Missä olemme?

Sitä ihmettelen. Missä olemme?  Olemmeko sinun suunnitelmassasi, sinun poluillasi ja teilläsi? Kun nämä polut on niin kummallisia, eikä meillä ymmärrys, eikä oikein jaksamuskaan riittäisi tähän rämpimiseen. Tällekö reitille sinä tahdoitkin meidät kulkemaan? Jotenkin tämä on sen tuntuista, kuin kulkisimme tuolla rotkossa. Muistan,  että olen kokenut niin joskus aiemminkin; silloin tosin se tunne oli vielä paljon ryteikköisemmästä menosta. Tässä meillä on nyt tämä jokapäiväinen jaksaminen ja myös alituiseen mieleen pyrkivät ajatukset siitä, että millaista maastoa tulevat päivät voivat meille tuoda. Se pelottaa, kun kuulee ja näkee ympärillä kaikenlaista, mitä ihmisillä voikaan olla, mitä kaikkea voidaan sallia, joihin meidän käsityskykymme ei yllä. Antaisitko meille voimia ja rohkaisua!

(Olin tosin jo ennen mitään kirjoittelua saanut mieleeni sen kehotuksen, ettei pitäisi murehtia huomista päivää, joka pitää itsestään huolen... mutta se ei tuntunut riittävän minulle.)

---

Jonkin ajan päästä, kun olin laittanut vihkoni pois, tuli mieleeni tämä:

"Sinun turvasi on 

ikiaikojen Jumala.

Sinua kannattavat

iankaikkiset käsivarret..."

5. Moos. 33:27 

Niin ja olinhan saanut mieleeni jo aiemmin osan tästäkin jakeesta, joka taisi olla Jesajalta:

"... ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa..."

Etsin vielä sen: "Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu." Jes. 58:11

Ravitkoon nämä nyt sinuakin, kuten minua. Jos et osaa/jaksa ottaa tuosta alimmasta jakeesta kaikkea nyt vielä itsellesi, niin ota edes pikkuisen. Niin minäkin teen. 

Kutsutut... ja kutsutut!

Kuninkaan pojan häät olivat ihan kohta. (Huomioitava on, että näiden häiden järjestelyt eivät tapahtuneet niin pitkän kaavan mukaan, eikä muutoinkaan niiden tapojen mukaan, joihin me olemme tottuneet.) Järjestelyt hoidettiin nopeasti, kenties muutamissa päivissä. Kun ensimmäiset kutsut oli toimitettu, jotkut heti sanoivat, etteivät ole tulossa.  Kun kaikki sitten oli valmista, lähetettiin palvelijat vielä sanomaan, että nyt  on valmista, nyt voi tulla. Vaan ei kiinnostanut kutsuttuja. Jotkut olivat jopa niin vihamielisiä, että ryhtyivät pahoinpitelemään kutsun tuojia. Kuningas suuttui ja  totesi, etteivät kutsutut olleet arvollisia juhliin.

"Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia.

"Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte. Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista." Matt. 22:8-10 KR-92 

Huomioitava seikka, ketään ei rajattu pois!

Mutta sitten tapahtui jotain erikoista. Juhlavieraita häähuoneeseen katsomaan tullut kuningas havaitsi yhden juhlavieraan olevan ilman juhlapukua, ja hänet poistettiin  salista. Olen ihmetellyt sitä, että ensin kutsutaan kaikkia, jopa vaaditaan tulemaan, ja sitten jos ei ole ollut varaa tai aikaa hankkia juhlavaatteita, heivataankin ulos juhlista... Mutta tähänpä onkin selitys, joka liittyy myöskin niihin ihan erilaisiin häätapoihin, joihin me emme olemme tottuneet: juhlavieraille oli tapana antaa juhlapuvut, (selitti komnentaariraamattu). Sitä pukua ei hankittu itse! Niinpä oli epäkohteliasta olla pukematta sitä ylleen...

Matt. 22:1-14 KR-92

Miksi ne annetut juhlavaatteet eivät kelvanneet sille yhdelle? Hänkö halusi olla itse hankituissa mieluummin?

Siellä istuu kuitenkin suuri joukko, jotka kokivat suurta iloa saadusta kutsusta, samoin kuin saadusta juhlavaatteesta ja osallisuudesta juhlaan!

Yön pimeyttä ... ja Jumalan valoa!

Yhtäkkiä laskettu pimeys ympärille, sähkökatkon muodossa, kun olin yhtä kesken olevaa juttua kirjoittamassa. Se täyden pimeyden  hetki toi mieleen tämän sanan: "...tulee hetki, jolloin kukaan ei voi työtä tehdä..."

Nyt on sentään jotain valoa, kun kynttilän pystyi sytyttämään. Vähäinenkin valon pilkahdus riittää joskus.

Jeesus sanoi (sokeaa parantaessaan): "Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.  Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus." Joh. 9:4-5   

"Sillä he eivät pysty"

 "...sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua..." Luuk. 14:14  KR-92 

"Sitten Jeesus sanoi talon isännälle: "Kun järjestät päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, äläkä veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Hehän saattavat vuorostaan kutsua sinut, ja näin sinä saat kaikesta palkan. Ei - kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita. Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkan silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista." Luuk. 14:12-14 KR-92 

"Jeesus käski väen asettua istumaan. Sitten hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, lausui kiitoksen ja mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille, jotka jakoivat ne ihmisille. Kaikki söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin seitsemän täyttä korillista." Matt. 15:35-37 KR-92 

---

Nämä aamun jakeissa olleet puhuttelivat minua. Mitä meillä on, jota emme olisi lahjaksi saaneet? 

Siinä oli varmasti hetken tauko... kun Jeesus odotti heidän vastaustaan

Jeesus paransi paljon kärsineen miehen. Luukas kertoo (14:1-6 KR-92): 

Hiiskumaton hiljaisuus...  Ei kuulu vastausta. 

Kun vastausta ei tule, Jeesus toimii. Kärsinyt mies saa avun. Eivätkä oppineet vastaa mitään Jeesuksen toiseenkaan kysymykseen...

"Päivästä päivään..."

Kun mietin erästä asiaa, että kuinka senkin saisi järjestettyä, kun omia mahdollisuuksia ei siihen ole;  tuli mieleen tällainen ajatus: Päivästä päivään meitä kantaa Herra, meidän apumme.

Etsin jakeen: "Ylistetty olkoon Herra päivästä päivään. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. (Sela)." Psalmit 68:20 KR-92 

Vanhempi käännös sanoo saman asian  näin: "Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela."  Ps. 68:20  -33/-38

Ja vielä vanhempi käännös v.1776 sanoo sen näin, tuoden mielekiintoisen näkökulman asiaan:

"Kiitetty olkoon Herra joka päivä! Jumala panee kuorman meidän päällemme; mutta hän myös  auttaa meitä, Sela." Ps. 68:20 Biblia 1776

Kolmantena päivänä työ tuli valmiiksi

"Juuri silloin tuli muutamia fariseuksia sanomaan Jeesukselle: "Lähde pois täältä, Herodes aikoo tappaa sinut." Mutta hän vastasi: "Menkää ja sanokaa sille ketulle: 'Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä minä saan työni päätökseen.' Mutta tänään ja huomenna ja seuraavanakin päivänä minun on jatkettava kulkuani - eihän ole mahdollista, että profeetta surmataan muualla kuin Jerusalemissa." Evankeliumi Luukkaan mukaan 13:31-33 KR-92

Se "kettu" - Herodes - aikoi. Mutta sen aikomuksen toteutti lopulta Jerusalemin uskonoppineet Pilatuksen avustuksella, eli roomalaisten. Oikeastaan sitä oli toteuttamassa kolme tahoa: Kuningas Herodes, juutalaisten johtomiehet sekä roomalaiset Pilatuksen johdolla. Halu, päätös ja toteutus.

Mutta asia oli paljon suurempi - ja suuremmissa käsissä kuin maallisten vallanpitäjien. Jumala toteutti suunnitelmansa näiden kautta, sillä aivan alunalkaen oli Jumalalla suunnitelma pelastaa ihminen (syntiinlankeemuksen seurauksista). Ja se tapahtui Golgatalla, kun Jeesus kuoli ihmiskunnan syntien tähden. Ei omiensa. Työ saatiin päätökseen. Ja kolmantena päivänä Jeesus nousi kuolleista.

Rakastunut... jo kauan, ja aina vaan!

"... niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta" ... "Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa, omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme." Ef. 5:25,29-30 KR-92

"...ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Ef. 5:31

 

❤️❤️

Seurakuntaahan verrataan morsiameen... johon sulhanen on rakastunut. Jeesus on rakastunut seurakuntaaansa; meihin, omaansa, jota vaalii kaikella rakkaudella, pitää huolta - ja odottaa sitä riemullista hetkeä kun jälleen kohtaamme! Enkö voisi jo uskoa sen, että hän on tosissaan, rakastaa todella minua, vaikka olenkin omasta mielestäni aivan arvoton hänen rakastetukseen...

Kun talon isäntä oli lähtenyt häihin...

Luuk. 12:35-38 KR-92. 

Oli palvelijoille annettu ohjeet: "Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa." j. 35

Isäntä ei todellakaan halunnut palata taloonsa pussipimeässä. Hän halusi myös, että palvelijat ovat valmiina laittamaan hänelle ruokaa pöytään heti, kun hän palaa.

No, sitten isäntä tuli. Hän oli niin hyvillä mielin niistä häistä! Häät olivat parhaat, missä hän oli ikinä ollut! Morsian oli kaunis, sulhanen komea. Ruokatarjoilu vertaansa vailla ja viini erinomaista. Ja hääväki riemukasta.  Kun aina saisikin olla näin hyvät häät! 

Jaha, nyt sitä ollaankin kohta kotinurkilla... Tuollahan jo valot pilkottaa. Hyvä juttu. Kun isäntä oli portilla, hän hädintuskin ehti kolkuttaa, kun hänelle jo avatiin porttia. Ovenvartija oli jo kuullut hänen tulonsa ja oli heti valmis avaamaan. Sisälle taloonsa päästyään isäntä huomasi, että täälläkin oltiin tosiaan ihan valmiina odotettu häntä. 

Hän  pani sen mielissään  merkille. Hän ei heti sanonut mitään, vaan alkoi ensin riisuilla päällimmäisiä, juhlavia vaatteitaan. Kohta häneltä kysyttiin, haluaisiko hän käydä heti nukkumaan, vai ottaisiko hän ensin jotain syötävää?  Isäntä katsoi heihin kaikkiin hetken, ja sanoi sitten, ettei halunnut kumpaakaan.  Hän katsottiin ihmetellen.

Isäntä hymyili ja sanoi sitten, että nytpä hän haluaakin palvella heitä kaikkia! Laskeutui hiiskumaton hiljaisuus. No, minä tarkoitan mitä sanon, totelkaa! Käykää pöytään te nyt. Minä palvelen nyt teitä. Minulla oli niin mahtavat juhlat, että haluan teidän saavan nyt vuorostanne olla palveltavina. Te olette valvoneet ja uskollisesti minua palvelleet. Käykää pöytään nyt vain rohkeasti. Nyt tekin saatte iloita kanssani!

---

Tuo ylle kirjoitettu oli ikäänkuin "sanallinen kuva" siitä mitä tänä aamuna luetuista mieleen tuli. En osaa tähän väreillä ja paperilla kuvaa tehdä, mutta kun "Särkyneitten majatalon"  jutun* kuvassa ovesta loisti valo, kun se avattiin ja isäntä itse avasi oven; nytkin loistaa pimeään yöhön valo  ja isäntä käykin siitä nyt taloonsa ja ryhtyy palvelemaan majatalonsa työntekijöitä❤️

* https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/10/laulusta-aiheen-saanut.html

"Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän  tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos  hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!" Luuk. 12:36-38 KR-92 

Sietämätöntä...?

Meillä on nyt sietämättömän tuntuinen tilanne, useammista asioista koostuva, jonka yksityiskohtia en tarkemmin avaa. Mietin tänä aamuna, että onko  tällainen tilanne tarpeen, miksi? Jobkin kyseli, mutta kun Jumala alkoi puhua, sanoi Job, että korvakuulolta vain oli kuullut ja nyt hän on hiljaa. 

Monilla ihmisillä on vaikeaa juuri nytkin, hyvin moninaisista syistä, ja paljon pahempana, kuin meillä. Ja kysellään sitä, että onko, ja miksi, tarpeen? Kuinka ihminen, joka on alunperin luotu paratiisin olosuhteisiin, voi ylipäätään kestää omissa ahdingoissaan? Varmaankin ainoastaan Jumalan tuella.

Mielenkiintoista tänä aamuna oli, että kun olin muistellut noita Jobin sanomisia, ja katsoin sitten kalenterista ja käyttämästäni päivän sanasta jakeita, oltiin niissäkin joissakin vaiti Herran edessä.

"Silloin Job sanoi Herralle: - Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle? Minä panen käden suulleni ja vaikenen." Job 40:3-4 KR-92 

"Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomusssa ja tuhkassa. Job 42:5-6 KR-92 

"... Jumalan on valta."  Ps. 62:12 KR-92 

Pohjasakkaa vai jotain muuta? ❤️

Omat tuntemukset voivat olla joskus sellaiset, että on kuin pohjasakkaa. Mutta oltaisiinko kuitenkin ihan jotain toisenlaista? 

"... Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita..." Kol. 3:12

Kun jokin päivä sitten ajatuksiani vihkoon kirjoitin, tuli vihkoon suttuinen kohta... Muutin sen sydämeksi. Kenties Jumalakin muuttaa meidän suttuiset kohtamme rakkauden merkeiksi? 

❤️❤️❤️

---

Toisen blogini tämänaamuinen, tavallaan samaa asiaa:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/10/laulusta-aiheen-saanut.html

Lohdullinen sana

"Jeesus meni Pietari kotiin

 ja näki..." Matt. 8:14  KR-92

Silläkertaa Jeesus näki sen kuumeen. Muilla kerroilla - ja tänään,  voi nähdä jotain muuta vaikeutta.

Pietarin kotona se ei jäänyt pelkkään näkemiseen, vaan Hän teki asialle jotain; paransi kuumeen. Hän voi tehdä jotain meidänkin asioillemne.

Kuin olisi sanonut: Käyttäkää sitä...

Luuk. 8:22-25 KR-92

Kuin Jeesus olisi kysynyt, että mihin te sen pistitte? Tai sanonut, ettei se mikään koriste-esine ole, vaan ihan käyttöön tarkoitettu. Opetuslapset olivat ihan todellisessa vaarassa, ja heidän uskonsa oli jossain muualla kuin käytössä. Sitä se tosiaan meilläkin on, harvaa meistä voi sanoa oikein uskon mieheksi tai naiseksi. Uskoni on kuin se koriste-esine, jota pidetään vain jossain, vaikka se on tarkoitettu jokapäiväiseen käyttöön. 

Mietin myös sitä, että mitä usko oikeastaan on? 

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." Hebr. 11:1 

Jeesuksen mukaan opetuslapsillaankaan ei ollut uskoa sinapinsiemenen vertaa... Saati meillä sitten. Mutta Jeesus kuuli heidänkin pyyntönsä... Eikö sitten meidänkin? ❤️ 

Siunausta sinun päivääsi! 

---

Lähtivät "vastarannalle"... Jeesus varmaankin tiesi ne vastaiset aallot ja myrskyn, joka oli tulossa. Ja nukkumisensa.  Ehkä oli suorastaan tarkoituskin panna opetuslapset koetteelle?  Emme tiedä.. Mutta opetuslapset joutuivat todelliseen vaaraan... Jeesushan vain nukkui. Mutta siltikään ei ollut lopullista ja todellista hätää, koska ilmojen ja aaltojen Valtias oli mukana veneessä. 🌊🌅⚓

Kaikki odottavat jotain...

 

"Meidän sielumme odottaa Herraa,

hän on meidän apumme ja kilpemme."

  Ps. 33:20

Myrskytuulen pudottama

Kun ahdistus sulkee suun niin, ettei jaksa rukoillakaan, kun on kuin myrskyn raastama; entä jos tuleekin joku, joka nostaa maahan pudonneen?

Joku, jolla on kaikki valta, voima, kunnia? Täydellinen rakkaus pudonneita kohtaan? Kyky luoda täysin uutta?

Eikö se ole järisyttävää? 

"Sinä kurja, myrskyn raastama, sinä lohduton! 

Katso, minä muuraan sinun kivesi kiiltokivellä, panen sinun perustuksesi safiireista, minä teen sinun harjasi rubiineista ja sinun porttisi kristalleista 

ja koko sinun ympärysmuurisi jalokivistä." 

Jes. 54:11-12

"Älä pelkää, sinä piskuinen lauma..."

"Ollaan muutamaa kokemusta viisaampia." Kun kuulin tuon sanomisen, joku päivä sitten, jäin miettimään kokemuksia, joita elämä meille ylipäätään tarjoilee. Välillä ollaan kuin seikkailupuistossa, tai kenties pikemminkin kuin kummitusjunassa. Se viisauden karttuminen eri kokemuksien avulla voi olla monesti hyvin rasittavaa ja pelottavaakin, varsinkin jos ei ole seikkailijatyyppi, vaan rauhallista ja tasaista kaipaava. 

Mutta niin lienee Jumala nähnyt hyväksi, että pelottavatkin kokemukset, ja ehkä joskus varsinkin ne, opettavat meille jotain Hänestä. Vaikka niissä vaiheissa ihminen itse ei ymmärrä vielä yhtään mitään, ja kyselee, että miksi tämä näin on.

 

"Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä

 teidän Isänne

 on nähnyt hyväksi 

antaa teille valtakunnan." 

Luuk. 12:32 

Joku, eli Isoveljemme Jeesus, tarvittiin muistuttamaan meitä siitä,  että ylipäätään olemme Isämme lapsia. Kuin myös siitä, mitä Isä on nähnyt hyväksi meille armossaan antaa: valtakunnan! Se  meitä, Isän lapsia ja perillisiä, odottaa. Niin on Isä hyväksi nähnyt. Vaikka emme koe itseämme arvollisiksi siihen.

Miten se ilahduttikaan niitä, joille se sanottiin!

"Hänen ympärillään istui paljon ihmisiä, ja hänelle tuotiin sana: "Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja kysyvät sinua."

 Mutta Jeesus vastasi heille: "Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?" Hän katsoi ihmisiin, joita istui hänen ympärillään, ja sanoi: "Tässä ovat minun äitini ja  veljeni. Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini." Mark. 3:32-35 KR-92  

Olla nyt Jeesuksen sisaria, äitejä, veljiä! 

"Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi." Hebr. 2:11 

Hän tuntee kaikki ajatuksemmekin. Eikö sitten kaikkea muutakin?

Ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tuntisi.

Näin jotakin unta, jossa oli viitteitä siitä, mitä mielessäni pyörii. Kun heräsin, mietin, että Herra tietää tarkkaan, aivan täysin, kaiken sen, mitä meillä elämässämme on. Koskee se sitten mitä tahansa. Hän tuntee täysin mielemme liikkeet, kuin myös ulkoiset olosuhteemme. Nyt - ja tulevaisuudessa.

Ahdistuksessani minä voin rukoilla häntä, ja jollakin tavalla Hän vastaa. 

Ahdistuksen keskellä voi joskus olla niin, ettei ihminen jaksakaan siinä omassa ahdingossaan esittää niitä omia rukouspyyntöjään, vaikka niitä mielessä on. Toivottavaa on, että silloin on niitä, jotka toisen puolesta niitä Jumalan eteen kantavat. Mutta vaikka ei olisikaan, Jumala kyllä kuulee huokauksemme sanoittakin!

"Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa." Ps. 139:2

"Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne." Ps. 139:4

Kenen joukoissa halutaan olla?

Kun tänä aamuna luin päivän sanasta yhtä  roomalaiskirjeen pätkää, siitä tuli jotain mielleyhtymiä sotaan. Ihmekös tuo, että on sodan silmälasit jääneet päähän, kun siitä jatkuvasti on uutisista luettavana. Sodassa kehoitetaan toisinaan antautumaan. Se voi joskus olla hyvä tai huono ratkaisu, riippuen ihan siitä kenelle antaudutaan; ketä halutaan palvella, kenen puheisiin, lupauksiin ja tekoihin luotetaan. Antautuminen voi pelastaa hengen oikealle taholle tehtynä. Tässä se lukemani pätkä: Kirje roomalaisille 6:16-23. Tämä on v. -92 käännöksestä.

Kirjeessä kehotetaan antautumaan. Antautumisiakin tehdään taatusti monella lailla. Jotkut etenkehtaisesti, jotkut sen ihan sydämellään tehden. Ei se antautuneita vastaanottava täydellistä väkeä kuvittele vastaanottavansa; monin tavoin rikkinäisiä ja kelvottomankin näköistä jonkun silmään. Mutta Hän, Jeesus, näkee sydämeen asti, sen halun ja kaipauksen.❤️ 

Aamun valoa...

"Muistakaa, millaista oli ennen, silloin kun te juuri olitte päässeet valoon. Te kestitte silloin monet kärsimykset ja kamppailut. Toisia teistä pilkattiin ja piinattiin katselijoiden huviksi, toiset jakoivat toveriensa kovan osan. Te kärsitte yhdessä vankilaan teljettyjen kanssa, te suostuitte iloiten siihen, että omaisuutenne riistettiin, sillä te tiesitte omistavanne parempaa, omaisuuden joka pysyy." Hebr. 10:32-34 KR-92 

"Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut.

Onhan sanottu näin: - Vähän aikaa vielä, vain vähän aikaa, niin tulee se, jonka on määrä tulla, eikä hän viivyttele. Kun vanhurskas palvelijani uskoo, hän saa elää, mutta jos hän luopuu, en hyväksy häntä. Mutta me emme ole niitä, jotka luopuvat ja joutuvat tuhoon, vaan niitä, jotka uskovat ja pelastavat sielunsa."   Hebr. 10:35-39   KR-92 

---

Nämä olivat tämän aamun luettavissa ja tuntuivat hyvältä luettavalta, puhutellen minua; kehoittaen kestäväisyyteen.

 

Kiitollisuutta

Tunsin kiitollisuutta siitä, että sain väsyneenä kellahtaa omaan sänkyyni nukkumaan, omassa kodissamme. Havahduin sitten siihenkin, että kaikkihan mitä minulla on, on lahjaksi saatua. Minulla ei olisi yhtään mitään, ei yhtään ainutta asiaa, ellei niitä olisi minulle annettu. Mitään meillä ei ollut kun synnyimme, ja kun kuolemme, emme mitään mukaamne ota. Jospa muistaisi useammin ajatella kaikkea ympärillään olevaa todellisina lahjoina. Mikä siinä onkin, että niiden asioiden huomaaminen kyllä on kovin helppoa, jotka puutteina koemme.

Mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken...