maanantai 2. marraskuuta 2015

Avoin tie

Luin tässä muutama päivä sitten Wislöffin rukouskirjasta seuraavan jakeen:

"Käydessäsi eivät askeleesi ahtaalle joudu; juostessasi et kompastu." Snl. 4:12

Kirjoittaja toteaa sitten, että  "tätä ei ole aivan helppo yhdistää arkiseen todellisuuteen". Sitten hän jatkaa:

"Kuitenkin tartun tänään uskossa lupaukseesi. Sinä et sano, etten kohtaa ollenkaan vaikeuksia. Kyllä niitä tulee. Mutta ne eivät sulje minulta tietä. Käydessäni ei mikään ole estävä askeleitani. Sinun viisautesi ja voimasi auttavat minua läpäisemään vaikeudet. Esteet eivät minua pydähdytä. Herra minä luotan sinuun."

Sitten hän vielä jatkaa: "Juostessani en kompastu. Toisinaan kuljen reippaasti eteenpäin. Silloin en huomaakaan vaikeuksia ennen kuin joudun keskelle niitä. Mutta silloinkin sinä tulet avukseni. Minä en kompastu. Ja niin jatkan matkaani arkailematta."

---

Tuo yllä oleva jae ja Wislöffin teksti on ollut viime päivinä sellaisena rohkaisevana mielessäni. Tulkoot ne sinullekin rohkaisevana mieleen kaikkien elämän haasteiden keskellä.

(Lainaukset kirjasta: Fredrik Wislöff  Rukouskirjani)



2 kommenttia:

  1. Hiljaa rukoilen, ettei pokani juostessaan kompastuisi. Meillä on tänään diabetesvuosikontrolli. Vaikka mulla on vahva tunne, että hän pärjää hyvin loppuun saakka. Välillä pelko valtaa mielen, heikko ihminen olen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne ahdistavat ajatukset niin helposti jää mieleen. Toivottavasti hyvillä mielin saatte sen reissun tehdä tänään. Kaikki on korkeimmassa kädessä kumminkin ja hän valvoo kaikkea, vaikka me hätäilemme ja pelkäämme.

      Poista