Jokainen meistä voisi antaa erilaisen vastauksen siihen, mikä on minun onneni. "Oli mullakin pieni onneni, mutta minusta oli se suuri...", kirjoitti Eino Leino. Varmaa on, että onni tarkoittaa eri ihmisille hyvin erilaisia asioita. Kovin hauraskin ihmisen onni voi olla. Eräässä hengellisessä laulussa on kohta: "Mainen onni vaihtuvainen, on kuin varjot kuutamon..." . Maallinen onni on murusia jostain isommasta.
Aivan toisenlaisesta onnesta on seuraava raamatunkohta: "Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan..." (Ps. 73:28).
Laittaa turva Herraan... Turvahan laitetaan johonkin meitä vahvempaan, kun on jotain hätää ja murhetta. Helppoina päivinä ei sitä turvaa niinkään ajatella. Täällä ajassa riittää kyllä aina jotain vaivaa. On niitä aurinkoisia päiviäkin, mutta seuraavassa hetkessä voi jo pilvi peittää auringon ja taivaan näkyvistämme. Silti ne ovat siellä. Jumalakin on, vaikka on paljonkin hetkiä, jolloin emme näe häntä.
"...jos sanot, ettet voi nähdä häntä; asia on hänen edessänsä, odota häntä" (Job 35:14).
Me odotamme. Toisinaan saamme onnen maistiaisia jo täällä, mutta varsinainen odotuksemme kohde on ajan rajan tuolla puolen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti