Satuinpa lukemaan tässä eräänä aamuna
Aamun ensimmäinen -blogista Jumalan rauhasta. Siellä oli aiheesta myös Vähäsarjan tekstiä, joka puhui
ymmärryksen rauhasta ja
Jumalan rauhasta. Ymmärryksen rauha on samaa kuin rauhan tunne. Se on häilyvää sekä olosuhteisiin sidottua.
Jumalan rauha puolestaan ei sitoudu tunteisiin. Se on totta myös silloin, kun on ahdistus. Tekstissä oli myös siitä, että kuinka
"Jumalan rauha on kuin syvä virta, jota pinnan tuulet tai kovemmatkaan myrskyt eivät juuri kosketa". Kannattaa lukea se teksti: (
katso tästä).
Siellä Vähäsarjan tekstissä oli aiheeseen liittyvänä raamatunkohtana Fil. 4:7:
"Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." (uudemman raamatunkäänöksen mukaan)
----
Minulle tuli mieleen seuraava raamatunkohta:
"Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot..." Jes. 48:18
Kuinka usein sitä itsekin on sortunut ajattelemaan, että pitäisi omata se rauhan tunne - vaikka olisi ahdistuksen ja levottomuuden keskellä. Ei sellaista onneksi tarvitse itsestään puristaa. Saa tuntea ne levottomuuden, pelon ja ahdistuksen tunteetkin, jos siltä tuntuu. Ne ovat pinnalla - mutta pohjavirtana on se Jumalan rauha. Se, joka kääntää katseen sinne, mistä apu löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti