Mooseksen kirjassa (esim. 3. Moos. 16) kerrotaan, kuinka monimutkaiset ja äärimmäisen tarkasti suoritettavat Jumalan Pyhyyden edessä suoritettavat olivat ne uhrimenot, joilla sovitettiin synnit! Emme pääsisi alkuunkaan...
Mutta sitten tuli Jeesus!
Hän suostui asettumaan itse synniksi, syntiuhriksi, ja papiksi myös. Hän yksin teki sen kaiken, mihin ennen tarvittiin valtava määrä ihmisiä ja äärimmäistä tarkkuutta kaiken oikein suorittamaan, että kansan ja itse papinkin synnit olisivat sovitetut Jumalan edessä. Mutta nyt Jumala itse tuli, Jeesuksessa, ja asettui tekemään sen kaiken yksin - ja täydellisesti. Käsittämätön ihme!
Ja mitä siitä kaikesta sitten seurasi: "Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa." 1. Piet. 2:9 KR-92
Tällaiseen asemaan - meidät, joista kuitenkin Jaakob (Jeesuksen veli) puhuu melkoisen kovin sanoin kirjeessään; mm. uskottomiksi nimittää... (Jaak. 4:4 KR-92). Mutta sanoo myös:
"Vai luuletteko, että Raamattu syyttä sanoo: "Mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa henkeä, jonka on meihin pannut? Mutta vielä suurempi on se armo, jonka hän antaa. Siksi Raamattu sanoo: - Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon." Jaak. 4:5-6 KR-92
Säteilevän kirkas...!
Mooseksen kasvothan muuten säteilivät, hänen puhuttuaan Jumalan kanssa vuorella, mutta "... itse hän ei sitä tiennyt." 2. Moos. 34:29 KR-92
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti