Olimme juuttuneet lumeen autollamne. Ei, ei hän vetänyt meitä lumesta, koska se ei ollut mahdollista. Mutta kuljetti kuljettajaa osan matkasta kun oltiin palailemassa jumissa olleen auton luokse tarvittavine kamoinemme. Ja aurasi tien, jotta saatoimme loppumatkan ajaa autolla kotiin asti.
Näitä ennen oli päivä tuonut yhden pettymyksen kaupungilla. Kokemuksemme oli, että meitä ei tarvittukaan, ja ajatus mielessä oli, että oltiin unohdetut. Sitä seurasi kysymys: Onko Jumalakin unohtanut, hylännyt meidät? Mutta siihen oma mielikin jo vastasi, ettei varmaankaan... Mutta sellaisia tuntoja helposti tulee.
Jännästi tuli sitten luettavakseni kirkon päivän sanasta Raamatun kohta, jossa kyseltiin samaa. (Taas oikeaan aikaan...) Ja jännästi niin, että luen sieltä yleensä vain aamurukouksena olleen tekstin, mutta nyt luin, koska ei ollut enää aamukaan - puolipäivärukouksen sananpaikan, jonka alkusanat olivat:
Sitten oli lohduttava vielä myöhemmin illalla luetuksi tullut ajatus päivähartauskirjasta* "väärän" päivän kohdalta:
*Kirja: Virtoja erämaassa. Lettie B. Cowman. Aikamedia 2021
Pettymykset tekevät kyllä kipeää. Mutta olipa hyvä ja osuva ajatus siinä päivähartauskirjassa! Ja onneksi saitte apua lumenauraajalta 🙏
VastaaPoistaNiinpä, mutta tosiaan sanoinkin auraajalle, että hän tuli ihan taivaan lahjana juuri sopivasti☀️
PoistaKuinka monesti olen tuntenut itseni todella hyödyttömäksi kun en vaan ole osannut tarttua toimeen, kun toiset pyörivät kuin kauko -ohjattuina erinomaista tulosta tehden. Tähän sopii huikaisevan lohduttava sana :" Hekin palvelevat, jotka vain seisovat ja odottavat." Voiko tuo olla totta! Se on uurta armoa! Siunausta, T Kirsti P.
VastaaPoistaNo meillä on kyllä samat tunnot, sillä monesti koen syyllisyydentuntoja ihan siitä, että en ole niin aikaansaapa kuin monet ovat! Minustakin oli niin ihanasti sanottu se sana siitä, että ne seisovat ja odottavatkin palvelevat. Muistetaan se Mariakin Jeesukseksen luona kuuntelemassa...
Poista