Sellainen ajatus tuli tänä aamuna mieleen ennen ylösnousua, kun mietin vanhoja asioita ja tavaroita; varsinkin muutamaa taannoin pois laittamaani vanhaa leluani: nukke, nalle, apina, koira. Kaikki olivat sellaisia, että olisin tavallaan halunnut ne säilyttää, mutta en osannut oikein nähdä sellaista mielessäni, että nuorempi väki voisi moisia huusholleihinsa aikanaan ottaa - moisia resuja. Se pienoinen ikävä siitä, että ne nyt on pois, on ymmärrettävä, koska olivat minulle merkityksellisiä vuosikymmenten takaa. Ja olisivat jotkut nuoremmistakin halunneet niiden säilyvän. Mutta näitä miettiessä, tuli sitten mieleen tuo otsikon ajatus. Sen tiesin olevan jostakin jakeesta, jossa tosin on kyse ruoka-asioista, mutta silti; se käyttämällä kulumisen ajatus sopii tähänkin asiaan. Ei niitä pysyvästi tarvitse säilöä. Kaikki katoaa täällä aikanaan. Ne lelut oli ainakin tosi käytettyjä ja kärsineitä, sen näki jo niiden päältä.
"- sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta..." Kol. 2:22
---
Mutta tuleepa mieleen yksi toinenkin nalle. Lapsenlapsen rakkain nalle katosi muutama päivä sitten johonkin. Sitä ei ole etsinnöistä huolimatta löytynyt mistään ainakaan vielä. Sitä olisi voinut lapsi vielä käyttääkin, vaikka kovin käytetyn näköinen se jo olikin. Kuitenkin toivomus on, että se vieläkin saataisiin käyttöön.🙏
Ja kun nalleista kerran puhutaan, niin olisi kolmaskin "nalle". Aamuhämärässä, kun en ollut vielä sytyttänyt kunnon valoa, osui silmäni erääseen pakkaukseen, jossa silmäni muka näkivät panda-nallen sinisen taivaan alla. Siinä ei sellaisia ole, sen tiesin jo alunalkaen, mutta mielikuvitus tekee kuvia kuin tekoäly konsanaan. Lisäsinpä vielä itse siihen mielikuvituksen luomaan tietentahtoen vihreitä bambunoksia. Joten siinä nyt olisi vaikka piirrosmalli, valmiina mielikuvituksessa odottamassa, jos sille päälle sattuu:)