..."

Ps. 49:6,8,16 KR-92

"Sen pakkotyö on päättynyt"

"- Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, 

sanoo teidän Jumalanne.

Puhukaa lempeäsi Jerusalemille, 

ja kertokaa sille,

että sen pakkotyö on päättynyt,

että sen syyllisyys on sovitettu,

sillä kaksin verroin on

Herran käsi sitä kurittanut

kaikista sen synneistä.

Ääni huutaa: 

- Raivatkaa autiomaahan

Herralle tie!

Tasoittakaa yli aron

valtatie meidän Jumalallemme!

Täyttykööt notkot, 

alentukoot huiput,

mäet madaltukoot,

vuorten louhikot tasoittukoot!

Herran kunnia ilmestyy,

kaikki saavat sen nähdä.

Näin on Herra puhunut.

Ääni sanoo: 

- Julista!

Ja minä kysyn:

- Mitä minun pitää julistaa?

- Ihminen on kuin ruoho,

ihmisen kauneus kuin kedon kukka!

Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,

kun Herran henkäys koskettaa sitä.

Niin, ruohoa ovat ihmiset.

Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,

mutta meidän Jumalamme sana

pysyy iäti.

Nouse korkealle vuorelle, Siion,

ilosanoman tuoja!

Korota äänesi, Jerusalem,

ilosanoman saattaja!

Korota äänesi, älä pelkää!

Julista Juudan kaupungeille:

-Teidän Jumalanne tulee!

Itse Herra tulee suuressa voimassaan,

hän hallitsee vahvalla kädellään.

Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa,

johdattaa laumaa, jonka on 

omakseen hankkinut,

paimenen lailla hän kaitsee sitä, 

omin käsin hän kokoaa sen yhteen.

Karitsoita hän kantaa sylissään,

emolampaita hän ohjailee eteenpäin."

Jesaja 40: 1-11 KR-92

Koko elämän ajalta!

Nämä mietteet saivat oikeastaan alkunsa jo viikko sitten. Meillä oli kylässä yksi ystävä. Jossain vaiheessa hän kertoi jonkin ystävänsä mielessä olevasta toiveesta: että jostakin löytyisi vanha laulukirja: "Herramme tulee"*. Niitä ei välttämättä ole helppo löytää nykyään. No minulla oli sellainen siinä aivan vieressä olevassa kirjahyllyssä. Annoin sen siitä, vietäväksi sille kaipaavalle. Olin itse aikoinani kaivannut sellaista, syystä siitä, että se oli minulle lapsuudesta tuttu. Joskus siitä saattoi etsiä jonkun vanhan laulun, jota uudemmat laulukirjat eivät tarjoile. Tai jonkin laulun sanat olivat siinä vanhemmin sanoin, sellaisin, joilla oli lapsena laulun oppinut. Nyt saatoin toteuttaa toisen toiveen. (*Sitä laulukirjaa käytettiin helluntaiseurakunnissa vielä 70-luvun alussa, ennenkuin tuli uusi, vapaiden suuntien yhteinen "Hengellinen laulukirja" Senkin käyttö alkoi jo 70-luvun alkupuolella.)

Tänä aamuna tämä asia tuli mieleen, jostakin syystä. Mieleen tuli lapsuudesta myös toisenlainen laulukirja: värikäs, ison vihkon kokoinen lapsille tehty laulukirja: "Laula lapsi"**. Äidilläni oli ollut  lapsena sellainen ja äiti osti minulle ja siskolleni sellaisen, kun olimme lapsia; sillä 70-luvulla. Mietin sitten, että täällä kukaan ei ole tuntenut minua silloin. Omalle perheelleni olen tuttu 90-luvun alusta lähtien. Silloin tapasin mieheni. Hän tietysti kerrottuna tietää minun lapsuudestani asioita, kun niitä on kerrottu. Samoin kuin minä hänestä. Mutta on sitten eri asia olla tuttu jonkun kanssa omaten yhteiset muistot, jopa alusta asti. Moni saattaa tuntea meidät kyllä vuosikymmenten takaa, mutta ei aivan alusta asti. Joku puolestaan on tuntenut alussa, mutta elämä kun kuljettaa meitä ties mihin, niin ei ollakaan ehkä enää niin tuttuja, kuin oltiin oltu alussa. (**Vielä 90-luvulla oli mahdollista ostaa omille lapsillemmekin sellainen. Ihan uusi, kaupasta, ei mikään käytettynä löytynyt. Oli otettu uusi painos vanhasta. Se minulla on tallessa vielä.)

Mieleen tuli näitä miettiessä, myös Raamatusta henkilö, jolla oli tällaisia erilaisia tuntemisen kausia. Hän joutui 40-vuotiaana täysin erilleen, siitä elämänpiiristä, joka oli ollut hänelle tuttu, ja hän heille. Hänellä oli siellä entisessä elämässään vielä pohjalla sekin kokemus, että oli joutunut jo vauvana erilleen siitä perheestä, johon oli syntynyt. Mutta nyt hänet oli repäisty pois myös siitä kasvatti- (adoptio) perheestään. Tämä mies oli Mooses. Hän sai siinä uudessa aikuisen elämässään sitten vaimon ja lapsia, ainakin kaksi poikaa. Hänellä oli nyt aivan eri ympyrät, aivan eri maailma arjessaan kuin ennen. Hän varmasti pala palalta kertoili vaimolleen, mitä hänen elämässään oli ennen ollut. Lapsetkin saivat varmasti tietää niitä asioita aikanaan. Mutta yhteisiä muistoja ei ollut siltä ensimmäisen 40-vuoden ajalta. Velikin hänellä oli siellä ollut. Ja sisko. Varmaan hän välillä mietti, mitä heille mahtaa kuulua; ovatko hengissäkään? Olivat he. Mooseksella tuli aikanaan täyteen uusi 40 vuoden jakso. Hän oli nyt 80-vuotias. Hänelle tapahtui se ihmeellinen asia, että Jumala ilmestyi hänelle, ja antoi hänelle käskyn palata sille seudulle, vieläpä tehtävän kanssa; josta hän oli aikoinaan lähtenyt. Jumala tunsi Mooseksen historian koko elämän ajalta. Oli yhteiset muistot Mooseksen kanssa. Hän tunsi sen alun: 40-vuotisen Egyptin hovielämän. Sitä seuranneen 40-vuotisen erämaaelämän lammaspaimenena. Ja sen jälkeen tulevan 40-vuotisen taipaleen  vaeltajana, ja kansan johtajana, takaisin esi-isien kotiseuduille.

Kun Jumala ilmestyi hänelle, siinä oli silloin käsittelyssä entinen, nykyisyys ja kaikki tuleva. Jumala tiesi, tunsi, aivan kaikki. Oli suunnitellut. Ja toteutti sen. 

Niin se Hänellä  meidänkin kanssamme on. Hän tuntee omakohtaisesti alusta alkaen - ei vain kuulopuheilta - meidät! Jokaisen. ❤️

Mitä jos joku tulisikin, ja nostaisi!

 

Näkemistä ja heijastuspintoja

"Kun samarialaiset kuulivat, mitä (Filippos) puhui, ja näkivät ne tunnusteot, joita hän teki... ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset." Apostolien teot 8:6,12 KR-92

Jopa noita Simon uskoi ja otti kasteen. Hän ihmetteli sitten Filippoksen seurassa pysytellessään suuresti Jumalan voimatekoja, jotka olivat paljon suurempia kuin ne, joita hän itse oli kyennyt tekemään. Hänestäkin oltiin sanottu, että hänessä oli suuri voima. Mutta se voima silloin, ei ollut ollut Jumalan voimaa. Se oli silloin ollut aivan muuta... 

---

Istuin keittiön pöydän ääressä paikalla, joka ei ole varsinaisesti minun istumapaikkani. Huomasin yllättävän heijastuksen talon ulkoseinällä. Se tuli sisällä olevasta pöytälampusta, pöydällä olevan peilin kautta ja siitä keittiön yhden ikkunan heijastamana ikäänkuin siellä ulkoseinällä olisi ollut. Se valo meni usean asian kautta paikkaan, johon se suoraan ei olisi voinut valoaan näyttää seinien ollessa tiellä.

Me ihmisetkin saamme olla Jumalan valon heijastuspintoja. Emme usein käsitä, että meistä heijastuu Jumalan valoa, kun emme voi nähdä sitä heijastusta itse. Emme myöskään  aina havaitse sitä, että mistä asti lähtikään liikkeelle, ja monenko kaarron kautta, se meihinpäin jostain heijastuva  Jumalan valo.

☀️💌✨🌟🌻🌿❣️

Kuin tuttu sinulle puhumassa olisi

Minulle kävi niin, kun tänä aamuna tuon allaolevan jakeen luin, että tuo "kuule" - sana, sai minut lukemaan jaetta, kuin sen voisi sanoa tuttu ihminen minulle. 

Kuule tuttu ääni. Kuule kuinka rakkaasti ja tuttavallisesti se sanotaan. Ei mistään kaukaa ja korkealta, vaan siitä sinun vierestäs! Olkoon se sitten kotona, kaupassa, töissä, tai missä tahansa muussa paikassa, se kohtaaminen. 

Kuin tuttu alkais jutustella: - Kuule, kun mulla oli yksi asia, josta mun piti sulle sanoa...

"Ja nyt, Jaakob, minun palvelijani, kuule,

kuule, Israel, sinä, jonka olen valinnut!

Näin sanoo Herra, joka loi ja jo kohdussa 

sinut muovasi, hän, joka auttaa sinua:

- Älä pelkää, palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, 

jonka olen valinnut." Jes. 44:2 KR-92

Jaakob - pettäjä, olikin nyt Jesurun", valittu!

(*Raamatun alaviite kertoo, että sanan merkitys on: suora.)

Samanlaisia iloisia yllätyksiä on muillekin tullut: Pietari, Jeesuksen kieltäjä, sai uuden alun. Tuomas, epäilijä sai edelleen olla Jeesuksen rakastama. Saulus, vainoaja, sai uuden nimen: Paavali. Ja alkaa julistaa ristiinnaulittua Kristusta, jota oli ennen vihannut.

Meille kaikille itsessämme epäkelvoille on sama armo, ja uudet alut: meidätkin on Jeesus kutsunut! Hänhän omalla kuolemallaan osti meidät kuoleman vallasta🌿

"Päivä vain, ja hetki kerrallansa"

Tämä kohta tuosta virrestä on tullut kuin muistuttajaksi mieleeni, kun on alkanut joku/ tai jotkut asiat liikaa hämmentää tai pelottaa. Tässä epävarmassa maailmassa meille ei usein anneta selityksiä, että miksi asiat ovat juuri niin kuin ne ovat. Tai ei kerrota, mitä niille seuraavaksi tapahtuu. Tai aina neuvota ns. kädestä pitäen, mitä meidän tulisi ajatella tai tehdä.

Mutta Jeesus itse muistutti: "Ei teidän kuulu tietää aikoja tai hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut."

Hän sanoi myös: "Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään..." Ja siihen liittyi vielä se ajatus, että kullekin päivälle riittävät sen omat vaivat; ei siis pitäisi, kannattaisi, olisi hyötyä, kuormittaa tätä päivää sillä, mikä kuuluu huomiselle. "... Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."

Rukous: Kiitos Jeesus, kun meitä kannat. Sinä muistat meidät tomuksi; tiedät kyllä hyvin kuinka hauraita ne olemme. Jää luoksemme taas tänäkin aamuna, ja koko päiväksi!

Paavalia varmaan pelotti...

Eihän muuten Herra olisi hänelle ilmestynyt rohkaisua antamaan öisessä näyssä.

"Eräänä yönä Herra sanoi näyssä Paavalille:  "Älä pelkää, vaan puhu edelleen, älä vaikene. Minä olen sinun kanssasi. Kukaan ei käy kimppuusi eikä tee sinulle pahaa. Tässä kaupungissa on paljon minun kansaani " Apt. 18:9-11 KR-92 

Siinä oli monenlaista "vaihtelun varjoa"

Pietarista. Hänen elämässään oli hämmentävän erilaisia hetkiä. Kuin valon ja varjon syvää vaihtelua. Tai kuin on eroa vuorilla ja rotkoilla. Joskus hän sain kuulla ihania sanoja Jeesukselta. Seuraava hetki saattoi palauttaa hänet ns. muiden tallaajien joukkoon. 

Erään kerran: "Pietari sanoi hänelle: "Puhut vertauskuvin. Selitä meille, mitä tarkoitit." 

Jeesus vastasi: "Oletteko tekin  yhä noin ymmärtämättömiä?" Matt. 15:15-16 KR-92

Myöhemmin:  "Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seuduille, hän kysyi opetuslapsiltaan: "Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?"

He vastasivat: "Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista." 

"Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?"

Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika."

Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun  Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: "Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu." 

Sitten hän kielsi opetuslapsiaan kertomasta kenellekään, että hän oli Messias." Matt 16:13-20 KR-92

Ja sen jälkeen: "Tästä lähtien Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.

Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä:

"Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!"

Mutta hän (Jeesus) kääntyi pois ja sanoi Pietarille: "Väisty tieltäni, saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä." Matt. 16:21-23 KR-92

Ja sitten Jeesuksen kuolinhetken ollessa jo ihan käsillä; oli se hetki, kun Pietari kielsi tuntevansa Jeesusta. Hänhän pelkäsi omankin henkensä puolesta siinä pelottavassa tilanteessa. Mutta olipa myös ennen näitä ollut se hetki/ne hetket; jolloin juuri Pietari oli kahden muun kanssa otettu mukaan näkemään kirkastusvuorella se Jeesuksen hetki... Ja sitten myös se  tuskan hetki Getsemanen puutarhassa; kun Jeesuksen hikipisaratkin olivat kuin verta...

---

Kukaties Pietaria olisi harmittanut täällä maailman ajassa, että hänen eri hetkistään puhutaan ja niitä vatvotaan. Häntä olisi saattanut suuresti harmittaa ja hävettääkin. Kuin nykyajan julkkisten tekemisiä julkisesti repostellaan.

Mutta nyt: Jos hän vaikka tuolta taivaasta näitä kaikkia omia tilanteitaan katselisi; uskon, että hän iloitsisi siitä, että Jumala voi näitäkin asioita käyttää muiden Jeesusta seuraavien virvoittamiseen ja muistuttamiseen! Että Jumala voi kaikenlaista sallia, eikä se suinkaan tarkoita, että olisi hylätty: voi haavoittaa, mutta myös parantaa! "Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo, hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa." Job 5:18 KR-92

Pietari on suosikkihahmoni  Raamatussa... 

Terveiset sinne ylös - Jeesus ja Pietari, ja te kaikki muut.

Kiitos kun sain kirjoittaa.

 

"Älköön sydämenne olko levoton

"Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun." Joh. 14:1 KR-92

✝️❤️🌿✨

---

En ole, eikä olla, paljon tapahtumissa käyty, mutta noista ainakin on jäänyt nuo "jalanjäljet" - muistutuksia Jumalan rakkaudesta💌

Joku voitti sen taistelun! Jeesus sanoi: - Minä olen voittanut maailman...

Jeesuksen sanat:

"... Maailmassa teillä on ahdistus;

mutta olkaa turvallisella mielellä:

minä olen voittanut maailman."

                                     Joh. 16:33

"Minulla on vielä paljon sanottavaa

teille, mutta te voi nyt sitä kantaa.

Mutta kun hän tulee, totuuden Henki,

johdattaa hän teidät kaikkeen

totuuteen.

 

Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä

itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen

hän puhuu, ja tulevaiset hän teille 

julistaa.

Hän on minut kirkastava,

sillä hän ottaa minun omastani

ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä

on, on minun; sentähden minä sanoin

että hän ottaa minun omastani ja julistaa

teille." Joh. 16:12-15

Elämä on kyllä yhtä taistelua. Me koemme täällä väsymistä ja tappioita. Tunnemme, ettemme voi voittaa, vaan jäämme häviölle. Mutta  Jeesus vakuuttaa voittaneensa juuri meidän puolestamme - juuri minun, juuri Sinun❤️🌟🌿

Tarvitsin itse tällaista tänään. Ja mieleeni tuli ne sanat:  "...minä olen voittanut maailman."

---

Mieleeni tuli vielä tähän nyt tämäkin, että hän sanoi, ettei jätä orvoiksi meitä. Hän myös lupasi olla kanssamme joka päivä!  Ja jos Hän jotakin sanoo, on se asia niin - vaikka meistä sitten tuntuisikin joltakin muulta. Muistetaan tämä:

 

Hän on täällä tänään!

(Juuri meidän itsekunkin luona.)

                             

Jumala antaa - virkistystä, ja auttaa🌟

"Sinä Jumala,

annat runsaat sateet,
nääntyneen maasi sinä

saat jälleen kukoistamaan. 

Sinun väkesi elää siellä,

hyvyydessäsi sinä huolehdit

köyhistä, Jumala."

Ps. 68:10-11  KR-92

Minkä sanan haluaisin nyt kuulla...

No tänä aamuna tämän: "... minä pidän sinusta huolen..." Jer. 40:4 

Tuo Jeremian kohta oli sanottu hänelle hyvin ahdistavina aikoina. Eikä sitä hänelle sanonut Jumalan suu suoraan, vaan se tuli hänelle sanotuksi vihollisen edustajan suusta! Jeremia ei turvautunut häneen, hän sai vapauden valita. Mutta ajattelen niin, että ehkä Jeremia omissa ahdingoissaan saattoi ottaa senkin sanan; sen kuultuaan, Jumalan suusta tulleena. Jumala voi puhua monin tavoin. Onhan hän käyttänyt aasinkin suuta sanomansa välittämiseen... Älä niin katso sitä viestin tuojaa, jos tiedät, keneltä Sana sinulle kuitenkin tulee!

Jumalan huolenpito tulee kyllä esiin Raamatussa monesti, erilaisin sanamuodoin.

"Älä pelkää, minä autan sinua." Jes. 41:13 on yksi sellainen.  "Älä pelkää" - lupauksia on Raamatussa paljonkin!

"Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen." Jer. 31:25 KR-92 

"Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tuntisi." Psalmi 139:4 

Ei haittaa, jos ei edes osaa sitä hätäänsä tai ahdistuksen aihettaan niin tarkasti sanoittaa - Herra osaa kyllä kaikkia kieliä, ja tuntee muutenkin kaiken, mitä niillä hänelle sanotuilla sanoilla tahdotaan kuvata. Ja vaikka ei edes löytyisi niitä sanoja siihen tarpeen esille tuomiseen!

"Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen." Jer. 31:25  

"Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen." Jer. 31:25  

Jumala,  "valkeuksien Isä", vakuuttaa tarvitsevalle aina läsnäoloaan. ✨ Hän on aina sama!

"Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa." Jaakob 1:17

----

Nämäkin tämän aamun varhaiset kuvat, saman aamuauringon valon tuomia erilaisia valon ilmentymiä eri paikoissa. ✨ Kuvien välillä vain 3 minuuttia.

Virvoitusta... vihreäkantisista kirjoista tällä kertaa 🌿

"Avuton saa armon" - Emil Ponsimaan kirjassa/Hyvässä hoivassa* 1988:

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun." Joh. 14:1.

Tuosta Ponsimaa toteaa, että "joskus puhutaan arvostelevasti murheellisista kristityistä." Ja silloin vedotaan tuohon Jeesuksen sanomiseen. Mutta Ponsimaa huomauttaa, "että tämä ei ole ankara kielto, vaan mitä hellin lohdutus." Ja sitten hän vielä lisää, että asian huomaa lukiessaan vähän eteenpäin samaa lukua:

 "En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne." Joh. 14:18

 "Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille." Joh. 14:27

Sitten hän vielä muistuttaa, että kohta: "Herra, emme me tiedä, mihin sinä menet, kuinka sitten tietäisimme tien?" Joh. 14:5, on yksi osoitus opetuslasten ("apostolien") riippuvaisuudesta Herrastaan. Tällä, ynnä muin rohkaisevin sanoin,  Ponsimaa kehottaa kuuntelemaan Vapahtajan ääntä ("sanaa") ja nostamaan päämme. "Nykyajan Tuomas-paratkin viedään taas kokemaan, että Mestari elää ja muistaa heitä."

🌿☀️

Matti Sihvosen kirja/Toivon siivin** 2004:

"Arjen ihmeitä" - Valtava kalansaalis, ja ateria rannalla. Joh. 21:1-14. Josta Sihvonen toteaa: "Ylösnoussut (Jeesus) saapuu rannalle. Häntä ei tunneta... vaikka hän on sama Jeesus..." "Kun tarvitsemme hänen apuaan, kuvittelemme että ensin meidän on suoritettava yhtä ja toista. Hän tekee kuitenkin kaiken valmiiksi..."  Oltiin kaikki oma taito "pantu likoon", saalista ei ollut tullut. "Kalastajat olivat jo varmoja, että kalan saaminen tuona yönä oli mahdotonta." Mutta sitten Jeesus tuli.

🐟

Noista kahdesta kirjasta luen yleensä luvun kerrallaan kaivatessani joskus väsyneenä jotain virkistävää ja mieltä ylentävää. Nämä kirjat ovat minulla kuin pari; jos luen toisesta, yleensä luen sitten toisestakin. Ovat valmiina avoinna siitä kohtaa, mistä on edellisen kerran luettu. Siitä on yleensä hyvä jatkaa:)  Edustakoon nyt tuo vihreä kuva tältä aamulta kummankin kirjan kansia, joissa toisessa oli myös pieni lintu. Ja toisen etukannessa pieniä kukkia ja himmeämmin näkyvät pitkospuut.

*Hyvässä hoivassa/Emil Ponsimaa/Herättäjäyhdistys 1988

** Toivon siivin/Matti Sihvonen/Sley-kirjat 2004

Kummankin kirjan kirjoittajat luterilaisen kirkon pappeja. 

"Viisauden ja näkemisen hengen..." - ja millainen voima se onkaan - joka meissäkin vaikuttaa!

Paavali kirjoitti rukousaiheestaan:

"Minä rukoilen, että Herramme

Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä,

antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen,

niin että oppisitte tuntemaan hänet,

ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään,

millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut,

miten äärettömän rikkaan perintöosan

hän antaa meille pyhien joukossa

ja miten mittaamaton

on hänen voimansa,

joka vaikuttaa

meissä uskovissa.

Se on sama väkevä voima,

jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista..."

Ef. 1:17-20 KR-92

---

Tämä on varmaan oikein hyvä muistaa juuri meidän, jotka koemme ettemme ole oikein mitään millään saralla...

Siunatkoon Sinua Herra itse, antakoon iloa ja valoa sinulle, sitä näkemisen henkeä... 💌👑

"Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä." Jesaja 29:19 KR-92

Rohkaisevat, voimistuttavat sanat!

Sain itse apua näistä alleviivatuista tänä aamuna: 

Pidetään mielessä myös sanat tuon Hebr. 12, jakeesta 15; ettei kukaan jäisi "osattomaksi Jumalan armosta"💌

Jeesuksen lähellä kulkenut Johannes tunsi hänet hyvin, ja tiesi sanoa varmaksi,  että Jeesus oli  "täynnä armoa ja totuutta". Joh. 1:14

Siinä voi ajatella niin, että Jeesus, joka itse oli Totuus, tietää kyllä hyvin totuuden meistä - joka ei todellakaan ole kehuttava... Mutta silti Hänellä on armo meitä kohtaan! Hänhän hankki omalla kuolemallaan meidät vapaiksi syntiemme kahleista.

Kuullaanko me se armon ja vapauden viesti?

Eikö me kuulla, vaikka toiset riemusta sitä kiljuu? Ehkä kuullaan ääni, mutta ei millään kyetä uskomaan, tajuamaan, ihan omalle kohdalle, että se viesti, se ilosanoma on meillekin juuri tarkoitettu! 

Sulattakoon se ARMON AURINKO jäisen sydämemme! Ja valaiskoon ja lämmittäköön sitä niin, että se viesti menee perille - ja alkaa kasvaa jotain siinä kuivassa ja kylmettyneessä maassa❤️🌿☀️

Hänen armonsa ylittää meidän vajavuutemme!

Hänen kirkkautensa oli se, jota katseltiin

"...Me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ..." Joh. 1:4

"... me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme nyt tulleet häntä kumartamaan." Matt. 2:2 

Opetuslapset saivat katsella sinua maallisessa hahmossasi - ja näkivät kirkkautesi.

Itäisen maan tietäjät näkivät tähtesi, ja halusivat nähdä sinut, juuri syntyneen.

"Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta." Joh. 1:4

"ja he sanoivat: "Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan." Matt. 2:2

Millaisena me näemme sinut? Täynnä armoa ja totuutta? Voimaa?"

"Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat." Joh. 20:29 

Jeesus sanoi niin Tuomakselle. Eikä siinä varmasti ollut mitään pahaa, että nähtyään uskoo. Hyvähän se on. Mutta Jeesus muistutti, että niitäkin on, jotka uskovat näkemättä❤️

Vain etäältä sen nähneet ja sitä tervehtineet...

"... vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet..." Hebr. 11:13 

"... olivat  vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnusten olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä." Hebr. 11:13 KR-92

---

Olin piirustellut pikaisen kuvan. Mitään Raamatun jaetta ei mielessä ollut, ennenkuin katselin kuvaa etäältä...

Niitä etäältä katsovia lueteltiin monta! Hebrealaiskirjeen 11. luvun jakeissa: Aabel, Eenok, Nooa, Aabraham, Saara, Iisak ja Jaakob, Joosef, Mooses, Raahab, Gideon*, Baarak*, Simson*, Jefta*, Daavid*, profeetat*... 

"Ja mitä minä vielä sanoisin? Minulta loppuisi aika jos kertoisin.... * jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot."  Hebr. 11:32, 33-34

 

Ja niin edelleen. Koko Hebrealaiskirjeen luku on käytännössä  tätä luetteloa.  On saatu kuolleita ylösnousseina takaisin, on kidutettuja, pilkattuja, ruoskittuja, kahlehdittuja ja vankeutta, kivitettyjä, kiusattuja, sahattuja, miekalla tapettuja, lampaanahoissa kulkeneita, puutteenalaisia, ahdistettuja, pahoinpideltyjä,  vuorilla harhailevia;  erämaissa ja luolissa ja maakuopissa eläneitä... Liian hyviä tälle maailmalle olleita. Hebr. 11. jakeista 35-38

Ja sitten vielä me kaikki muut, jotka kukin omalla tavallamne, omassa osassamme, odotamme sitä uutta maata, jossa täydellisyys asuu. Sitä tähyillään.🌟

"Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästyy."  Habakuk 2:3

- Kuka pitää meistä huolen?

Ihan arkinen kysymys, kun miettii kaikenlaista. Mieleeni tuli sanat: - "Minä pidän sinusta huolen..." Jer. 40:4   v. -38 käännös

Piti etsiä, missä kohtaa Raamatussa ne ovat. Etsintä yllätti. Sanat olivat kyllä profeetta Jeremian kirjasta, mutta niitä ei sano siinä hän; eikä hänelle, Jumala suoraan, vaan Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin henkikaartin päällikkö Nebusaradan! Kuningas itse oli antanut päällikölleen käskyn pitää Jeremiasta huolta näillä sanoin:

"Etsi Jeremia käsiisi ja pidä hänestä hyvää huolta! Älä tee hänelle mitään pahaa. Jos hän jotakin pyytää, täytä hänen pyyntönsä." Jer. 39:12 KR-92 Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin sanat

Ja niin siis Jeremia sai kuulla vapauttavat, huojentavat sanat henkikaartin päällikön Nebusaradanin suusta! Mutta uskon, että ne sanotut sanat olivat varmasti Jeremialle myös Jumalan sydämeltä ja suusta tulleita rohkaisun sanoja:

"Minä pidän sinusta hyvää huolta..." Jer. 40:4 KR-92

Babylonian (eli Baabelin) kuningas oli varmasti saanut kuulla kaiken siitä, mitä Jeremia oli ennustanut; sanoja, jotka jotka olivat tulleet Jumalalta! Nyt Jumala - Babylonian kuninkaan, ja hänen palkkalaisensa suulla - vakuuttaa profeetalleen huolenpitoaan niissä vaikeissa oloissa. Sen täytyi vaikuttaa Jeremiaan rohkaisevasti.

"Mutta sinun kätesi minä päästän kahleista, olet vapaa. Jos katsot parhaaksi lähteä minun kanssani Babyloniaan, niin tule mukaani. Minä pidän sinusta hyvää huolta. Mutta ellet halua lähteä Babyloniaan, niin hyvä on! Koko maa on avoinna edessäsi, mene, minne parhaaksi näet." Jer. 40:4 KR-92

Kun Jeremia vielä vähän mietiskeli empien asiaa, Nebusaradan puhui hänelle vieläkin rohkaisevasti, antaen vinkin, mitä Jeremia voisi tehdä:

"Kun Jeremia vielä empi, Nebusaradan sanoi hänelle: "Voit palata myös Gedaljan luo, joka on Safanin pojan Ahikamin poika. Babylonian kuningas on asettanut hänet Juudan kaupunkien käskynhaltijaksi. Asu hänen luonaan kansan parissa tai asetu jonnekin muualle, jos niin haluat." Sitten henkikaartin päällikkö antoi hänelle ruokaa ja lahjoja ja päästi hänet menemään." Jer. 40:5 KR-92

---

Ja vielä tämä: Nuo olivat luvusta 40. Mutta aivan  edellisen luvun lopussa Jeremia oli itse saanut viedä rohkaisevat sanat toiselle ihmiselle:

"Kun Jeremia oli vielä vangittuna päävartiossa, hänelle tuli tämä Herran sana: "Mene nubialaisen Ebed-Melekin luo ja kerro hänelle: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Nyt minä annan toteutua sen, mitä olen tästä kaupungista puhunut: se ei pelastu, vaan tuhoutuu! Saat nähdä sen omin silmin, kun tuhon päivä tulee. Mutta sinut minä pelastan sinä päivänä, sanoo Herra. Et joudu niiden käsiin, joita pelkäät. Koska olet turvautunut minuun, minä pelastan sinut, niin ettet kaadu miekkaan vaan säilytät henkesi. Tämän minä, Herra, lupaan." Jer. 39:15-18 KR-92

Mainittu Ebed-Melek oli henkilö, joka oli pelastanut aiemmin profeetta Jeremian kurjasta kaivovankilasta, (eli tyhjään kaivoon oli Jeremia laitettu nääntymään, jonka liejuiseen pohjaan oli vajonnut). Luvussa 38. 

Pyhä Henki oli tullut... - ja sinä päivänä 3000 tajusi, mistä siinä oli kyse!

Olihan siinä ollut merkilliset ajat: Se voimakkaita ihmetekoja tehnyt mies oli naulattu ristille kuolemaan. Siinä oli ollut sitten se iso maanjäristyskin,  ja outo pimeä hetki keskellä päivää, ja merkillisiä asioita olivat ihmiset muutenkin nähneet. Sanottiin monen nähneen kuolleita tuttujaan niinä päivinä. Ja sen yhden miehen; sen ristillä kuolleen Nasaretilaisen Jeesuksen hauta oli käsittämättömästi tyhjentynyt; vain käärinliinat oli jääneet hautaan. Hänestä sanottiin, että hän oli noussut kuolleista. Ja monet sanoivat hänet nähneensä. Ihan tolkulliset ihmiset. Näitä oli saatu yli kuukausi ihmetellä, että mitä tässä nyt oikein on. Sitten tuli tämä päivä...

Tulihan siitä hälinä, kun kadulla kulkenut kansa kuuli sen yhden talon yläkerran ikkunasta kovasti vieraskielistä puhetta. Monet tunnistivat siitä rakkaan kotikielensä! Mitä tuolla tapahtuu? Keitä siellä oikein on? Kysymykset ja uteliaisuus sai isot mittasuhteet. Kun vihdoin saatiin nähdä joidenkin tulevan siitä talosta ulos, asiaa ihmeteltiin kuuluvasti ääneen, kyseltiin. Tuohan näytti olevan se yksi kalastaja, Pietari nimeltään, joka oli sen ristiinnaulitun Jeesuksen kanssa kulkenut. Hän ehkä osaakin jotain asiasta kertoa. Ja sitten alkoikin se yksi siitä sisällä olleesta joukosta puhua, juuri se Pietari. Ihan ensiksi hän totesi selvin sanoin sanoin sen, että ne, jotka puhuivat, eivät ole humalassa; kuten monet olettivat, että olisi naukkailtu viiniä jo heti aamusta. Hän totesi, että nyt on kyse juuri siitä, mistä profeetat, mm. Joel, oli puhunut, ilmoittanut tulevaksi.

"Israelilaiset, kuulkaa mitä teille sanon! Jeesus Nasaretilainen oli Jumalan teitä varten valitsema mies. Sen Jumala osoitti niillä voimateoilla, merkeillä ja ihmeillä, joita Jeesus hänen lähettämänään teki teidän keskuudessanne, niin kuin tiedätte. Tämän Jeesuksen te surmasitte. Te panitte lakia tuntemattomat pakanat naulitsemaan hänet ristiin, kun hänet oli annettu teidän käsiinne niin kuin Jumala oli suunnitellut ja ennalta nähnyt. Mutta Jumala herätti hänet, päästi hänet kuoleman kidasta. Eihän edes ollut mahdollista, että kuolema olisi voinut pitää häntä vallassaan ... Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt kuolleista; me kaikki olemme sen todistajia. Jumala on korottanut hänet oikealla puolelleen, ja hän on ottanut vastaan Isän lupaaman Pyhän Hengen lahjan ja vuodattanut sen niin, kuin te  voitte kaikki nähdä ja kuulla... Tästä saa siis koko Israelin kansa olla varma: Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi ja Messiaaksi - tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte." Apostolien teot 2:22-24,32-33,36  KR-92

"Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?" Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." Apt. 2:38-39 KR-92

Ja sinä päivänä 3000 tajusi, mistä siinä oli kyse!

---

 "Pietari jatkoi vielä puhettaan. Hän vetosi heihin ja kehotti: "Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana. Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä." Apt. 2:40-41 KR-92

Vuosia myöhemmin Pietari kirjoitti kirjeessään:  "Tämän vertauskuvan* mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan  hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,"  1. Piet. 3:21  (-38 käännös)

*Pietari oli verrannut sitä siinä siihen kaikkien tuntemaan Nooan arkkiin...

Uudempi, v. -92 käännös: "Tuon esikuvan mukaisesti teidät  pelastaa nyt kaste, ei siksi, että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus,"  1. Piet. 3:21 KR-92

---

Pitää vielä todeta, että se sama Pyhä Henki toimii vielä nykyäänkin. Hän jakaa lahjojaan ihmisille, kuten kullekin hyväksi näkee. Myös tuota mainittua kielilläpuhumisen lahjaa. Ja se lahja on usein juuri jotain sellaista normaalia, jossain yleisesti käytettävää kieltä; jota sen lahjana saanut puhuja ei itse osaa pätkääkään normaalisti, mutta rukouksessa saa puhua sitä; vaikkapa englantia, tai jotain muuta, mitä tahansa kieltä, jonka Pyhä Henki voi puhuttavaksi antaa. Ja niitä lahjoja saa sitten ihan pyytääkin. Jossain kohtaa Raamatussa niitä oikein kehotetaan pyytämään. 

Olisiko meidän nykyihmisten; uskovien, kohdalla paljolti kyse ihan siitäkin - kun näitä lahjoja ei kovin paljon havaita, ettemme edes ano, pyydä, niitä... Tai kehtaa, rohkene käyttää, vaikka olisikin jo joku lahja. Mietin vaan. Luettavissa on ollut useina päivinä asiaa Pyhästä Hengestä ja jännästi löysin juuri  yhden kirjan Fidasta muutama päivä sitten, joka käsittelee Pyhää Henkeä ihan Raamatun alusta alkaen.  Kirja on: Mitä Raamattu sanoo Pyhästä Hengestä. Kirjoittanut Stanley M. Horton. Kustantaja Aika Oy, v. 1996.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/05/toivon-jumala.html

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/05/kun-pyha-henki-tulee-teihin-niin-te.html

Nuo kaksi vihkoon kirjoitettua tekstiä oli aikomus tänne blogiin jo omina päivinään pistää. (Ja nyt ne onkin laitettu luettaviksi kyseisten päivien kohdalle tähän blogiin. Sieltä selkeämmin luettavissa. Noista linkeistä pääsee kätevästi niihin.)

- Mitä sää siitä murehdit?

Mieleeni tuli eräästä arkisesta asiasta, että miten se joskus tulee menemään. Johon ajatukseen sain mieleeni tuon otsikon kysyvän toteamuksen, että mitä minä siitä nyt huolehdin. Jumala kuitenkin kaikki asiat katsoo parhaaksemme. Olin saanut mieleeni myös sen "voittosaatossa" asian Raamatusta:

"Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa..."*  2. Kor. 2:14

Voittosaatossa - ja aina!  Vaikka meidän elämämme täällä ei tunnu sellaiselta. Ollaan monin tavoin rähjäisiä ja vaivaisia. Mutta mieleen tuosta voittosaatosta tulee kuin sellainen sodan voittanut joukko, joka on kovat kokenut monin tavoin; mutta nyt on juuri sota ohi, ja se rähjäisen näköinen joukko palaa sodasta kotiin - voittosaatossa. Juhlat on tulossa. Koti tulossa. Haavat parannetaan. Meidän sotamme on Jeesus jo voittanut! Me itse emme sitä voittoa ole hankkineet, emmekä hanki.

"... - Älä pelkää, Siion, älä anna kätesi hervota! Herra, sinun Jumalasi; on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta." Sef. 3:16-17 KR-92

* "...ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun." 2. Kor. 2:14