Jeesus sanoi näin opetuslapsilleen. Samassa jakeessa sanotaan vielä: "Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään." Aina välillä on tarvis mennä "autioon paikkaan" levähtämään. Voi olla, ettei meillä ole mitään sellaista kiirettä kuin opetuslapsilla tuntui olevan, mutta levähtäminen kaikesta muusta voi olla tarpeen. Huolet voivat tehdä levottomaksi, vaikka olisimme muuten aivan yksin. Eikä se autio paikkakaan ole aina saavutettavissa, mutta ehkä se voisi olla muutakin. Luin kerran äidistä, joka meni rauhoittumaan ihan vain oven taakse... Kun äiti oli oven takana, lapsetkin tiesivät äidin tarvitsevan sen hetken. Kenties se voisi olla ylipäänsä jotain, joka on juuri sinulle rauhoittavaa. Kelle se on vain oventaus, jollekin toiselle se voisikin olla vaikka rauhoittava puuha. Ja joku menee sitten sinne paikkaan, jossa ei ole muita. Siinä yksinäisyydessämme Jumala hoitaa meitä. Kutakin hänelle sopivalla tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti