Otin joskus vuosia sitten talteen seuraavan lausahduksen: "Isät eivät rakasta lapsiaan vain silloin tällöin, vaan heidän rakkautensa on kestävämpää laatua." Sen lausuja oli Seppo Kohvakka, jonka laulamat hengelliset laulut ovat monille tulleet rakkaiksi. Vaikka en hänen puheestaan muuta muista, niin oletan hänen puhuneen Jumalan rakkaudesta. Se on esikuva maallisen isän rakkaudelle:
"josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä" Ef. 3:15.
Hän rakasti meitä jo silloin, kun me emme olleet tajunneet kaivata häntä:
"Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." 1 Joh. 4: 9-10
Eikä meitä voi mikään erottaa hänen rakkaudestaan:
"Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? " " Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme". Room. 8: 35,38-39
Se on kestävää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti