Sinä Jeesus tiedät kaikki pelkojemme ja ahdistustemme aiheet; neuvottomuutemme. Kiitos, kun sinulta saa tulla kysymään apua ja rohkaisua näissä tilanteissa. Tänä aamuna sain sitä Wislöffin (Fredrik) hartauskirjoista:
Levähtäkää vähän -kirjassa (teksti päivälle 13.3) oli Pietarista; siitä hetkestä, kun hän tajusi sen, että oli juuri niin kieltänyt Jeesuksen, kuten Jeesus oli jo edeltä ilmoittanut käyvän.
Rukouskirjassa puolestaan (s. 74), oli rohkaiseva teksti (Ps. 42:12 jakeeseen), että miksi murehtisin turhaan; vaikka olisi montakin vastausta murehtinisen syyksi. Siinä muistutettiin, että Jeesus kuitenkin on läsnä, on rinnallamme ja tietää kaiken mikä meitä "koettelee". Sielumme saa levätä "turvaten" hänen rakkautensa. "Mitä tapahtuneekin, olen sinun käsissäsi." - sanoo Wislöff.
"Miksi murehdit minun sieluni,ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani." Ps. 42:12
Tuossa psalmin jakeessakin murehditaan, ollaan levottomia, odotetaan, halutaan sitä. Mutta samalla on jo luottamus, että Jumala kyllä vielä auttaakin!
Olkoon sama luotto meilläkin.🌟
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti