Raamatussa on kertomus Jaakobista. Jaakob oli lähtenyt veljeään karkuun ja samalla sen reissun oli määrä olla vaimonhakumatka. Reissusta tuli paljon enemmän. Jaakob kohtasi Jumalan.
Kun Jaakob oli lähtenyt Beersebasta mennäkseen Harraniin, hänen oli asetuttava yöpuulle. Ei ollut varmaan kovin hääppöinen nukkumapaikka, koska hänen piti ottaa vain kivi päänalaisekseen. Kuinkahan Jaakob mahtoi kivensä valita? Ottikohan hän vain ensimmäisen, joka vähänkin vaikutti sopivalta? Emme tiedä, mutta erityinen kivi siitä tuli. Ja yökin oli kaikkea muuta kuin tavallinen. Jaakob näki unta. Eikä ihan tavallista unta. Hän näki unessaan tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen. Enkelit kulkivat niitä pitkin ylös ja alas. Sitten hänen edessään seisoi Herra, Jumala itse, luvaten suuria asioita - hänelle! Hänen isiensä Jumala olisi hänenkin Jumalansa, joka varjelisi häntä matkalla. Mutta myös paljon suurempia ja kauaskantoisempia asioita Jaakob sai kuulla: "...sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä."
Kun Jaakob heräsi unestaan, hän oli pelästynyt. Hän totesi, että "Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt." ja sitten hän lisäsi: "Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti!" Sitten hän nosti päänalusenaan olleen kiven patsaaksi, vuodatti öljyä sen päälle ja nimesi paikan Beeteliksi.
Kertomus Jaakobin pakomatkasta ja sen syistä löytyy 1 Moos. luvuista 27 - 28.
---
Peljättävä paikka voi joskus olla paikka, jossa kohtaa Jumalan.
Pelon ja hädän hetkellä Jumalan parhaiten huomaa. Kun kaikki on hyvin, sitä mennä porskuttaa aivan kuin muka yksin kaikesta selviäis. Onneksi Jumala on silloinkin lähellä ja myhäillen katselee lapsensa touhua. :)
VastaaPoistaSanot justiinsa kuten se on!
Poista