Jaksa vielä hetki

Eräänä päivänä mietin turhautuneena  asioita. Oli eräs seikka, joka jo vuosikausia on ollut kehnolla tolalla ja nyt olin siihen niin kyllästynyt. Kyselin mielessäni, että näinkö tämä on loppuun asti? Mieleeni tuli jostain ajatus: Kestä vielä vähän aikaa. Se rauhoitti minua siinä. Jotenkin koin, että apu vielä tuleekin. Sama rauhoittava ajatus on tullut sen jälkeenkin muutaman kerran, kun  toivottomuus asioiden muuttumisen suhteen on alkanut vallata alaa.

Kestä vielä hetki...

En osaa selittää mistä ajatus päähäni tuli. Mutta ainakin se on linjassa tämän sanan kanssa:

"Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi.

Odota Herraa."

Ps. 27:14

Tarkkaan harkittua ja valvottua

Jumala puhui usein "Efraimia" vastaan ja kuritti sitä. Sitten hän sanoo:

"Minä olen kyllä kuullut Efraimin valittavan:

'Sinä olet kurittanut minua, olen saanut kuritusta niinkuin vikuroiva vasikka.

Palauta minut, niin minä palajan; sillä sinä olet Herra, minun Jumalani.

Sillä käännyttyäni minä kadun, ja päästyäni ymmärrykseen 

minä lyön lanteeseeni. Minä häpeän, tunnen häpeätä, 

sillä minä kannan nuoruuteni pilkkaa.'

Eikö Efraim ole minun kallis poikani, minun lempilapseni? 

Sillä niin usein kuin minä puhunkin häntä vastaan,

alati minä häntä muistan. Siksi minun sisimpäni väräjää hänen tähtensä:

minun täytyy armahtaa häntä, sanoo Herra."  Jes. 31:18-20

"Ja niinkuin minä olen valvonut repiäkseni ja kukistaakseni heitä, 

hajottaakseni ja hävittääkseni, tuottaakseni onnettomuutta, 

NIIN MINÄ OLEN VALVOVA RAKENTAAKSENI JA ISTUTTAAKSENI

HEITÄ, SANOO HERRA." Jer. 31:28

Kuinkas luet?

KYNTTILÄPAJASSA...

Minä luin väärin. Oikein olisi ollut:
 "...elätte kynttilöinä kynttilänjalassa...".  (Johannes Gossner/Aarrearkkunen)


KYNTTILÄPAJASSA... KYNTTILÄNJALASSA?
Vaan ehkä ollaan molemmissa?

Virvoitusta purosta matkan varrelta

"Hän juo purosta tien varrelta; sentähden hän kohottaa päänsä." Ps 110:7

"Nämä sanat on oikeastaan sanottu Messiaasta. Koko raskaan vaelluksensa ajan täällä maan päällä Jeesus sai voimaa yhdeltä taholta: hän joi Jumalan virrasta. Siksi hän saattoi aina kulkea pää pystyssä, kohotetuin päin. Mutta samoin on meidän. Tunnemme itsemme heikoiksi, ja kenen pää tahansa voi painua uupumuksesta ja masennuksesta. Tuntuu kuin selässä olisi raskas taakka. Joka aamu me nostamme sen hartioillemme ja laahustamme jonkin matkaa eteenpäin. Mutta näin ei tarvitse olla. Tämä pieni hartaushetkemme pyytää olla lepohetki puron partaalla. Heitä taakkasi Jumalalle. Juo itsesi voimakkaaksi ja iloiseksi. Jumaan virta on vettä täynnä. Ja lähde sitten taivaltamaan kohotetuin päin."  Fredrik Wislöff/Voimallinen on hänen armonsa

---

Tänään minä ja vanhin tytär lähdemme "vaeltamaan" länsirannikolle. Älkää siis ihmetelkö, kun tänne ei muutamaan päivään tule tekstejä eikä kommentitkaan saa vastausta. Vasta kun palaan kotiin, voin palailla niihinkin.

Hän tervehtii tänä aamuna näillä sanoin

"Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut." Ps 102:14

"Jumalan valtakunnassa on erityisiä ahdingon ja koetuksen aikoja. Jumala itse säätää nämä ajat ja niiden pituuden. Kun koettelemus on saavuttanut tarkoituksensa, armahtaa Herra jälleen lastansa ja vapahtaa hänet ahdistuksesta. Nöyrry sen tähden Jumalan käden alle. Nöyrille hän antaa armon. Pian on koetuksen aika ohi ja sinä saat taas tuntea Jumalan laupeutta. Silloin käy hänen hyvyytensä sinulle entistä kalliimmaksi. Hän tervehtää sinua tänään näillä sanoin: Aika on tehdä laupeutta, ja määrähetki on tullut. Onnellinen Jumalan lapsi."   Voimallinen on hänen armonsa/Fredrik Wislöff

Jeesuksen nimessä!

"Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta." Apt. 4:29-30

"Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti." Apt. 4:31

Kaikki kantamukset...

"...pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, ja joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä..."  Hebr. 12:1

Tuo kohta voi joskus tuntua ahdistavalta. Kuin vaatimukselta, että mitään mieltä vaivaavaa ei saisi olla. Herää kysymys, että pitääkö käyttää kaikki inhimilliset  voimavarat ongelmien setvimiseen pohjamutia myöten.  Sitä se ei voine tarkoittaa, sillä sanotaanhan: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän  sisälle Jumalan valtakuntaan".  Ahdistus ikäänkuin kuuluu asiaan. Ahdistusta voi olla monennäköistä ja monenkokoista, mutta varmaa on se, että niistä seuraa mielenvaivaa. Jos ei niin olisi, olisiko se ahdistusta?

En ole mikään sananselittäjä, mutta uskoisin, että jakeen on tarkoitus olla vapauttava. Taakat SAA JÄTTÄÄ Isän eteen. Ne voi jättää Hänen varastoonsa ja Hän sitten päättää mitä tekee niille. Me varmaankin muistamme niiden olemassaolon, mutta niiden "kantamusten ja pakaasien" ei ole tarkoitus olla estämässä "juoksuamme", koska ne ovat siellä Isän varastossa.

Varaston ovessa lukee: 

"Jätä vain tähän. Siirrän ne sitten siitä. T: Isä."

Isä päättää mitä tekee niille varastoonsa jätetyille.

Syntipaketit joutaa pois heitettäväksi.

Muut isä miettii asia kerrallaan.

Jeesus kutsui kaikkia kantamusten uuvuttamia:  "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." Matt. 11:28 KR -92

"Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." Matt. 11:29-30

---

"ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat:
"Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan." Apt. 14:22

Siunattua torstaipäivää sinulle!

Hän näkee kyllä meidätkin

"Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta, kuka hän oli, mutta ei voinut kansalta, kun oli varreltansa vähäinen." Luuk. 19:3

"Varreltansa vähäinen..."  Mutta Jeesus näki hänet! Jo ennenkuin hän oli silmin nähtävissä. Jeesus tiesi hänen kaipauksensa ja vastasi siihen silminnähtävällä tavalla, ja runsaammin kuin osattiin odottaakaan, tullen hänen kotiinsa asti. Se "varreltansa vähäinen" oli sillä kertaa Sakkeus, mutta emmekö  vain mekin sitä usein ole?  Toivomme nähdäksemme, mutta olemme "varreltamme vähäisiä" ja kaipaamme ensin jotain, joka auttaisi näkemään. Mutta Jeesus näkee meidät jo silloin.

Eräälle toisellehan Jeesus sanoi kerran, tämän ihmeteltyä, mistä Jeesus tunsi hänet: "Ennenkuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, näin minä sinut." Joh. 1:48

Hän näkee kyllä meidätkin, ennenkuin me näemme häntä. Hän tietää kaipauksemme.

He luulivat olevansa päätttäjiä...

"Sillä totisesti, tässä kaupungissa kokoontuivat sinun pyhää Poikaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut, sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa, tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltämäärännyt tapahtuvaksi." Apt. 4:27-28

"Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta." Apt. 4:29-30

"Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti." Apt. 4:31

---

Viranomaiset ja kansa luulivat olevansa niitä, jotka jotain päätti, mutta Jumala oli päättänyt!

Jumalan pelastussuunnitelma toteutui, vaikka/kun ihmiset luulivat järjestävänsä itselleen pääsyn jostain kiusallisesta...

Tämä päivä ensin!

"... mitä te murehditte vaatteista?..." Matt. 6:28

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä..." Matt. 6:34

Olenko ihan täysin unohtanut nuo kehotukset?  Aamulla katse osui ulkolämpömittariin, joka näytti jotain  + 6 astetta. Heti tuli mieleen HUOMISaamun vaateasiat. Mitä lasten pitäisi laittaa aamulla päälle...  Sitä ennen olin jo ehtinyt pikkaisen murehtia sitäkin, että onko minulle tulossa korvatulehdus, kun korva hieman oireili. Sekin itseasiassa jotain huomisen, tai tulevien päivien asioita, jos siitä jotain on tuloillaan.

"...kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet..." Hebr. 11:13

"Kaukaa tervehtineet". Niinpä. Tuo jae puhuu siitä, kuinka ne entisaikojen pyhät, ja mekin, kaukaa tervehdimme sitä maata, johon olemme matkalla. Mutta - monesti me myös kaukaa tervehdimme yhtä sun toista vaivaa ja ongelmaa. Sellaisiakin näemme, jotka eivät meitä edes kohtaa. Mitä jos eläisin ensin tämän päivän, niinkuin ohje oli!

Tässäpä muuten vielä eräs rukousvastaus: Tapaus vuosikymmenten takaa: kuinka nuoren miehen asuntoasia järjestyi.

Riittääkö se minulle?

Riittääkö se? Haluan jotain "konkreettista", käsinkosketeltavaa, silminnähtävää, korvinkuultavaa, sormin tunnettavaa... eikö niin?

Mutta eikö minulle pitäisi riittää, kun Hän, Korkein itse, lupaa:

"Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

Matt. 28:20

Jos, ja kun, Hän itse on kanssamme joka hetki, niin voinko valittaa, etten ole saanut tarpeeksi hänen huolenpitoaan? Tai että Hän muka jättäisi huomioimatta, tai auttamatta, minua kaikessa mikä minua kohtaa? Hän, joka sanoi:

"Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut."

Matt. 10:30

Riittääkö se minulle? Enkö uskallakaan laskea kättäni Hänen käteensä ja antaa hänen johdattaa?

Rukoukset kuullaan tarkalla korvalla

"Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?" Ps 94:9

"Ja Herra sanoi: Minä olen hyvin kyllä nähnyt minun kansani ahdistuksen, joka on Egyptissä, ja minä olen kuullut heidän huutonsa, niiden tähden, jotka heitä ahdistavat; sillä minä tiedän heidän tuskansa." 2 Moos. 3:7 Biblia 1776

"Niin hän näki unta, ja katso, maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja katso, Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas." 1 Moos. 28:12

"He that planted the ear, shall he not hear? he that formed the eye, shall he not see? "  Psalm 94:9 KJV

"And the LORD said, I have surely seen the affliction of my people which are in Egypt, and have heard their cry by reason of their taskmasters; for I know their sorrows;"  Exodus 3:7 KJV

"And he dreamed, and behold  a ladder set up on the earth, and top of it reached to heaven: and behold the angels of God ascending and descending on it."  Genesis 28:12

Mikään ei ollut enää samoin

"Niin arkki pysähtyi seitsemäntenä kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, Araratin vuorille." 1 Moos. 8:4

Mikään ei ollut heidän silmissään enää  samoin. Ensin oltiin odotettu hartaasti, että saataisiin jälleen tuntea kuivaa maata jalkojen alla. Kaivattiin tuntea myös auringon lämpö ja valo, ja kasvoilla raikkaat, lempeät tuulet. Kaivattiin ruohon vihreyttä, puiden ja kukkien näkemistä. Sitä, että  saataisiin käyskennellä ulkona, nuuhkia ilmaa.

Kun arkista jälleen päästiin ulos, millainen se näky oli? Mahtoivatko toteutua ne haavekuvat, joita oltiin arkin pimeydessä haaveiltu? Kenties ei ihan niin. Olihan kaikki nyt toisin. Maailma ei ollut enää lainkaan sama. Oliko siinä mitään heille tuttua enää? Olivathan vesimassat varmasti vyöryttäneet kaiken mullinmallin ja arkkikin ties missä. Sen vuoriston nimen me kyllä tiedämme, koska se raamatussa mainitaan, jolle arkki pysähtyi: Araratin vuoristo. Mutta oliko tuo vuoristo tuttu Nooalle perheineen jo aiemmin vai tuliko se tutuksi heille vasta silloin, kun he arkista astuivat maalle? Nimettiinkö se vuoristo milloin?

Poissa olivat tutut ihmiset. Heidän näkemistään ei voitu enää haaveilla, sillä se tiedettiin varmasti, että ketään ei enää ollut. Olihan Jumala tehnyt asian hyvin selväksi. Koko maailma oli nyt heidän. He olivat pelastuneet ja se oli suuri ihme ja kiitoksen aihe. Mutta elämä, kaikki uuteen olotilaan totuttelu, oliko se kenties järkytyskin, että siihen sopeutuminen vei aikaa?


---

Nämä olivat mietteitäni kuvitellessan heidän uutta alkuaan. Voi olla, että Nooa sanoisi minulle, ettei se noin mennyt...

Kun rukouskin tuntuu olevan hyödytöntä

Eräs vaiva oli ollut kiusana vuosikausia. Sen puolesta  rukoiltukin paljon. Välillä pyydetty rukousapua muiltakin. Välillä vaiva oli helpottanut hetkeksi, mutta palannut sitten taas. Kun se jälleen taas palasi, aiheutti se nuo otsikon ajatukset, että "tuntuu kuin rukouskin olisi hyödytöntä". Hän, joka tämän kertoi, sanoi sitten ottaneensa rukouskirjan käteensä. Ei siitäkään ensin mitään näihin ajatuksiin sopivaa esiin tuntunut tulevan. Sitten hän päätti ottaa vielä yhden kohdan. Sivulla oli teksti: "Taistelussa Jumalan kanssa":

"En päästä sinua, ellet siunaa minua." 1 Moos. 32:26

"Toisinaan on vaikea ymmärtää menettelytapaasi, Jumala. Onhan kirjoitettu, että sinä annat alttiisti ja soimaamatta. Rakkaudessasi jakelet meille monia lahjojasi, jopa runsaammin kuin pyydämmekään. Ja kuitenkin saatat pidättää meiltä siunauksesi. Ainakin siltä tuntuu. Silloin alkaa sielussani taistelu. Miksi minun on käytävä tätä taistelua? Siksikö että tahtoni karaistuisi ja uskoni joutuisi koetukselle? Siksikö että taistelun jälkeen paremmin kelpaisin käyttöösi? Olkoon miten tahansa. Tiedän vain, että en voi elää ilman siunaustasi. Sanon kuten Jaakob kamppaillessaan sinun kanssasi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua." Silloin tiedän sinun kuulevan minua. Sinä et pidätä siunaustasi minulta. Alan ymmärtää, että taistelukin on osa siunausta."  Fredrik Wislöff Rukouskirjani

"En päästä sinua, ellet siunaa minua."