Matt. 18:1-6; mikä tilanne? Jeesus kutsuu luokseen lapsen ja asettaa hänet esikuvaksi opetuslapsilleen - ja meillekin... (Tässä ensin yritän kuvitella hieman sitä hetkeä.)
Joku opetuslapsista miettii kaiketi mielessään, että kenethän Jeesus itseään lähimmäksi ottaakaan sitten Jumalan valtakunnassa: ("- jos vaikka Jeesus minut ottaisi siihen... isoimmaksi... hallintoonsa..." Ja lisää tietysti hurskaasti vielä sen: ("... itsensä jälkeen tietysti...") Ja niin se kysymys suuruudesta esitetään ihan ääneenkin, että - kuka siellä taivasten valtakunnassa on suurin?
Jeesus tietää tasan tarkkaan, mitä kyselijöillä on mielessä. Niinpä hän kutsuu yhden siinä lähellä hyörivistä lapsista luokseen... (kutsuessaan varmasti hymyilee lapselle, ja lapsi tuntee Jeesuksen jo, joten hän heti innoissaan tuleekin. Pääsee Jeesuksen syliin ja siinä luottavaisesti Jeesuksen kasvoja katselee ja hypistelee kenties hänen partaansa...) Ja Jeesus, lasta vähän väliä hymyillen katsellen, alkaa puhua opetuslapsilleen:
- Siis todella... jos ette käänny ja tule sellaisiksi... kuin nämä lapset ovat... (ja Jeesus katsoo lasta hymyillen ja saa itsekin leveän hymyn) hän sanoo: - ... ette pääse taivasten valtakuntaan.
Ja kyselijöiden ilmeet näyttävät heidän hämmästyksensä, ennenkuin Jeesus jatkaa:
- Nimittäin; sellaiset jotka nöyrtyvät tämän lapsen kaltaiseksi... (ja taas lapsi saa Jeesukselta katseen) - ... ovat suurimpia taivasten valtakunnassa. (Ja nyt hämmästys ei suinkaan opetuslasten kasvoilta vähene, vaan kenties lisääntyy; sillä he eivät nyt oikein tajuaa... Ovat siis ihan pihalla siinä kohtaa vielä siitä asiasta, kuvitellessaan Jumalan valtakuntaa. Mikä se sellainen valtakunta on, jossa lapset on niin tärkeitä? Lapsetko muka hallitsee???! Jeesus osoitti puheellaan ottamaan mallia lapsesta, että samanlainen turvallinen luottamus ja uskallus tulla hänen luokseen meillä olisi, kuin sillä lapsella oli siinä.
Mutta Jeesus jatkaa vielä, sanoen tärkeän asian; sen kuinka tärkeitä nimenomaan lapset ovat: Joka hänen nimessään ottaa luokseen vaikka vain yhdenkin lapsen... ottaa luokseen Jeesuksen itsensä! (Uskoisin että se Jeesuksen tarkoittama; lapsen luokseen ottaminen, on varmastikin sitä, että kohtaisimme lapset kuin vastassamme olisi Jeesus! Mutta tiedän... kipeästi itsekin sen, ettei se meiltä sillä tavoin onnistu, ei muistu mieleen edes arjessamme, että siinä olisi jotenkin Jeesus... Mutta voinemme kai suunnata ainakin katseemme siihen suuntaan, että meilläkin on Jeesus: lasten ystävä - ja isojenkin armahtaja; meidän puolestamme kuollut päämiehemme, joka todella rakastaa kohdata meitäkin.)
Ja senkin Jeesus vielä siinä erittäin vahvasti sanoo, että sellaiselle; joka turmelee vaikka vain yhdenkin lapsen uskon Jeesukseen, olisi helpompi (ellei hän siis käänny ja saa anteeksi) olla jopa mereen upotettu, (kuin kohdata tuomiopäivänä saatava rangaistus).
 |
| Pienet "hypistelijät" Jeesuksen sylissä:) |
Mutta tässä alla Raamatun omin sanoin se hetki kerrottuna: |
"Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti