Lupaus ja lohdutus ja rohkaisu

 "... ja niin me saamme aina olla Herran kanssa."  1. Tess. 4:18

Tuo oli osa sitä  kohtaa, jolla apostoli Paavali kehoitti meitä rohkaisemaan ja lohduttamaan toisiamme; näin sanoen: "Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla." 2. Tess. 4:18

"Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.  Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla." 1. Tess. 4:16-18

Lohduttava muistutus meille isoveljeltä (= Jeesus)🌟

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun." - sanoi Jeesus. Joh. 14:1

Ja jatkoi sitten: "Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa..." Joh. 14:2

Siellä on tilaa. Siellä on halukkuutta ottaa sinne asumaan, jokainen sinne kaipaava. Vartavasten meitä varten tehdyt ihanat tilat odottavat siellä juuri meitä.

---

Ennen ylösnousua mieleeni tuli jostakin menneiden sukupolvien ihmiset omine arkisine murheineen ja pelkoineen. Mutta kautta sukupolvien ja erilaisten vaiheitten, ovat Jumalaan uskoneet laittaneet turvansa Häneen. Tehkäämme mekin samoin - kaikissa vaiheissa. Lohduttakaamme ja rohkaiskaamme itseämme sumeilematta Jumalan Sanalla; sen antamilla toivon ja lupauksen rohkaisevilla sanoilla. 

Siitä tulee levottomuus... Ei! - Vaan: "Siitä kasvaa levollinen luottamus"

Oli jälkeen kerran yksi levottomuutta aiheuttava ajatus pyrkimässä mieleen. Mutta sen ajatuskulun katkaisi aivan päinvastaiseen ajatteluun ohjaava, mieleen tullut sanan kohta: "...siitä kasvaa levollinen luottamus..."🌟

Etsin jakeen, joka kokonaisuudessaan kuuluu näin:

"Vanhurskauden hedelmänä on rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti." Jes. 32:17 KR-92

Minkä Jumala suunnitteli - sen hän teki!

"Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta, ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla."  Matt. 11:14-14 KR-92

Jeesus puhui siinä Johanneksesta (Kastaja). Ja samalla Jeesus siinä vahvistaa, että Vanhan Testamentin kirjoitukset monissa kohdin viittasivat häneen itseensä - Jeesukseen, Jumalan Poikaan - tulevaan  Messiaaseen; että Hän tulisi. Ja Hän tuli!

🌟 "...tähti nousee Jaakobin keskeltä,

valtiaan sauva Israelista..." 

4. Moos. 24:17 KR-92

✝️👑

"Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet." 2. Piet. 2:20-21 KR-92

"Vielä kerran on tapahtuva" - ihana lupaus, ihana näkymä!

"Näin sanoo Herra Sebaot:

- Vielä kerran on tapahtuva,

että monet kansat

ja monien kaupunkien asukkaat

lähtevät liikkeelle.

He kulkevat kaupungista toiseen

ja sanovat:

"Lähtekää tekin mukaan,

menkäämme yhdessä Jerusalemiin

uhraamaan Herralle

ja etsimään häneltä armoa,

rukoilemaan Herraa Sebaotia!

Ja kaikkialta kuuluu huuto:

"Minäkin tulen mukaan!"

Kansanjoukot ja mahtavat kansat 

saapuvat Jerusalemiin

rukoilemaan minua, Herraa Sebaotia,

uhraamaan minulle

ja etsimään minulta apua.

"Näin sanoo Herra Sebaot:

Jokaisen Juudan miehen liepeisiin

tarttuu noina päivinä 

kymmenen miestä,

jotka kaikki puhuvat eri kieltä, 

ja he sanovat: 

"Me tahdomme tulla

teidän mukaanne.

Olemme kuulleet,

että Jumala on teidän kanssanne."

Sakarja 8:20-23 KR-92

(Kuva tältä aamulta.)

"Hän etsivi aina mun menestystäin..."

Tuli mieleen hengellisen laulun sanat: "... hän etsivi aina mun menestystäin..."

Siinä kiinnitti huomiotani juuri tuo "aina". Todellakin, niinhän sen täytyy olla. Vaikka meistä ei kaikki se, mitä meille on tapahtunut tai voisi tapahtua, aina tunnu siltä - parhaalta... Mutta Jumala - Isä - näkee aina meitä paremmin, mikä lopulta on meille parhainta.

Kirjoitan tätä autossa. Surkea keli, ja mieleen on tullut viime kevättalven onnettomuusuutiset tältä samalta tieltä, samankaltaiset keliolosuhteet.

Mikä yhteys oli kolmella vieraalla Babyloniasta (ei ne tutut itämaan tietäjät) ja "uudella Versolla"

He, ne vieraat Babyloniasta, olivat tulleet kuin itämaan tietäjät kultaa mukanaan. Jumala ilmoitti, että siitä Heldain, Tobian ja Jejadan tuomasta kullasta piti - sanan saaneen Sakarjan tehdä kruunu; joka tulisi sitten laittaa ylipappi Joosuan päähän. Sitten hänelle oli sanottava:

 "...Näin sanoo Herra Sebaot: - Mies, jonka nimi on Uusi Verso, nousee tästä maasta ja rakentaa Herran temppelin..." Sakarja 5:12 KR-92

--- 

"Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä." Johanneksen evankeliumi." 2:19 (ja muuta samaa puhuvat kohdat: Matt. 26:62, 27:30, Markus 14:58, 15:29, Joh. 2:20) 

Mutta mitäs vielä sanotaan niistä Heldaista, Tobiasta, Jejadasta, sekä siitä miehestä jonka taloon he kolme olivat tulleet vieraiksi; Josiasta, Sefanjan pojasta - ja siitä kruunusta: 

"Kruunu jääköön muistoksi minun temppeliini kertomaan Heldaista, Tobiasta ja Jejadasta sekä Sefanjan pojan anteliaisuudesta. Kaukaisista maista saapuu minun temppelini rakentajia..." Sakarja 6:14-15 KR-92

Kaikella tällä viitattiin varmasti Jeesukseen. Samalla sillä viitattiin ilmeisesti ihan rakennukseenkin.

Mutta en malta olla vielä ihailematta Jumalan ihanaa huomionososoitusta näille pitkän matkan tehneille miehille, ja sille; joka otti osaa siihen anteliaisuuteen, ollen myös majoittaja vieraille. Ja ylipappina ollut Joosua sai puolestaan kunnian kantaa sitä merkittävää kruunua Jeesuksen esikuvana👑

Meidän Jumalamme pappeja...

"... vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta." Ilm. 20:6   (v. -38 käännös)

"Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden." 1. Piet. 2:5 KR-92

"Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla." Room. 12:1 KR-92

Ennen ylösnousua tänä aamuna mieleeni tuli, että kunpa me Jumalan "pappeina" tai lähettiläinä kukin uskaltautuisimme omalta pieneltä osaltamme, vaikka hyvin vajavaisina toimimaan Jumalamme "pappeina" ja lähettiläinä. Me ehkä usein (minä ainakin) suljetuin suin olen, kun koen etten osaa puhua mitään. Tai koetaan, että mitä hyötyä jostain pienestä lausahduksesta siis edes olisi. Mitä se vaikuttaisi, vaikuttaisiko mitään esim. uskosta osattomalle sanottuna? Mutta: Meidän osaamme pienenä ja mitättömänä Jumalan työssä pitäville, nyt sanoisin tämän huomion, (tänä aamuna mieleen tulleen), että mehän emme tiedä, mitä esim. sanoja Jumala on jo aiemmin jollekin lähettänyt mietittäväksi... Tai kokemuksia, jotka ovat muokanneet maata. Kukaties se, jonka me nyt voisimme sanoa tai tehdä, olisikin se viimeinen lenkki, helmi tai pisara siinä aiemmin lähetettyjen Jumalan viestien pitkässä sarjassa, ja onkin nyt tullut päätösjaksoonsa... Me emme tiedä, missä vaiheessa ollaan. Mutta toivottavasti hoidamme sen viestin perille, vaikka se vaikuttaisi meidän mielestämme aika olemattomalta ja turhalta, (kenties jopa sopimattomalta). Se voi olla se tärkeä päätösjakso. Mutta vaikka ei olisikaan se, niin osanen omalla paikallaan. Toivottavasti meillä taivaallinen "netti" toimii ja viestit kulkee; vastaanottajat saa omansa.  Itselleni ajattelemista tässä. Rohkaiskoon, auttakoon Jumala itse, vaikka tuupatkoon liikkeelle. Ei omalla pakolla eikä voimalla, "...vaan minun hengelläni..." sanoi Herra kerran Serubbaabelille. (Sak. 4:6). 

"Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää." Room. 1:16-17 KR-92

---

Kirjoittamassani tekstissä on samalla kuin pieniä vilahduksia arjestamme: toimiiko netti? No ei aina silloin kuin pitäisi. Olemme katselleet myös paljon elokuvia ja sarjoja, joko netistä tai sitten omilta dvd-levyiltä. Sarjoja katsoessa kyllä yleensä haluaa,  varsinkin jos ei ole ennen kyseistä sarjaa nähnyt, niin nähdä sen päätösjakson myös, että mikä on se lopputulos kaikesta.

Rohkaisevat sanat... yllättäen Ilmestyskirjasta!

Tämä on juuri ennen niitä seitsemää kirjettä seurakunnille:

"Johannes tervehtii Aasian maakunnan seitsemää seurakuntaa. 

Armoa ja rauhaa teille häneltä, 

joka on, joka oli 

ja joka on tuleva,

ja niiltä seitsemältä hengeltä, 

jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä,

ja Jeesukselta, luotettavalta todistajalta,

 joka on esikoisena noussut kuolleista

 ja on maailman kuninkaiden hallitsija! 

Hänelle, joka rakastaa meitä ja on

 verellään vapauttanut meidät synneistämme,

 hänelle, joka on tehnyt meidät kuningassuvuksi

 ja Jumalan, Isänsä, papeiksi,

 

hänelle kunnia ja valta aina ja ikuisesti! 

Amen."

Ilm. 1:4-6 KR-92

Jumala on kanssamme hädän päivinä!

"Hyvä on Herra, turvapaikka hädän päivänä, hän tuntee ne, jotka luottavat häneen." Naah. 1:7 KR-92

"Hätä ei ole vain silloin, kun ahdistus on läsnä ja sen voi omin silmin ja aistein todeta. Hädän päivä oli eilen, tänään ja huomenna. Sillä perkele kulkee ympärillä kuin kiljuva leijona saadakseen saaliikseen sielumme. Herra Jeesus on kuitenkin turvapaikkamme jokaisena päivänä ja hän tuntee meidät kaikki. Tunteminen ei tarkoita vain tuntemista ulkoisesti, vaan sitä, että Herramme sitoutuu meidän hätäämme, pitää elämämme tilanteen hallinnassa ja tuo avun juuri oikeaan aikaan. Jeesus on lähellä niitä, jotka luottavat elämänsä hänen käsiinsä."  Juha Vähäsarja kirjassaan Jumalan kämmenellä/Kustannus Oy Arkki. (Lupa Vähäsarjalta tekstien lainaamisen blogissa.)

Kuningas tulee ratsastaen

"Iloitse tytär Siion! 

Riemuitse, tytär Jerusalem!

Katso, kuninkaasi tulee.

Vanhurskas ja voittoisa hän on,

hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,

aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa."

Sakarja 9:9 KR-92

Aamun luettavista

"Sinä huusit hädässäsi, ja minä pelastin sinut, minä vastasin sinulle..." Ps. 81:8. KR-92

"Huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. "Herra, pelasta minut!" hän huusi. Jeesus ojensi kätensä ja tarttui häneen..." Matt. 14:30-31 KR-92

---

"Pysyköön veljesrakkautenne elävänä." Hebr. 13:1 KR-92 

Hmm... "Elävänä" pisti silmääni... Ei siis "kuolleena".

(Olisiko se niin, ettei pelkkinä sanoina vain, vaan osoitusta jotenkin muutenkin, mitä se sitten kenenkin kohdalla onkin? Tässäkin on todettava, että vajaaksi meillä kaikki kyllä jääkin, mutta aina voi silti edes yrittää pyrkiä kohti parempaa. Armahtakoon Herra itse meitä kutakin vajavaisuudessamne! Täyttäköön sen, mitä meiltä puuttuu! Vuodattakoon Hän meihin oman rakkautensa henkeä ❤️ jotta voisimme siitä jakaa muille.)

"Jeesus Kristus on 

              sama 

eilen,

   tänään

      ja ikuisesti." 

Hebr. 13:8 

KR-92

Siunatkaa - Älkää kirotko!

 "...että hän voimallaan vahvistaisi teidän haluanne hyvään ja saattaisi päätökseen ne teot, jotka todistavat uskostanne. Näin te kirkastaisitte Herramme Jeesuksen nimeä ja hän kirkastaisi teidät, meidän Jumalamme ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon mukaisesti." 2. Tess 1:11-12 KR-92

Me itsessämme, omissa töissämme, jäämme kyllä aina vajaaksi, mutta Kristus jo maksoi sen, mitä meiltä vielä puuttuu. Mutta ohjeet on silti melko selvät; mm:

 

"...vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä."... Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita... Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, älkää kirotko.... Älkää maksako kenelekään pahaa pahalla,... Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä." Room. luvusta 12, KR-92 mukaan.

"Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen..." Room. 13:1 KR-92

"Vihatkaa pahaa, mutta älkää syntiä tehkö... älkää antako perkeleelle sijaa... Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä... Olkaa sensijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut." Ef. 4:27,31,32 v. -38 käännöksen mukaan

"Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle." Room. 12:26 (Snl. 25:22) 

Nuo tarkoittaa, että olisi pyrittävä osoittamaan sitä Jumalan meille osoittamaa hyvyyttä eteenpäin - ihan kaikkia kohtaan. Ei vain sen mukaan, onko toinen ansainnut sen... Kukaan meistähän ei ole myöskään "ansainnut" mitään Jumalan valtakunnasta. Kaikki on Jumalan meille antamaa armoa. Ainoastaan sitä.

Kuulin taannoin yhden tosielämän kertomuksen ihan arkisesta elämästä, joka puhutteli meitä. Eräs ihminen oli vienyt kalliinpuoleisen autonsa korjaamolle. Olipa sitten käynyt ilmi, että korjaamolle vielä yöksi "testejä" varten jätetty auto oli ollut ajossa yön aikana useita satoja kilometrejä, useiden tuntien ajan. Käytännössä koko yön!  Autoa käyttäneet eivät olleet tajunneet, että omistaja näki ja todella seurasi autonsa liikkeitä. Hän havaitsi joka pysähdyksen ja oven aukiolonkin! Korjaamolla oltiin nöyrää miestä, kun auton omistaja autoa hakiessaan ilmaisi tietävänsä turhat ajot. Luvattiin ettei korjauksesta tarvitse maksaa mitään. Mutta auton omistaja sanoi maksavansa kyllä laskun. Ja sanoi vielä, että auton saisi lainaksi, jos vain pyytää... Mikä armo! Auton omistaja antoi ns. armon käydä oikeudesta; niinkuin tuttu sanonta kuuluu. Toivottavasti auton kanssa touhunneet ottivat tästä kaikesta opiksi ja toiminta jatkossa sellaista kuin olla kuuluisi. 

Mutta tämä puhutteli meitäkin. Mutta moniko hyvänä ihmisenä itseään pitävä, tai uskovaksi tunnustautuva, toimii näin... Armollisesti?!  Mutta Jumala kyllä meitä kohtaan on toiminut. Ja toimii edelleenkin. Jeesus jo edeltä syntivelkamme maksoi.

Kun päivä näyttää joskus epäystävälliseltä

Kun tänä aamuna katselin ikkunasta ulos, ajattelin että se, miltä ulkona näytti sään puolesta, oli ikäänkuin epäystävällisen näköistä. Ei tee mieli mennä ulos. 

Joskus elämä voi muulla tavoin näyttää epäystävällisiä kasvojaan. Johonkin sellaiseenkin voisi sopia tälle päivälle hartauskirjassa* ollut teksti:

"Mutta nyt teidän ei tarvitse lähteä hätäillen, ei pakopaikka etsien, sillä teidän edellänne kulkee Herra, Israelin Jumala seuraa suojananne." Jes. 52:12 KR-92

"Monia tilanteita ja asioita tekisi mieli paeta. Olisi helpompaa hiljaa väistyä, kiertää kaukaa kipeät kohtaaniset, unohtaa vaikeat muistot. Jumala ei pakota meitä mihinkään eikä tee koskaan persoonallemme vahinkoa. Me saamme juosta pelkojamme karkuun, jos niin tahdomme. Mutta Jumala haluaa rohkaista pelokkaita lapsiaan sillä, että meidän ei tarvitse lähteä hätäillen pakoon, koska hän itse kulkee kanssamme kaikissa tilanteissa. Pelkäämme tai emme, suojana ympärillämme on Israelin Jumala. Meitä vartioi turvamuuri, jonka vertaista ei löydy mistään muualta. Jumala ei lupaa meille nurheettomuutta tai sitä, että kipeitä asioita ei tiellemne tulisi. Mutta hän lupaa olla meidän kanssamme ja meidän turvanamme jokaisen päivän jokaisena hetkenä. Niinäkin hetkinä, joiden saapumiselle meidän on kaikkein vaikeinta löytää tyydyttävää selitystä." 

Juha Vähäsarja: Joka päivä lupaus kantaa/Perussanoma 

(Olen kysynyt luvan tekstiensä lainaamiseen.)

---

Tuli vielä mieleen katsotut jaksot Alone - Yksin erämaassa-sarjasta. Siinä oli joissakin jaksoissa hyvin pelottaviin paikkoihin kisaan osallistujat yksin jätetty selviytymään. Erästä kohtaa seuratessa näin ruudulta katsojaakin hirvitti, kun yksin metsässä kyhäämässään vaatimattomassa suojassa oleva havaitsee silmien kiiluvan siellä ulkona pimeässä yössä. Alueella oli karhuja, susia ja puumia. (Päivällä kisaaja oli jo petoja havainnut;  karhuja nähnyt lähellä olinpaikkaansa.) Mutta satelliittipuhelimella sai kutsua pelastajat hakemaan turvaan. Pelastajat tulivat hakemaan läpi pimeän, pelottavan metsän. 

Meilläkin on taivaallinen "satelliittipuhelin" - rukous. Sitä saa aina käyttää! Muulloinkin kuin hädässä.  Jumala tykkää kyllä, jos hänelle puhutaan ihan muulloinkin, mitä vain mielessä on.❤️

Aamurukous - ja "uudeksi minä teen kaikki."

Siunatkoon Sinua Herra tänään❤️

"Kaikki yhdessä vaikuttaa... parhaaksi!

"Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut."  Room. 8:28

(Viittaan tällä tekstillä myös toisessa blogissani olevaan tämänpäiväiseen tekstiin, jossa pohdin lapsuuteni ajatuksia.)* linkki siihen jutun alla.

"Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen." Room. 8:28 KR-92

Minutkin kutsunut,  jo lapsena. Vaikka hyvin horjuvaista on kulkuni ollut, kuin lapsen opettelua kävelemään.  Mutta Jumalalla todella on suunnitelma, ja sitä hän kanssamme toteuttaa. 

"jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus", "Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt... hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena..." Room. 8:4,3 KR-92

---

Toisen blogini tämänpäiväinen, johon tuolla ylempänä viittasin:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/11/kun-vanhan-80-luvun-anna-sarjan-katselu.html

Jeesus tietää oikein hyvin - omakohtaisesti - mitä on tuska ja ahdistus kuoleman edessä!

"Sitten Jeesus tuli opetuslasten kanssa Getsemane-nimiseen paikkaan ja sanoi heille: "Jääkää tähän siksi aikaa kun minä käyn tuolla rukoilemassa." Pietarin ja molemmat Sebedeuksen pojat hän otti mukaansa. Murhe alkoi nyt ahdistaa häntä, ja hän joutui tuskan valtaan. Hän sanoi heille: "Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani." Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili: "Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä." Hän palasi opetuslasten luo ja tapasi heidät nukkumasta. Silloin hän sanoi Pietarille: "Ettekö te edes hetken vertaa jaksaneet valvoa kanssani? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko." Matt. 26:36-41 KR-92

(Siinähän oli itseasiassa maailman vahvin mies! Vapaaehtoisesti otti kaiken toisten puolesta kärsiäkseen, tietäen kaiken siitä koituvan tuskan.)

Minua puhutteli tuon yllä olleen Raamatunkohdan lukemisessa tänä aamuna se, että Jeesus otti sen kaiken tuskan ja ahdistuksen omalle kontolleen, kärsiäkseen sen kaiken ihan loppuun asti ainoastaan meidän puolestamme! Eihän siitä kaikesta tuskasta, ahdistuksesta ja ristillä vielä kärsimisestä - mistään siinä kuoleman tuskassa, ollut kyse hänelle itselleen millään lailla koituvasta hyödystä, vaan ainoastaan meille! Ei anneta sen lahjan, sen uhriveren, joka meidän puolestamme annettiin, mennä hukkaan. Otetaan tuo suuri lahja vastaan. Lahja, joka avasi meille epäonnistuneille taivaan. Se on RAKKAUDEN LAHJA. SUURIN MITÄ OLLA VOI.

 

Ne palvelijoille annetut "talentit"...

Matt. 25:14-20. Ajatuksia siitä kohdasta.

"Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui  puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa." Matt. 25:14 KR-92  (Mikä luotto muuten palvelusväkeen!)

Yksi sai 5 "talenttia", toinen 2, ja kolmas yhden. Kaksi ensimmäistä pisti haltuunsa uskotut varat poikimaan lisää. Viimeksi mainittu, yhden talentin saanut, ei uskaltanut (tai halunnut) tehdä sen kanssa mitään, muuta kuin pistää sen visusti piiloon.

Olen yleensä lukenut noita tuon tapauksen jakeita köyhyyden silmälasit päässä. Ollut pahoillani siitä, että se, joka sai muutenkin vähemmän, joutui vielä antammaan pois senkin, jonka oli saanut. Ja se annettiin vieläpä sille, jolla jo ennestäänkin oli.  (Nyt tässä on heti huomioitava se, että ne varat oli edelleenkin sen antajan, ei niiden, joiden hoitoon ne luovutettiin...)

Tänään olikin jakeita lukiessani siis näkökulma toinen. Ne annetut "talentit" oli alunalkaenkin tarkoitus pistää käyttöön, poikimaan lisää; jopa sielläkin minne ei ollut ennestään "kylvetty" mitään. Emme saisi pelon takia, epävarmuuden, tms. puutteen ja vajavuuden takia, jättää  käyttämättä kokonaan meille annettuja lahjoja (=lue: vaikkapa taitoja). Olisi tarkoitus asioida, toimia, tehdä työtä, "pistää poikimaan" ja "likoon" ne annetut lahjat. Eikä vain piilotella niitä, ajatellen; "en minä osaa", "ei minusta ole", "se on niin vähäistä ja vaatimatonta", "eikä mihinkään siitä ole". Ei näin... Joka ajattelu juuri itselleni on aika luonteenomaista - sitä pessimismiä. Vaan nytpä ne kaikki rippusetkin olisi pistettävä likoon. Ja tavoiteltava lisääkin, niiden annettujen "varojen"  kasvua. Tehdä mitä tietää työnantajan tavoitteena olevan. Vaikka vähäiseksi kaikki jäisikin. Ja jopa "vallata" uusia alueita.

Ei saisi takertua siihen omaan "köyhyyteen", mitättömyyteen. Edustamne suurta työnantajaa! Tuottakaammme kunniaa nimelleen ja työlleen...

---

Ensisijaisesti tämän ihan itselleni kirjoitin, mutta jos tästä joku muukin havahtuisi siihen, että pistäisi "likoon" ne itselle annetut "talentit". Helposti sitä ajattelee, ettei minulla mitään annettavaa ole. Mutta me emme varmaan useinkaan ollenkaan itse tajua, mitä meillä onkaan. Väheksymne vain, että mitä niistä nyt kellekään on... Mutta niistä vähistäkin voi olla yllättävästi jollekin❣️🌱

Saatana ei voi vaatia sinua omakseen, jos olet Herran oma!

Se voi yrittää sitä; mutta ei voi ottaa sinua, jos olet Herran oma, etkä ole "eronnut" Hänestä - joka on ottanut sinut omakseen - rakkaudesta.

"... minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun." Jes. 43:1

Saatana ei sinua rakasta. Hallita se kyllä haluaisi kovasti. Teettää kaikenlaista. Se myös kiihkeästi haluaisi sinut takaisin itselleen, vaikka olet jo toisen. Se yrittää esittää ties mitä vaateita  ja väitteitä, jotta saisi sinut uskomaan, että et voisi olla Herran Jeesuksen oma ja rakastettu. Se vyöryttää eteesi kaikki vanhat ja uudet virheesi, väittäen, että niiden takia et voi kuulua Jumalalle, vaan hänelle. Mutta älä sitä usko! Usko Jumalaa! Hänhän sanoo, että:

"... minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun." Jes. 43:1

Pidä siitä kiinni, kuin kalliista aarteista. Älä päästä irti, älä myönny mihinkään saatanan juoniin, sillä se on ovela. 

Jeesuksessa on kaikki  meille. Olemme Hänen! Yksin Hänen. Aina.

"Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun." Jes. 43:1

Hän kuljettaa, viitoittaa, ja antaa valoa - itsessään avuttomalle

"Mutta sokeat minä kuljetan tietä, jota he eivät  ole kulkeneet, annan heidän astella polkuja, joita he eivät tunne. Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi, louhikkopolut sileäksi tieksi. Nämä ovat minun tekoni, näin olen tehnyt ja teen yhä." Jes. 42:16 KR-92

Sokeat normaalisti valinnevat tuttuja teitä, sileitä teitä. Mutta nyt saadaan kulkea uusia polkuja, uusia teitä, sileitä teitä. Ja Herra itse kuljettaa heitä, heistä huolta pitäen.

---

"Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." Joh. 8:12 KR-92

"Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin nyt uudestaan kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: "Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen." Mies vastasi: "Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen." Joh. 9:24-25 KR-92

---

"Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin,   pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien." Snl. 3:5-6 KR-92

Viitoittaa voidaan ainakin kahdella tavalla (kukaties useammallakin). Voidaan seistä viittomassa toiselle tietä, (tai sanoja), että tuohon suuntaan. Tai laittaa seisomaan tien laitaan pysyvät merkit suuntaa osoittamaan; (kuten aurauskepit...).

Viisauden = Jumalan -  tiet ovat: "Sen tiet ovat suloisia teitä, sen polut onnen polkuja..." "Näin kuljet tietäsi turvallisesti, et jalkaasi loukkaa," Snl. 3:17,23 KR-92

Entäs kun ei vaan kykene?

Joskus tulee tilanteita, joissa tietää, että pitäisi jotenkin toimia, tai sanoa jotain. Mutta ei vaan kykene, vaikka haluaisi. Ei tiedä miten toimia, tai ei vain kykene toimimaan, ei sanomaan sitä, minkä tietäisi olevan oikea tapa. Mitäs sitten? Sitä tuomitsee ja syyllistää itseään. Ja miettii, tekeekö Jumalakin saman... Hänellä olisi siihen vielä paremmat syyt, kuin itselläni. 

Mutta: Hän muistaa meidät tomuksi. Ja kaiken meidän vajavuutemme ja syyllisyytemme aiheet Hän, Jumala Jeesuksessa, kantoi itse ruumiissaan ristinpuulle! Siinä on meidän lohdutuksemme, meidän armahduksemme, meidän vapautuksemme syyllisyydestä! Ja tämä kaikki lahjana meille, jos vain haluamme ottaa sen vastaan. 

Jeesukselle saamme kertoa kaiken epäonnistumisemme, kaiken mikä meitä painaa. Hän haluaa armahtaa ja ottaa taakan harteiltamme, sillä Hän kantoi sen jo.

Puhkeaa sieluni kiittämään ja iloitsemaan tästä ansaitsemattomasta lahjasta. Sillä juuri minulle ja Sinulle se on tarkoitettu❤️

---

Aloitin tämän mieleen tulleen tekstin autossa kauppamatkalla. Ja jatkoin kotona loppuun sen. Jeesuskin kotona taivaassa näyttää meille loput hienot lahjat, aarteet suorastaan. Sellaiset, joita emme nyt osaa edes kuvitella🏆😊

---

Tämän jälkeen tulin lukeneeksi vielä allaolevasta linkistä löytyvän hyvän jutun, joka tarjoaa valoisaa näkökulmaa "tähän päivään": 

https://www.brander.name/2025/11/tama-on-se-paiva/

Rukouksen kuulemisesta, lupausten täyttymisestä. Ja vähän muustakin

 EI HERRA VIIVYTÄ LUPAUKSENSA TÄYTTYMISTÄ

"Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen." 2. Piet. 3:9  (v. -38 käännös)

"Kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky." Daniel 9:23  (v. -33 käännös)

---

"Heti kun aloit rukoilla... .... sillä Jumala rakastaa sinua..." Daniel 9:23 KR-92

Daniel rukoili mm. näin sanoin luvussa 9: "Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani..." jakeessa 9:19 KR-92  

Hän tunnusti Jumalalle myös omat ja kansansa synnit ja rukoili "Siionin" vuoren puolesta. jakeessa 9:20

---

"Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua. Kuuntele siis tarkoin tätä sanaa, niin ymmärrät näkysi." Daniel 9:23 KR-92

Ehkä meidänkin olisi syytä muistaa, ja uskoa, että meidän rukouksemme kyllä kuullaan, ja otetaan huomioon - heti.   

Mutta esim. Danielin luvussa 10, on kerrottu myös vastustavista voimista (jopa 21 pv:n ajan) - jakeet 10:13, 20.  Mutta silloinkin Danielin sanat oli kuultu jo "ensimmäisestä päivästä alkaen".

"Hän sanoi minulle: "Älä pelkää, Daniel, sinä Jumalalle rakas! Opi ymmärtämään ne sanat, jotka minä sinulle puhun. Nouse seisomaan. Sinun luoksesi minut on lähetetty." Ja kun hän puhui tämän minulle, minä nousin vavisten ylös.    Hän sanoi minulle: "Älä pelkää, Daniel, sinun sanasi kuultiin ensimmäisestä päivästä alkaen, jolloin nöyrästi pyysit ymmärrystä Jumalalta. Minä olen tullut sinun sanojesi vuoksi.

Persian enkeliruhtinas on vastustanut minua kaksikymmentäyksi päivää, mutta Mikael, yksi suurimmista enkeliruhtinaista, tuli auttamaan minua. Tästä syystä minä olen viipynyt siellä, Persian kuninkaiden luona. Nyt olen tullut selittämään sinulle, mitä on tapahtuva kansallesi aikojen lopulla. Sillä myös tämä näky koskee niitä aikoja." Daniel 10:11-14 KR-92  (Näystä Tigrisvirran rannalla)

"Hän sanoi: "Tiedätkö, miksi olen tullut luoksesi? Nyt minä palaan taistelemaan Persian enkeliruhtinasta  vastaan. Ja kun olen lähtenyt luotasi, Kreikan enkeliruhtinas tulee. Mutta minä kerron sinulle, mitä on merkitty totuuden kirjaan. Ainoa, joka tukee minua heitä vastaan, on teidän enkeliruhtinaanne Mikael, jota minä autoin ja suojasin meedialaisen Dareioksen ensimmäisenä hallitusvuonna." Danielin kirjan jakeista 10:20-21,11:1 KR-92  

Mitä hyödyttää yhden "kynttilän" sytyttäminen?

"... sinun valossasi me näemme valon." Ps. 36:10  UT2020*

Allaoleva teksti syntyi puolihämärässä keittiössä kuljeskellessani...✨

Helposti sitä ajattelee, ettei se hyödytä muita kuin vain sitä sytyttäjää. Ajatellaan, etteihän niin pientä liekkiä juuri kukaan näe. Mutta ei sovi unohtaa heijastuspintoja. Esimerkki tältä aamulta: Sytytin kynttilän pöydälle. Ulkona ei ollut enää edes pimeää, (klo vähän vaille 9). Mutta se keittiön pöydällä itseäni ilahduttava liekki näkyi keittiössä kuljeskellessani kolmessa ikkunassa; ja niissä kussakin kolme liekkiä, mikä enemmän, mikä vähemmän erottuvana. Mutta kuitenkin ne oli siellä - kuin metsässä, tai talon seinässä, tai pihan hiekalla kukin. Pelkät liekit, ei muuta. Joskus ohikulkijan oma varjo peittää ne näkymästä, tai jos katsoo toisaalle. Mutta silti: siellä ne näkyvät. Heijastukset todellisesta valosta. 

Enkä minä nyt kirjoittanut vain kynttilöistä...✨ 

Ai, että surkea valo?😟 No sitä olen minäkin, aivan onneton itsessäni. Mutta Jumala voi heijastaa sitä pientäkin liekkiä, vaikka mihin. Onhan hänellä mitä erilaisenpia heijastuspintoja käytössään. Saammepa nähdä🌟😉 

Hän ei jätä sinua, hän näkee sinut

"Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan..." Ps. 106:44  (v. -38)

H.E. Wislöff muistuttaa: "Velttoutesi ja välinpitämättömyytesi tekee sinut levottomaksi. Sinä luulet, että Jumalan täytyy hylätä kristitty, joka on niin veltto kuin sinä." Kirjassaan Hiljaisia hetkiä

MUTTA hän myös toteaa: "Jumala teki sen, mihin sinä et kyennyt..." H.E. Wislöff/Hiljaisia hetkiä/Kirjapaja*

Mikä lohdutus! Mikä helpotus, mikä riemu!

"Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi." Ps. 103:13-14 (v. -38)

---

Kirjat: Uusi muistikirja aloitettu, lapsilta käyttööni jäänyt🌟

*H.E. Wislöff/Hiljaisia hetkiä/Kirjapaja 1981/Suom. Sointu Ro

Muista: Sinua odotetaan taivaassa!

Luettuani tänä aamuna yhtä hartauskirjan* tekstiä, oli pakko  kirjoittaa se lohdullinen näkökulma muistiin omin sanoin sen eilen "loppuun" käytetyn vihon kanteen.

Kun Jeesus sanoi: "Minun isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa." Joh. 14:2 (v. -38 käännös) - hän tarkoitti jotain tällaista:

Huomioitava tämä: Se on innokasta, iloista, toimivaa odotusta meitä kohtaan!  Ei siis sellaista turhautunutta, kärsimätöntä, meihin kyllästynyttä, että taas tuo on tuommoinen... Ei noin, vaan enempi sitä, että en jaksaisi millään odottaa, että näen hänet, ja ihana valmistaa hänelle näitä juttuja, joista hän niin pitää! Siellä odotetaan meitä kuin rakasta lasta tai ystävää, tai muuta läheistä❣️

Onko vaikea uskoa omalle kohdalle? Minun on, mutta parempi vaan alkaa uskoa siihen, miten paljon meitä rakastetaan. Usko on luottamusta siihen, mitä totena pidetään...

Mitä hän näkee tämmöisessä? Jaa-a... Joku hienous siinä on. Jumalan luomuksessa. Olenhan minäkin nähnyt tuossa jotain, kun olen siitä kuvan joskus napannut...:)

---

*Kirja: H. E. Wislöff/Hiljaisia hetkiä/Kirjapaja. Se  lohdullinen, huomioni herättänyt teksti oli eilisen päivän, eli 6.11. kohdalla. Lähtökohtansa saanut tuosta yllä mainitusta Jeesuksen sanomisesta.

"Mene pois" - Tule luo!

Ajatuksemme Jeesusta kohtaan saattavat olla tällaiset.

Jeesusta käski poistumaan luotaan ihminen, joka kuitenkin kaipasi häntä. Hän vain koki, että oli liian suuri syntinen Jeesuksen seuraan. Mutta juuri sitä varten Jeesus oli tullut lähelle, että hän halusi tämän ihmisen seuraansa; tämän syntisen, joka ei olisi kehdannut olla Pyhän lähellä. Mutta Jeesus kutsui juuri hänet.

"Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen." - sanoi kalastaja Simon (Pietari)

"Mutta Jeesus sanoi Simonille: "Älä pelkää, tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä." Ja he veivät veneen maihin, jättivät kaikki ja seurasivat häntä." 

Jakeet: Luukkkaan evankeliumi luku 5, jakeista 8, 10-11. Vanhempi käännös, v. -38.

Siunattua päivää, ja rauhaa - Sinulle❤️

Kristuksen rakkaus! Luotto siihen!

"Eihän kukaan vihaa 

omaa ruumistaan, vaan

jokainen ravitsee ja vaalii sitä.

Juuri niin

hoitaa Kristuskin

seurakuntaansa, omaa ruumistaan,

jonka jäseniä me olemme.

"Siksi mies jättää 

isänsä ja äitinsä ja

liittyy vaimoonsa,

niin että nämä kaksi

tulevat yhdeksi lihaksi."

Tämä on suuri salaisuus;

minä tarkoitan 

Kristusta ja seurakuntaa."

Ef. 5:29-32 KR-92

"Minä luotan siihen, 

että Jumala,

joka on teissä aloittanut

hyvän työnsä,

myös saattaa sen päätökseen

Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä." 

Fil. 1:6 KR-92

Ankkuri - ja valo

 

Rukoilinko riittävästi...?

"... rukoilkaa toistenne puolesta..." Jaak. 5:16

"Kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain." Gal. 6:2

Mistä ihminen voi tietää, että milloin on riittävästi rukoillut jonkun puolesta? Ihmisiä ja asioitahan on olemassa niin paljon, että ihminen voisi koko elämänsä ajan pelkästään rukoilla, eivätkä rukousaiheet loppuisi... Ehkä sitä ei tarvitsekaan tietää. Sinä muistutat, tuot mieleen, annat halun rukoilla. Mutta sitten, teemmekö vinkkisi mukaan? Kuulemneko tarpeeksi? Haluammeko tehdä sen mukaan? Mikä on riittävästi? Lohtua tuo tämä; vaikkakin aroin mielin sitä vastaan ottaa:

"Hän neuvoi minua ja sanoi: "Daniel, nyt olen tullut ohjaamaan ymmärrystäsi oikeaan. Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua. Kuuntele siis tarkoin tätä sanaa, niin ymmärrät näkyis:" Dan. 9:22-23

Tuota edelsi se, että Daniel oli rukoillut ja tunnustanut omat ja kansansa synnit Jumalan edessä.

"Tunnustakaa siis toisillemme syntinen ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras." Jaak. 5:16

Me monin tavoin vajaat ja taakkoja kantavat hoidamme toisiamme kuuntelemalla toistemme asioita, ja viemällä niitä Jumalan eteen.

Kysymys riittävyydestä painaa toisaalta mieltäni, toisaalta tajuan, ettei Jumala tarvitse minun rukoustani jotta voisi tehdä asioita. Hän voi. Mutta hän on halunnut kuitenkin antaa meille tehtäviä; kuten esirukouksen toisten puolesta. Niinkuin monenlaista muuta tehtävää. Mutta rukous on  varmaan silti jotain ihan erityistä, sillä siinä sas mennä puhumaan Jumalalle - ja Hän kuuntelee! Eikä pelkästään kuuntele, vaan on myötätuntoinen, ja auttava. Viisas auttaja. Kaikin tavoin voimallinen!

"Ne saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti." 1. Joh.5:14 KR-92

 ---

Nämä ajatukset olivat itselleni vihkoon kirjoitettuja, muistutusta esirukouksesta!  Tarve kirjoittamiseen oli tullut todellisesta kysymyksestä mielessäni, että olinko rukoillut riittävästi...? Jumala sen tietää, mitä siihen vastaisi. Ja mihin se liittyi.

Mutta: Rukoillaan toisten puolesta❣️

---

Ja tässä vielä linkki lohdulliseen tekstiin Yksin armosta -blogissa:

https://yksinarmosta.fi/2025/11/02/hyva-uutinen-vasyneille/

"Heti kun aloit rukoilla..."

"Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua." Dan. 9:23 KR-92

"Heti kun aloit rukoilla, taivaassa tapahtui! Ehkä oma kokemuksesi on ollut aivan toinen. Kun olit rukoillut, et nähnyt minkään muuttuneen. Kun aloit rukoilla, nousi sydämeen suuria epäuskon ajatuksia: Ei Jumala kuule. Ei ainakaan minua. Ei ainakaan heti. Mutta Jumala kuulee Jeesuksen nimeen lausutut rukoukset jo silloin, kun ne ovat vielä sydämen huokauksia. Jumala tietää ne jo silloin, kun ne ovat vasta nousemassa huulillesi. Heti kun aloit rukoilla, lähtee sana liikkeelle. Heti Jeesus alkaa järjestää asiaasi. Heti hänellä on asiaasi ratkaisu valmiina. Jos se viipyy, älä pelkää. Se viipyy silloin tarkoituksella."

 Juha Vähäsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä/Kustannus Oy Arkki 

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2019/03/kun-ollaan-heikoimmillaan.html