Joka myös sulattaa jään...

Tänä aamuna mikä nyt on meneillään, minua ihastutti tuo valossa ollut jääpuikko räystäällä. Kävin tyttären kyytimässä linja-autoa odottelemaan, ja kotipihasssa ennen lähtöä  autossa istuessani huomasin sen.

Itsekin sitä on varmaan aika jääpuikko. Mutta Jumalan armon ja rakkauden lämpö, se "aurinko" osuu ja ylettää meihinkin... ja alkaa sulattaa jäätä❤️☀️✝️ 

Onko jo pian tarpeen ihan "aurinkolasit'😍 kun on niin kirkasta pimeään ja hämärään tottuneille silmillemme?

Siunausta Sinulle tähänkin päivään💌 Sinä Jumalalle rakas!

Hänen rakkaudestaan...

Kirjoitin toissailtana jo nukkumaan mentyäni mieleen tulleen ajatuksen pikkukännykkään muistiin, kun en halunnut enää nousta ylös ja mennä vihkoon kirjoittamaan. Pelkäsin kuitenkin etten aamulla muista, jos en kirjoita sitä heti. Ja niinpä tuo muistiinkirjoitettu ajatus - kuin Jeesuksen sanominen - niin sen ajattelin; ilahdutti, lohdutti ja rohkaisi minua sitten seuraavana aamuna myös:

- Luuletko että rakastaisin sinua vähemmän, vaikka olisitkin sotkenut asiasi?

Ja aamulla jatkui: 

- Ei minun rakkauteni ole sellaista! Minähän menin kuolemaan sinun kaikkien syntiesi tähden. Nytkö sitten peruisin sen kaiken?! Kyllä minä tiedän, mitä sinä kipuilet. Et millään jaksa uskoa, että rakastaisin sinua todella. Luulet rakkauteni olevan sellaista, joka on riippuvainen sinun teoistasi, sinun onnistumisestasi, sinun vastarakkaudestasi. Minä kyllä tiedän, että sinä et kykene rakastamaan minua siten, kuin minä sinua rakastan. Sen takia sinä et sitä ymmärräkään, etkä voi uskoa sitä oikein todeksi omalle kohdallesi. Mutta anna rakkauteni sulattaa sydämesi jää. Usko, että minä voin tehdä sen. Se ikijää sulaa minun rakkauteni lämmössä, ja niin alkaa sinunkin sydämessäsi tuntua sen rakkauden vaikutus. Sinä luit tänä (siis eilen) aamuna Wislöffin Levähtäkää vähän - kirjasta tältä päivältä 26.3., kuinka käteni ovat lävistetyt. Niissä on naulojen jäljet. Kirjassa luki, että käteni "on voimakas". Ja sillä kädellä osoitan maailmaan ja sanon: "Minulle on annettu kaikki valta." Ja juuri se kohotettu käsi on Kuninkaan käsi. Sinua puolustaa!

---

Päivän Tunnussanan jakeet tälle päivälle olivat nämä, kuin samaa asiaa puhuvat:

"Minä olin avuton ja huusin apua. Herra kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hädästä." Ps. 34:7 KR-92

"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." Matt. 11:28 KR-92

---

Alunperin minun piti kirjoittaa tämä teksti tähän blogiin. Mutta olin naputellut sen vahingossa toiseen. Se saikin olla siellä sitten. Mutta nyt se on täälläkin. 

Kun me olisimme tahtoneet... olla jotain

Me olisimme tahtoneet olla tekemässä jotain Herran elopelloilla. Jotain, minkä itsekin tajuaisimme sellaiseksi. Mutta emme "näytä" miltään; olevan mitään. Mutta se, ettemme tee itsestämme mitään hienoja havaintoja; kuinka ahkeria, aikaansaavia ja merkittyksellisiä olisimme  Jumalan suunnitelmissa, ei ole koko totuus. Totuus voi olla, että "omat" aikaansaannoksemme ovatkin aivan olemattomat - mutta Jumalan eivät. Hän on silti saattanut käyttää meitä jollakin tavoin, ja johonkin, joka on jokin osa hänen suunnitelmaansa, josta me emme yksityiskohtia ymmärrä. Itseasiassa emme ymmärrä mitään. Kukaties olemme kuitenkin jokin aivan pieni ja  näkymätön osa - jossain kohtaa, tärkeä pieni lenkki, joka on välttämätön olla siinä. 

Siinä meille miettimistä...

Jos Jumala näyttäisi meille kaikki, mitä mikäkin mihinkin ja milloinkin vaikuttaa, me haukkoisimne henkeämme, ihmettelisimme ja iloitsisimme suuresti! - Ja pyytäisimme anteeksi ymmärtämättömyyttämme, että saatoimme olla niin epäileväisiä... Armahda meitä, anna anteeksi. Ja auta suostumaan teihisi ja suunnitelmiisi. Auta käsittämään, että meillä jokaisella todella on osamne siinä!   "Vaikka pieni ja vaatimaton" kuten Pekka Simojokikin laulussaan sanoo, ja silti "kuulumme Jumalan suunnitelmiin".🌟

"... Herra teki ihmeen silmiemme edessä..." Ps. 118:23 KR-92

"Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä." Ps. 118:24 KR-92

Nuo jakeet tuossa yllä luin aamulla kirkon aamurukousteksteistä, ja ne riemastuttivat minua. Laitoin itselleni vihkoon vinkin, että voisi lukea koko psalmin, tai ainakin jakeesta 19 sinne loppuun🌟

Jeesuksen aikalaiset eivät käsittäneet, mikä valtava ihme heidän silmiensä edessä tapahtui... 

Ja enkeli vahvisti häntä!

"Silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä." Luuk. 22:43 KR-92

"Suuressa tuskassaan

Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin,

 niin että hänen hikensä vuoti
 maahan veripisaroiden tavoin."

 Luuk. 22:44 KR-92

Ahdistus oli valtava, tulossa olevan tähden. Jeesus tiesi, mikä häntä odotti, ja se kauhistutti häntä suunnattomasti, että miten sen kaiken kestää... Kukaan hänen ystävistään ja lähimmistään ei käsittänyt mitään siitä hänen tuskastaan ja painolastistaan vielä siinä kohtaa, eikä heistä ollut hänelle minkäänlaiseksi tueksi. He vain nukkuivat, olivat niin  väsyneitä. Mutta Jeesus olisi kaivannut lähelleen jotakuta valvomaan ja rukoilemaan kanssaan. Ja ketään ei ollut. He nukkuivat. Mutta "silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä." Emme tiedä millaista se annettu vahvistus siinä oli, mutta se oli kuitenkin sitä, mitä Jeesus siinä juuri nyt tarvitsi. 

Ja joku oli tehnyt senkin havainnon, että Jeesus oli hikoillut verta... Oliko hän joku joukkoon kuulumaton sivustakatsoja, vai huomasiko joku opetuslapsista välillä silmiään raotellessaan kaiken tämän; emme tiedä. Joku kuitenkin kertoi Luukakselle nämä asiat. Luukas, joka oli lääkäri, oli tottunut ottamaan tarkan selon asioista; ja niinhän hän ilmoittikin alkusanoissaan*, että tarkan selon otti, kun tutulle henkilölle kirjoitti kaiken muistiin.  Varmaan hän haastatteli paljon muitakin kuin opetuslapsia ja muita Jeesuksen seuraajia. Havaintoja kaikesta; nähtyjä yksityiskohtia,  olivat varmaan tehneet niin sotilaat, kuin puutarhan työntekijätkin. Mitä havaintoja lie ollut aamulla puutarhassa nähtäväksi? Ehkä paljon kenkien jälkiä hietikolla, paljoin erilaisia painaumia ruohikolla,  omat jälkensä jättänyt sekin paikka, jossa Jeesus ahdistuneena rukoili.

"Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä. Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan" Luuk. 22:43-44 (v. -38 suomennos)

---

* Luukkaan esipuhe: "Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita.

Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Teofilos, jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on." Luukas 1:1-4 KR-92

Varjojen kirjavoittama tie...

Voi olla paljonkin varjoja siinä tiellä.  Varjo ei kuitenkaan sulje tietä. Tie itsessään on aivan yhtä avoin kuin aina. Varjot ovat pelkkiä varjoja. Muistoja menneestä, pelkoja tulevasta. Ehkä valon näkeminen voi olla hankalampaa, mutta kulkua sillä tiellä varjot eivät voi estää. 

"Älkää olko mistään huolissanne..."

"Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon." Fil. 4:6 KR-92

Jumalalla on kaikki valta. Hän voi joko viedä meidät pelkäämämme asian läpi - tai päästää siitä täysin vapaaksi milloin tahansa. Hän on Kaikkivaltias, Kaikkivoipa, Ylistettävä Jumala, joka rakastaa lapsiaan; kaikkia, jotka hän on omikseen kutsunut - ja kutsuva.

Rukous: Älä päästä meitä irrottautumaan Sinusta! Anna meidän pysyä kiinni Sinussa! Pidä Sinä itse meidät Sinussa!

"Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämemme ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä on oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet ja vastaanottaneet, mitä olette minulta kuulleet ja minusta nähneet. Silloin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne." Fil. 4:7-9 KR-92

Paavali muuten halusi ihan tuon kirjeensä jo alkupuolellakin rohkaista meitä näilläkin sanoilla, että: "varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka." Fil. 1:6 (v. -38 käännös)

Ainoa kerskumisen aihe - Paavalin sanoin

"Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä.

Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu, ja minä maailmalle."

Gal. 6:14 KR-92

Paavali oli sanonut kirjeessään hieman tuon jälkeen myös näin: 

"Älköön kukaan enää tämän jälkeen tuottako minulle vaivaa. Onhan minulla Kristuksen arvet ruumiissani." Gal. 6:17 KR-92

Siitä sai toiset rohkeutta

"Näin te olette, veljet, omalla uskollanne valaneet meihin rohkeutta kaiken hädän ja ahdingon keskellä." 1. Tess. 3:7 KR-92

Paavali tovereineen oli ollut hyvin hermostuksissaan, koska he eivät olleet päässeet näkemään ja kuulemaan Tessalonikan ystäviä. He olivat kaivanneet heitä ja yrittäneet päästä näkemään heitä useammankin kerran. Mutta aina oli aie estynyt. Saatana oli estänyt heitä. Niin Paavali sanoi. 

Niinpä lopulta he jäivät itse Ateenaan ja lähettivät ystäviensä luokse Timoteuksen; sillä - kuten Paavali ihan omalta osaltaankin sanoi:  "...en enää kestänyt kauempaa..." - pistivät he sen matkahankkeen toteen. Ja se onnistui.

Kun Timoteus palasi, olivat uutiset niin hyvät ja rohkaisevat, että saatiin kirjata ylös tuokin tuonne ylle kirjoitettu sana. Ahdingossa olevat rohkaisivat toisiaan. Paavali koki sen niin vahvasti, että sanoi: 

"Nyt voimme taas elää, jos te kerran pysytte lujasti Herran yhteydessä."  1. Tess. 3:8 KR-92

Hänen edeltätietämisensä ... kaikessa!

Sinä Jeesus tiedät kaikki pelkojemme ja ahdistustemme aiheet; neuvottomuutemme. Kiitos, kun sinulta saa tulla kysymään apua ja rohkaisua näissä tilanteissa. Tänä aamuna sain sitä  Wislöffin (Fredrik) hartauskirjoista:

Levähtäkää vähän -kirjassa (teksti päivälle 13.3) oli Pietarista; siitä hetkestä, kun hän tajusi sen, että oli juuri niin kieltänyt Jeesuksen, kuten Jeesus oli jo edeltä ilmoittanut käyvän. 

Rukouskirjassa puolestaan (s. 74), oli rohkaiseva teksti (Ps. 42:12 jakeeseen), että miksi murehtisin turhaan; vaikka olisi montakin vastausta murehtinisen syyksi. Siinä muistutettiin, että Jeesus kuitenkin on läsnä, on rinnallamme ja tietää kaiken mikä meitä "koettelee". Sielumme saa levätä "turvaten" hänen rakkautensa. "Mitä tapahtuneekin, olen sinun käsissäsi." - sanoo Wislöff.

"Miksi murehdit minun sieluni,ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani." Ps. 42:12

Tuossa psalmin jakeessakin murehditaan, ollaan levottomia, odotetaan, halutaan sitä.  Mutta samalla on jo luottamus, että Jumala kyllä vielä auttaakin!

Olkoon sama luotto meilläkin.🌟

Ei meillä ole kehumista mistään itsestämme, mutta Jeesus...!

Mooseksen kirjassa (esim. 3. Moos. 16) kerrotaan, kuinka monimutkaiset ja äärimmäisen tarkasti suoritettavat Jumalan Pyhyyden edessä suoritettavat olivat ne uhrimenot, joilla sovitettiin synnit! Emme pääsisi alkuunkaan...

Mutta sitten tuli Jeesus!

 Hän suostui asettumaan itse synniksi, syntiuhriksi, ja papiksi myös. Hän yksin teki sen kaiken, mihin ennen tarvittiin valtava määrä ihmisiä ja äärimmäistä tarkkuutta kaiken oikein suorittamaan, että kansan ja itse papinkin synnit olisivat sovitetut Jumalan edessä.  Mutta nyt Jumala itse tuli, Jeesuksessa, ja asettui tekemään sen kaiken yksin - ja täydellisesti. Käsittämätön ihme!

Ja mitä siitä kaikesta sitten seurasi:  "Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa." 1. Piet. 2:9 KR-92

Tällaiseen asemaan - meidät, joista kuitenkin Jaakob (Jeesuksen veli) puhuu melkoisen kovin sanoin kirjeessään; mm. uskottomiksi nimittää... (Jaak. 4:4 KR-92). Mutta sanoo myös:

"Vai luuletteko, että Raamattu syyttä sanoo: "Mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa henkeä, jonka on meihin pannut?

Mutta vielä suurempi on se armo, jonka hän antaa. Siksi Raamattu sanoo: - Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon." Jaak. 4:5-6 KR-92

Säteilevän kirkas...!

   

Mooseksen kasvothan muuten säteilivät, hänen puhuttuaan Jumalan kanssa vuorella, mutta "... itse hän ei sitä tiennyt." 2. Moos. 34:29 KR-92

"Eilen" - ja "tänään"

"... minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:30

"Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti." Hebr. 13:8

"...sillä hänen armonsa pysyy pysyy iankaikkisesti..." Jer. 33:11

Sinä olit sama jo entisaikojen ihmisten kanssa, ihan alusta asti. Et ole muuttunut. Millainen sinä olit silloin, sellainen olet yhä. Nytkin. Meillekin.

Kiitos Jeesus, kun annoit meille silti tuon läsnäolosi lupauksen sanan, jotta me siitäkin saisimme rohkaisua kaikissa ahdingoissamme. Silloinkin kun meitä pelottaa, että voimmeko olla sinulle rakkaita tällaisina tavallisina ihmisinä puutteinemme ja virheinemme.

Mutta Sinä otitkin virheemme itsellesi!  Kiitos Jeesus siitä rakkauden osoituksesta ja velkojemme maksusta, rangaistuksemme pois ottamisesta meidän päältämme! ✝️🌟 ❤️

Rauha - epävarmassa maailmassa

"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon." Joh. 14:27 KR-92

Jumalan oma rauha. Jotain erilaista kuin tämän maailman...

Elämä - sana joka sisältää niin paljon kaikkea, ettei käsityskykymme riitä

"... jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta."  Matt. 4:4 KR-92 

Ihminen etsii monesti sanoja, kun ei tiedä mitä sanoja käyttäisi. Niinkuin minä tuossa otsikossa. Mutta kun aloin tätä kirjoittaa, oli se lähtöisin tuosta jakeesta. Se taas lähtöisin Jeesuksen puheesta. Ja tätä kirjoittelua sävyttää se, mitä eilen tapahtui.*

Vihossani oli viimeinen sivu. Siihen olin  ylimmäksi osan jo kirjoittanut jonain lähipäivinä, mutta jättänyt päivän merkkaamatta. Ja kun en ole vielä ottanut uutta vihkoa käyttöön, kirjoitin vielä tänään siihen jatkoksi. Ja siihen se tämänpäiväinen sopikin. Elämästä kummassakin.

Jeesus tuossa sanassaan siis puhui elämästä: "Mutta Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta." Matt. 4:4 KR-92

*Ehkä tuo sana "elämä"  puhuttelee minua erityisesti nyt, kun eilen oli se 4 ihmisen hengen vienyt onnettomuus. Kolme nuorta aikuista "parikymppisiä" ja yksi "pieni ihminen", niinkuin joku poliisi lapsesta sanoi. Samasta autosta kaikki, myös hän, joka loukkaantuneena vietiin sairaalaan. Kirjoitin asiasta eilen toiseen blogiini. Ajoimme samaa tietä itse jonkin verran aiemmin. Sitä en edes muistanut eilen toisen blogini jutussa miettiä, että kirjoitin siinä autossa menomatkalla sen tämän blogin eilisen, lyhyen tekstin. Kello näkyi olleen jutun valmiiksi saadessani 9.58.  Runsaan tunnin päästä siitä, oli se onnettomuus sillä tiellä. Kenties lähellä sitä paikkaa jossa rupesin auton ikkunoista muutakin katselemaan kuin kännykän ruutua.

"Sinä tiedät kaikki..."

Ei osaa muuta sanoa, kuin toistella erään toisenkin* käyttämiä sanoja: "Sinä tiedät kaikki..."  Kun Mestari kysyy: "Rakastatko sinä minua?"

*Jakeesta Joh. 21:17: Pietari Jeesukselle: "..."Herra, sinä tiedät kaikki, sinä tiedät, että olet minulle rakas." 

Kuka voi syyttää...?! Tulla Jumalan eteen siten...aika uhkarohkeaa toimintaa... ja turhaa!

"Kuka voi syyttää Jumalan Jumalan valittuja?

Jumala on se, joka armahtaa.

Kuka voi tuomita kadotukseen?

Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, 

onpa vielä herätettykin,

ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän

myös rukoilee meidän edestämme.

Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta?

Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, 

vai nälkä, vai alastomuus,

vai vaara, vai miekka?

Niinkuin kirjoitettu on:

"Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää;

meitä pidetään teuraslampaina".

Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton

hänen kauttansa, joka on meitä rakastanut.

Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema,

eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat,

ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, 

ei korkeus eikä syvyys, ei mikään muu luotu

voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta

joka on Kristuksessa Jeesuksessa, 

meidän Herrassamme."

Room. 8:33-39 (v. -38 käännös)

"Mitä me siis tähän sanomme?

Jos Jumala on meidän puolellamme,

kuka voi olla meitä vastaan?

Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan,

vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille

kaikkea muutakin hänen kanssansa?

Room. 8:31-32 (v. -38 käännös)

❤️✨✝️🌟💌💕

Mitä Jumala sanoo ihmiselle, joka on arkana hänen sanansa edessä... oman kipunsa tuntien

"... Minä katson sen puoleen, joka on [hengessä] köyhä, jolla on särjetty henki, ja joka vapisee minun sanani edessä." Jes. 66:2 Jumalan kansan Pyhä Raamattu selityksin/suomennos -33/-38, käännös ja kieli ja korjattuna/Uusi Tie

Lohdullinen sana! Hän, Jumala, kuitenkin katsoo puoleemme, vaikka näkee selvästi puutteemme. Hän tietää sen, että sydämemme kaipaa kulkea silti hänen teitään, vaikka epävakaata on kulkumme.

Minulle tuli eilen aamulla mieleen sanat "sanani  alla arkaa", ja piti ruveta niitä sanoja  etsimään - sillä monesti koen itseni araksi, kelvottomaksi, levottomaksi, Raamatun sanojen äärellä. Niin oli sinäkin aamuna toisenlaisen tekstipätkän kanssa. Ei voi mitenkään pullistella, ei esiintuoda hyviä tekoja, ei kehua itseään Jumalan edessä, vaan tuntee niitä kipupisteitä. 

Etsin niitä sanoja useista käännöksistä. Laitoin tuonne ylös ensimmäiseksi sen, jonka löysin viimeiseksi. Kirjoittelin vihkoon kaikki ne jakeet, ja laitan tähän loppuun vielä ne ensimmäisenä löydetytkin. Sama viestihän niissä kaikissa on, hieman erilaisin sanakääntein vain:

"... Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa." Jes. 66:2 KR-92

"... Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä." Jes. 66:2  (v. -33 käännös)

"... Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särkynyt* henki ja arka tunto minun sanani edessä." Jes. 66:2  (*Tai: "joka on alhainen, jolla on nöyrä henki.")  Sana elämään kommentaariraamattu/Raamattu  kansalle/Aikamedia

"Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt ..."

"... antaa teille  valtakunnan." Luuk. 12:32 KR-92 (Jakeen alkuosa on tuossa otsikossa:)

"Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Jos siis näinkään vähäinen asia ei ole teidän vallassanne, mitä te muusta huolehditte." Luuk. 12:25-26  KR-92

"Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset." Luuk. 12:6-7  KR-92

Aamun luettavissa oli lohdullisia ja rohkaisevia jakeita tämän aamun ajatuksiini, joissa oli pelkoja tai ainakin niiden siemeniä. Jeesus tahtoi sanallaan muistuttaa, kuka lopulta kaikkea tätä hallitsee - kenellä on kaikki langat - "hiukset ja elämät" - käsissään. Hän hallitsee kaikkea - aivan kaikkea. Meidän elämäämmekin, yksityiskohtia myöten.

Aamun teksteissä näkyi myös  - Jeesuksen puheessa - se, kuinka ihminen haluaa kerätä ja tallettaa kaikkea niin hyvien kuin  pahojenkin päivien varalle. Siksi Raamatun kertomuksessa ihminen päätti satsata uuteen varastoon, jotta hänellä olisi leppoisat olot vuosiksi eteenpäin. Mutta sitten Jumalalla oli hänelle asiaa. Jumala sanoi, että nyt olikin jo tullut ihmiselle se aika, jolloin sielu vaadittaisiin häneltä takaisin. Mihin sitten joutuisi kaikki se, mitä oli koottu?  Entä jos ei ole taivaaseen tallentanut mitään? Tämän jälkeen Jeesus  puhui siitä Jumalan huolenpidosta, ja siinä yhteydessä antoi myös ohjeen siihen aarteiden keräämiseen: (ohje muuten sopii yhtälailla köyhälle, kuin rikkaallekin, vaikka ensin näyttäisi ohje rikkaalle paremmin sopivan, kun on mitä myydä. Mutta köyhä usein on se, joka puolestaan havaitsee sen tyhjän kukkaron.)

"Älä pelkää pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan. "Myykää mitä teillä on, ja antakaa köyhille. Hankkikaa kukkarot, jotka eivät tyhjene, kootkaa taivaisiin aarre, joka ei ehdy. Siellä varas ei pääse siihen käsiksi eikä koi tee tuhojaan. Missä on aarteenne, siellä on myös sydämenne." Luuk. 12:32-34  KR-92

"Etsikää ensin hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken tämän." Luuk. 12:31

Eli minkä? Kaiken huolenpidon. Siinä jakeen yllä nimittäin mainittiin juuri ruoka ja vaatteet. Oli esimerkkeinä myös ne korpit ja kukat. Ja vertailun vuoksi kuningas Salomokin. Eikä Salomo ollut se, joka oli parhaiten puettu siinä...