Kun rukouskin tuntuu olevan hyödytöntä

Eräs vaiva oli ollut kiusana vuosikausia. Sen puolesta  rukoiltukin paljon. Välillä pyydetty rukousapua muiltakin. Välillä vaiva oli helpottanut hetkeksi, mutta palannut sitten taas. Kun se jälleen taas palasi, aiheutti se nuo otsikon ajatukset, että "tuntuu kuin rukouskin olisi hyödytöntä". Hän, joka tämän kertoi, sanoi sitten ottaneensa rukouskirjan käteensä. Ei siitäkään ensin mitään näihin ajatuksiin sopivaa esiin tuntunut tulevan. Sitten hän päätti ottaa vielä yhden kohdan. Sivulla oli teksti: "Taistelussa Jumalan kanssa":

"En päästä sinua, ellet siunaa minua." 1 Moos. 32:26

"Toisinaan on vaikea ymmärtää menettelytapaasi, Jumala. Onhan kirjoitettu, että sinä annat alttiisti ja soimaamatta. Rakkaudessasi jakelet meille monia lahjojasi, jopa runsaammin kuin pyydämmekään. Ja kuitenkin saatat pidättää meiltä siunauksesi. Ainakin siltä tuntuu. Silloin alkaa sielussani taistelu. Miksi minun on käytävä tätä taistelua? Siksikö että tahtoni karaistuisi ja uskoni joutuisi koetukselle? Siksikö että taistelun jälkeen paremmin kelpaisin käyttöösi? Olkoon miten tahansa. Tiedän vain, että en voi elää ilman siunaustasi. Sanon kuten Jaakob kamppaillessaan sinun kanssasi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua." Silloin tiedän sinun kuulevan minua. Sinä et pidätä siunaustasi minulta. Alan ymmärtää, että taistelukin on osa siunausta."  Fredrik Wislöff Rukouskirjani

"En päästä sinua, ellet siunaa minua."