Kuningas tulee ratsastaen

"Iloitse tytär Siion! 

Riemuitse, tytär Jerusalem!

Katso, kuninkaasi tulee.

Vanhurskas ja voittoisa hän on,

hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,

aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa."

Sakarja 9:9 KR-92

Aamun luettavista

"Sinä huusit hädässäsi, ja minä pelastin sinut, minä vastasin sinulle..." Ps. 81:8. KR-92

"Huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. "Herra, pelasta minut!" hän huusi. Jeesus ojensi kätensä ja tarttui häneen..." Matt. 14:30-31 KR-92

---

"Pysyköön veljesrakkautenne elävänä." Hebr. 13:1 KR-92 

Hmm... "Elävänä" pisti silmääni... Ei siis "kuolleena".

(Olisiko se niin, ettei pelkkinä sanoina vain, vaan osoitusta jotenkin muutenkin, mitä se sitten kenenkin kohdalla onkin? Tässäkin on todettava, että vajaaksi meillä kaikki kyllä jääkin, mutta aina voi silti edes yrittää pyrkiä kohti parempaa. Armahtakoon Herra itse meitä kutakin vajavaisuudessamne! Täyttäköön sen, mitä meiltä puuttuu! Vuodattakoon Hän meihin oman rakkautensa henkeä ❤️ jotta voisimme siitä jakaa muille.)

"Jeesus Kristus on 

              sama 

eilen,

   tänään

      ja ikuisesti." 

Hebr. 13:8 

KR-92

Siunatkaa - Älkää kirotko!

 "...että hän voimallaan vahvistaisi teidän haluanne hyvään ja saattaisi päätökseen ne teot, jotka todistavat uskostanne. Näin te kirkastaisitte Herramme Jeesuksen nimeä ja hän kirkastaisi teidät, meidän Jumalamme ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon mukaisesti." 2. Tess 1:11-12 KR-92

Me itsessämme, omissa töissämme, jäämme kyllä aina vajaaksi, mutta Kristus jo maksoi sen, mitä meiltä vielä puuttuu. Mutta ohjeet on silti melko selvät; mm:

 

"...vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä."... Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita... Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, älkää kirotko.... Älkää maksako kenelekään pahaa pahalla,... Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä." Room. luvusta 12, KR-92 mukaan.

"Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen..." Room. 13:1 KR-92

"Vihatkaa pahaa, mutta älkää syntiä tehkö... älkää antako perkeleelle sijaa... Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä... Olkaa sensijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut." Ef. 4:27,31,32 v. -38 käännöksen mukaan

"Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle." Room. 12:26 (Snl. 25:22) 

Nuo tarkoittaa, että olisi pyrittävä osoittamaan sitä Jumalan meille osoittamaa hyvyyttä eteenpäin - ihan kaikkia kohtaan. Ei vain sen mukaan, onko toinen ansainnut sen... Kukaan meistähän ei ole myöskään "ansainnut" mitään Jumalan valtakunnasta. Kaikki on Jumalan meille antamaa armoa. Ainoastaan sitä.

Kuulin taannoin yhden tosielämän kertomuksen ihan arkisesta elämästä, joka puhutteli meitä. Eräs ihminen oli vienyt kalliinpuoleisen autonsa korjaamolle. Olipa sitten käynyt ilmi, että korjaamolle vielä yöksi "testejä" varten jätetty auto oli ollut ajossa yön aikana useita satoja kilometrejä, useiden tuntien ajan. Käytännössä koko yön!  Autoa käyttäneet eivät olleet tajunneet, että omistaja näki ja todella seurasi autonsa liikkeitä. Hän havaitsi joka pysähdyksen ja oven aukiolonkin! Korjaamolla oltiin nöyrää miestä, kun auton omistaja autoa hakiessaan ilmaisi tietävänsä turhat ajot. Luvattiin ettei korjauksesta tarvitse maksaa mitään. Mutta auton omistaja sanoi maksavansa kyllä laskun. Ja sanoi vielä, että auton saisi lainaksi, jos vain pyytää... Mikä armo! Auton omistaja antoi ns. armon käydä oikeudesta; niinkuin tuttu sanonta kuuluu. Toivottavasti auton kanssa touhunneet ottivat tästä kaikesta opiksi ja toiminta jatkossa sellaista kuin olla kuuluisi. 

Mutta tämä puhutteli meitäkin. Mutta moniko hyvänä ihmisenä itseään pitävä, tai uskovaksi tunnustautuva, toimii näin... Armollisesti?!  Mutta Jumala kyllä meitä kohtaan on toiminut. Ja toimii edelleenkin. Jeesus jo edeltä syntivelkamme maksoi.

Kun päivä näyttää joskus epäystävälliseltä

Kun tänä aamuna katselin ikkunasta ulos, ajattelin että se, miltä ulkona näytti sään puolesta, oli ikäänkuin epäystävällisen näköistä. Ei tee mieli mennä ulos. 

Joskus elämä voi muulla tavoin näyttää epäystävällisiä kasvojaan. Johonkin sellaiseenkin voisi sopia tälle päivälle hartauskirjassa* ollut teksti:

"Mutta nyt teidän ei tarvitse lähteä hätäillen, ei pakopaikka etsien, sillä teidän edellänne kulkee Herra, Israelin Jumala seuraa suojananne." Jes. 52:12 KR-92

"Monia tilanteita ja asioita tekisi mieli paeta. Olisi helpompaa hiljaa väistyä, kiertää kaukaa kipeät kohtaaniset, unohtaa vaikeat muistot. Jumala ei pakota meitä mihinkään eikä tee koskaan persoonallemme vahinkoa. Me saamme juosta pelkojamme karkuun, jos niin tahdomme. Mutta Jumala haluaa rohkaista pelokkaita lapsiaan sillä, että meidän ei tarvitse lähteä hätäillen pakoon, koska hän itse kulkee kanssamme kaikissa tilanteissa. Pelkäämme tai emme, suojana ympärillämme on Israelin Jumala. Meitä vartioi turvamuuri, jonka vertaista ei löydy mistään muualta. Jumala ei lupaa meille nurheettomuutta tai sitä, että kipeitä asioita ei tiellemne tulisi. Mutta hän lupaa olla meidän kanssamme ja meidän turvanamme jokaisen päivän jokaisena hetkenä. Niinäkin hetkinä, joiden saapumiselle meidän on kaikkein vaikeinta löytää tyydyttävää selitystä." 

Juha Vähäsarja: Joka päivä lupaus kantaa/Perussanoma 

(Olen kysynyt luvan tekstiensä lainaamiseen.)

---

Tuli vielä mieleen katsotut jaksot Alone - Yksin erämaassa-sarjasta. Siinä oli joissakin jaksoissa hyvin pelottaviin paikkoihin kisaan osallistujat yksin jätetty selviytymään. Erästä kohtaa seuratessa näin ruudulta katsojaakin hirvitti, kun yksin metsässä kyhäämässään vaatimattomassa suojassa oleva havaitsee silmien kiiluvan siellä ulkona pimeässä yössä. Alueella oli karhuja, susia ja puumia. (Päivällä kisaaja oli jo petoja havainnut;  karhuja nähnyt lähellä olinpaikkaansa.) Mutta satelliittipuhelimella sai kutsua pelastajat hakemaan turvaan. Pelastajat tulivat hakemaan läpi pimeän, pelottavan metsän. 

Meilläkin on taivaallinen "satelliittipuhelin" - rukous. Sitä saa aina käyttää! Muulloinkin kuin hädässä.  Jumala tykkää kyllä, jos hänelle puhutaan ihan muulloinkin, mitä vain mielessä on.❤️

Aamurukous - ja "uudeksi minä teen kaikki."

Siunatkoon Sinua Herra tänään❤️

"Kaikki yhdessä vaikuttaa... parhaaksi!

"Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut."  Room. 8:28

(Viittaan tällä tekstillä myös toisessa blogissani olevaan tämänpäiväiseen tekstiin, jossa pohdin lapsuuteni ajatuksia.)* linkki siihen jutun alla.

"Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen." Room. 8:28 KR-92

Minutkin kutsunut,  jo lapsena. Vaikka hyvin horjuvaista on kulkuni ollut, kuin lapsen opettelua kävelemään.  Mutta Jumalalla todella on suunnitelma, ja sitä hän kanssamme toteuttaa. 

"jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus", "Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt... hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena..." Room. 8:4,3 KR-92

---

Toisen blogini tämänpäiväinen, johon tuolla ylempänä viittasin:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/11/kun-vanhan-80-luvun-anna-sarjan-katselu.html

Jeesus tietää oikein hyvin - omakohtaisesti - mitä on tuska ja ahdistus kuoleman edessä!

"Sitten Jeesus tuli opetuslasten kanssa Getsemane-nimiseen paikkaan ja sanoi heille: "Jääkää tähän siksi aikaa kun minä käyn tuolla rukoilemassa." Pietarin ja molemmat Sebedeuksen pojat hän otti mukaansa. Murhe alkoi nyt ahdistaa häntä, ja hän joutui tuskan valtaan. Hän sanoi heille: "Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani." Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili: "Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä." Hän palasi opetuslasten luo ja tapasi heidät nukkumasta. Silloin hän sanoi Pietarille: "Ettekö te edes hetken vertaa jaksaneet valvoa kanssani? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko." Matt. 26:36-41 KR-92

(Siinähän oli itseasiassa maailman vahvin mies! Vapaaehtoisesti otti kaiken toisten puolesta kärsiäkseen, tietäen kaiken siitä koituvan tuskan.)

Minua puhutteli tuon yllä olleen Raamatunkohdan lukemisessa tänä aamuna se, että Jeesus otti sen kaiken tuskan ja ahdistuksen omalle kontolleen, kärsiäkseen sen kaiken ihan loppuun asti ainoastaan meidän puolestamme! Eihän siitä kaikesta tuskasta, ahdistuksesta ja ristillä vielä kärsimisestä - mistään siinä kuoleman tuskassa, ollut kyse hänelle itselleen millään lailla koituvasta hyödystä, vaan ainoastaan meille! Ei anneta sen lahjan, sen uhriveren, joka meidän puolestamme annettiin, mennä hukkaan. Otetaan tuo suuri lahja vastaan. Lahja, joka avasi meille epäonnistuneille taivaan. Se on RAKKAUDEN LAHJA. SUURIN MITÄ OLLA VOI.

 

Ne palvelijoille annetut "talentit"...

Matt. 25:14-20. Ajatuksia siitä kohdasta.

"Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui  puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa." Matt. 25:14 KR-92  (Mikä luotto muuten palvelusväkeen!)

Yksi sai 5 "talenttia", toinen 2, ja kolmas yhden. Kaksi ensimmäistä pisti haltuunsa uskotut varat poikimaan lisää. Viimeksi mainittu, yhden talentin saanut, ei uskaltanut (tai halunnut) tehdä sen kanssa mitään, muuta kuin pistää sen visusti piiloon.

Olen yleensä lukenut noita tuon tapauksen jakeita köyhyyden silmälasit päässä. Ollut pahoillani siitä, että se, joka sai muutenkin vähemmän, joutui vielä antammaan pois senkin, jonka oli saanut. Ja se annettiin vieläpä sille, jolla jo ennestäänkin oli.  (Nyt tässä on heti huomioitava se, että ne varat oli edelleenkin sen antajan, ei niiden, joiden hoitoon ne luovutettiin...)

Tänään olikin jakeita lukiessani siis näkökulma toinen. Ne annetut "talentit" oli alunalkaenkin tarkoitus pistää käyttöön, poikimaan lisää; jopa sielläkin minne ei ollut ennestään "kylvetty" mitään. Emme saisi pelon takia, epävarmuuden, tms. puutteen ja vajavuuden takia, jättää  käyttämättä kokonaan meille annettuja lahjoja (=lue: vaikkapa taitoja). Olisi tarkoitus asioida, toimia, tehdä työtä, "pistää poikimaan" ja "likoon" ne annetut lahjat. Eikä vain piilotella niitä, ajatellen; "en minä osaa", "ei minusta ole", "se on niin vähäistä ja vaatimatonta", "eikä mihinkään siitä ole". Ei näin... Joka ajattelu juuri itselleni on aika luonteenomaista - sitä pessimismiä. Vaan nytpä ne kaikki rippusetkin olisi pistettävä likoon. Ja tavoiteltava lisääkin, niiden annettujen "varojen"  kasvua. Tehdä mitä tietää työnantajan tavoitteena olevan. Vaikka vähäiseksi kaikki jäisikin. Ja jopa "vallata" uusia alueita.

Ei saisi takertua siihen omaan "köyhyyteen", mitättömyyteen. Edustamne suurta työnantajaa! Tuottakaammme kunniaa nimelleen ja työlleen...

---

Ensisijaisesti tämän ihan itselleni kirjoitin, mutta jos tästä joku muukin havahtuisi siihen, että pistäisi "likoon" ne itselle annetut "talentit". Helposti sitä ajattelee, ettei minulla mitään annettavaa ole. Mutta me emme varmaan useinkaan ollenkaan itse tajua, mitä meillä onkaan. Väheksymne vain, että mitä niistä nyt kellekään on... Mutta niistä vähistäkin voi olla yllättävästi jollekin❣️🌱

Saatana ei voi vaatia sinua omakseen, jos olet Herran oma!

Se voi yrittää sitä; mutta ei voi ottaa sinua, jos olet Herran oma, etkä ole "eronnut" Hänestä - joka on ottanut sinut omakseen - rakkaudesta.

"... minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun." Jes. 43:1

Saatana ei sinua rakasta. Hallita se kyllä haluaisi kovasti. Teettää kaikenlaista. Se myös kiihkeästi haluaisi sinut takaisin itselleen, vaikka olet jo toisen. Se yrittää esittää ties mitä vaateita  ja väitteitä, jotta saisi sinut uskomaan, että et voisi olla Herran Jeesuksen oma ja rakastettu. Se vyöryttää eteesi kaikki vanhat ja uudet virheesi, väittäen, että niiden takia et voi kuulua Jumalalle, vaan hänelle. Mutta älä sitä usko! Usko Jumalaa! Hänhän sanoo, että:

"... minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun." Jes. 43:1

Pidä siitä kiinni, kuin kalliista aarteista. Älä päästä irti, älä myönny mihinkään saatanan juoniin, sillä se on ovela. 

Jeesuksessa on kaikki  meille. Olemme Hänen! Yksin Hänen. Aina.

"Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun." Jes. 43:1

Hän kuljettaa, viitoittaa, ja antaa valoa - itsessään avuttomalle

"Mutta sokeat minä kuljetan tietä, jota he eivät  ole kulkeneet, annan heidän astella polkuja, joita he eivät tunne. Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi, louhikkopolut sileäksi tieksi. Nämä ovat minun tekoni, näin olen tehnyt ja teen yhä." Jes. 42:16 KR-92

Sokeat normaalisti valinnevat tuttuja teitä, sileitä teitä. Mutta nyt saadaan kulkea uusia polkuja, uusia teitä, sileitä teitä. Ja Herra itse kuljettaa heitä, heistä huolta pitäen.

---

"Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." Joh. 8:12 KR-92

"Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin nyt uudestaan kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: "Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen." Mies vastasi: "Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen." Joh. 9:24-25 KR-92

---

"Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin,   pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien." Snl. 3:5-6 KR-92

Viitoittaa voidaan ainakin kahdella tavalla (kukaties useammallakin). Voidaan seistä viittomassa toiselle tietä, (tai sanoja), että tuohon suuntaan. Tai laittaa seisomaan tien laitaan pysyvät merkit suuntaa osoittamaan; (kuten aurauskepit...).

Viisauden = Jumalan -  tiet ovat: "Sen tiet ovat suloisia teitä, sen polut onnen polkuja..." "Näin kuljet tietäsi turvallisesti, et jalkaasi loukkaa," Snl. 3:17,23 KR-92

Entäs kun ei vaan kykene?

Joskus tulee tilanteita, joissa tietää, että pitäisi jotenkin toimia, tai sanoa jotain. Mutta ei vaan kykene, vaikka haluaisi. Ei tiedä miten toimia, tai ei vain kykene toimimaan, ei sanomaan sitä, minkä tietäisi olevan oikea tapa. Mitäs sitten? Sitä tuomitsee ja syyllistää itseään. Ja miettii, tekeekö Jumalakin saman... Hänellä olisi siihen vielä paremmat syyt, kuin itselläni. 

Mutta: Hän muistaa meidät tomuksi. Ja kaiken meidän vajavuutemme ja syyllisyytemme aiheet Hän, Jumala Jeesuksessa, kantoi itse ruumiissaan ristinpuulle! Siinä on meidän lohdutuksemme, meidän armahduksemme, meidän vapautuksemme syyllisyydestä! Ja tämä kaikki lahjana meille, jos vain haluamme ottaa sen vastaan. 

Jeesukselle saamme kertoa kaiken epäonnistumisemme, kaiken mikä meitä painaa. Hän haluaa armahtaa ja ottaa taakan harteiltamme, sillä Hän kantoi sen jo.

Puhkeaa sieluni kiittämään ja iloitsemaan tästä ansaitsemattomasta lahjasta. Sillä juuri minulle ja Sinulle se on tarkoitettu❤️

---

Aloitin tämän mieleen tulleen tekstin autossa kauppamatkalla. Ja jatkoin kotona loppuun sen. Jeesuskin kotona taivaassa näyttää meille loput hienot lahjat, aarteet suorastaan. Sellaiset, joita emme nyt osaa edes kuvitella🏆😊

---

Tämän jälkeen tulin lukeneeksi vielä allaolevasta linkistä löytyvän hyvän jutun, joka tarjoaa valoisaa näkökulmaa "tähän päivään": 

https://www.brander.name/2025/11/tama-on-se-paiva/

Rukouksen kuulemisesta, lupausten täyttymisestä. Ja vähän muustakin

 EI HERRA VIIVYTÄ LUPAUKSENSA TÄYTTYMISTÄ

"Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen." 2. Piet. 3:9  (v. -38 käännös)

"Kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky." Daniel 9:23  (v. -33 käännös)

---

"Heti kun aloit rukoilla... .... sillä Jumala rakastaa sinua..." Daniel 9:23 KR-92

Daniel rukoili mm. näin sanoin luvussa 9: "Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani..." jakeessa 9:19 KR-92  

Hän tunnusti Jumalalle myös omat ja kansansa synnit ja rukoili "Siionin" vuoren puolesta. jakeessa 9:20

---

"Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua. Kuuntele siis tarkoin tätä sanaa, niin ymmärrät näkysi." Daniel 9:23 KR-92

Ehkä meidänkin olisi syytä muistaa, ja uskoa, että meidän rukouksemme kyllä kuullaan, ja otetaan huomioon - heti.   

Mutta esim. Danielin luvussa 10, on kerrottu myös vastustavista voimista (jopa 21 pv:n ajan) - jakeet 10:13, 20.  Mutta silloinkin Danielin sanat oli kuultu jo "ensimmäisestä päivästä alkaen".

"Hän sanoi minulle: "Älä pelkää, Daniel, sinä Jumalalle rakas! Opi ymmärtämään ne sanat, jotka minä sinulle puhun. Nouse seisomaan. Sinun luoksesi minut on lähetetty." Ja kun hän puhui tämän minulle, minä nousin vavisten ylös.    Hän sanoi minulle: "Älä pelkää, Daniel, sinun sanasi kuultiin ensimmäisestä päivästä alkaen, jolloin nöyrästi pyysit ymmärrystä Jumalalta. Minä olen tullut sinun sanojesi vuoksi.

Persian enkeliruhtinas on vastustanut minua kaksikymmentäyksi päivää, mutta Mikael, yksi suurimmista enkeliruhtinaista, tuli auttamaan minua. Tästä syystä minä olen viipynyt siellä, Persian kuninkaiden luona. Nyt olen tullut selittämään sinulle, mitä on tapahtuva kansallesi aikojen lopulla. Sillä myös tämä näky koskee niitä aikoja." Daniel 10:11-14 KR-92  (Näystä Tigrisvirran rannalla)

"Hän sanoi: "Tiedätkö, miksi olen tullut luoksesi? Nyt minä palaan taistelemaan Persian enkeliruhtinasta  vastaan. Ja kun olen lähtenyt luotasi, Kreikan enkeliruhtinas tulee. Mutta minä kerron sinulle, mitä on merkitty totuuden kirjaan. Ainoa, joka tukee minua heitä vastaan, on teidän enkeliruhtinaanne Mikael, jota minä autoin ja suojasin meedialaisen Dareioksen ensimmäisenä hallitusvuonna." Danielin kirjan jakeista 10:20-21,11:1 KR-92  

Mitä hyödyttää yhden "kynttilän" sytyttäminen?

"... sinun valossasi me näemme valon." Ps. 36:10  UT2020*

Allaoleva teksti syntyi puolihämärässä keittiössä kuljeskellessani...✨

Helposti sitä ajattelee, ettei se hyödytä muita kuin vain sitä sytyttäjää. Ajatellaan, etteihän niin pientä liekkiä juuri kukaan näe. Mutta ei sovi unohtaa heijastuspintoja. Esimerkki tältä aamulta: Sytytin kynttilän pöydälle. Ulkona ei ollut enää edes pimeää, (klo vähän vaille 9). Mutta se keittiön pöydällä itseäni ilahduttava liekki näkyi keittiössä kuljeskellessani kolmessa ikkunassa; ja niissä kussakin kolme liekkiä, mikä enemmän, mikä vähemmän erottuvana. Mutta kuitenkin ne oli siellä - kuin metsässä, tai talon seinässä, tai pihan hiekalla kukin. Pelkät liekit, ei muuta. Joskus ohikulkijan oma varjo peittää ne näkymästä, tai jos katsoo toisaalle. Mutta silti: siellä ne näkyvät. Heijastukset todellisesta valosta. 

Enkä minä nyt kirjoittanut vain kynttilöistä...✨ 

Ai, että surkea valo?😟 No sitä olen minäkin, aivan onneton itsessäni. Mutta Jumala voi heijastaa sitä pientäkin liekkiä, vaikka mihin. Onhan hänellä mitä erilaisenpia heijastuspintoja käytössään. Saammepa nähdä🌟😉 

Hän ei jätä sinua, hän näkee sinut

"Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan..." Ps. 106:44  (v. -38)

H.E. Wislöff muistuttaa: "Velttoutesi ja välinpitämättömyytesi tekee sinut levottomaksi. Sinä luulet, että Jumalan täytyy hylätä kristitty, joka on niin veltto kuin sinä." Kirjassaan Hiljaisia hetkiä

MUTTA hän myös toteaa: "Jumala teki sen, mihin sinä et kyennyt..." H.E. Wislöff/Hiljaisia hetkiä/Kirjapaja*

Mikä lohdutus! Mikä helpotus, mikä riemu!

"Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi." Ps. 103:13-14 (v. -38)

---

Kirjat: Uusi muistikirja aloitettu, lapsilta käyttööni jäänyt🌟

*H.E. Wislöff/Hiljaisia hetkiä/Kirjapaja 1981/Suom. Sointu Ro

Muista: Sinua odotetaan taivaassa!

Luettuani tänä aamuna yhtä hartauskirjan* tekstiä, oli pakko  kirjoittaa se lohdullinen näkökulma muistiin omin sanoin sen eilen "loppuun" käytetyn vihon kanteen.

Kun Jeesus sanoi: "Minun isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa." Joh. 14:2 (v. -38 käännös) - hän tarkoitti jotain tällaista:

Huomioitava tämä: Se on innokasta, iloista, toimivaa odotusta meitä kohtaan!  Ei siis sellaista turhautunutta, kärsimätöntä, meihin kyllästynyttä, että taas tuo on tuommoinen... Ei noin, vaan enempi sitä, että en jaksaisi millään odottaa, että näen hänet, ja ihana valmistaa hänelle näitä juttuja, joista hän niin pitää! Siellä odotetaan meitä kuin rakasta lasta tai ystävää, tai muuta läheistä❣️

Onko vaikea uskoa omalle kohdalle? Minun on, mutta parempi vaan alkaa uskoa siihen, miten paljon meitä rakastetaan. Usko on luottamusta siihen, mitä totena pidetään...

Mitä hän näkee tämmöisessä? Jaa-a... Joku hienous siinä on. Jumalan luomuksessa. Olenhan minäkin nähnyt tuossa jotain, kun olen siitä kuvan joskus napannut...:)

---

*Kirja: H. E. Wislöff/Hiljaisia hetkiä/Kirjapaja. Se  lohdullinen, huomioni herättänyt teksti oli eilisen päivän, eli 6.11. kohdalla. Lähtökohtansa saanut tuosta yllä mainitusta Jeesuksen sanomisesta.

"Mene pois" - Tule luo!

Ajatuksemme Jeesusta kohtaan saattavat olla tällaiset.

Jeesusta käski poistumaan luotaan ihminen, joka kuitenkin kaipasi häntä. Hän vain koki, että oli liian suuri syntinen Jeesuksen seuraan. Mutta juuri sitä varten Jeesus oli tullut lähelle, että hän halusi tämän ihmisen seuraansa; tämän syntisen, joka ei olisi kehdannut olla Pyhän lähellä. Mutta Jeesus kutsui juuri hänet.

"Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen." - sanoi kalastaja Simon (Pietari)

"Mutta Jeesus sanoi Simonille: "Älä pelkää, tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä." Ja he veivät veneen maihin, jättivät kaikki ja seurasivat häntä." 

Jakeet: Luukkkaan evankeliumi luku 5, jakeista 8, 10-11. Vanhempi käännös, v. -38.

Siunattua päivää, ja rauhaa - Sinulle❤️

Kristuksen rakkaus! Luotto siihen!

"Eihän kukaan vihaa 

omaa ruumistaan, vaan

jokainen ravitsee ja vaalii sitä.

Juuri niin

hoitaa Kristuskin

seurakuntaansa, omaa ruumistaan,

jonka jäseniä me olemme.

"Siksi mies jättää 

isänsä ja äitinsä ja

liittyy vaimoonsa,

niin että nämä kaksi

tulevat yhdeksi lihaksi."

Tämä on suuri salaisuus;

minä tarkoitan 

Kristusta ja seurakuntaa."

Ef. 5:29-32 KR-92

"Minä luotan siihen, 

että Jumala,

joka on teissä aloittanut

hyvän työnsä,

myös saattaa sen päätökseen

Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä." 

Fil. 1:6 KR-92

Ankkuri - ja valo

 

Rukoilinko riittävästi...?

"... rukoilkaa toistenne puolesta..." Jaak. 5:16

"Kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain." Gal. 6:2

Mistä ihminen voi tietää, että milloin on riittävästi rukoillut jonkun puolesta? Ihmisiä ja asioitahan on olemassa niin paljon, että ihminen voisi koko elämänsä ajan pelkästään rukoilla, eivätkä rukousaiheet loppuisi... Ehkä sitä ei tarvitsekaan tietää. Sinä muistutat, tuot mieleen, annat halun rukoilla. Mutta sitten, teemmekö vinkkisi mukaan? Kuulemneko tarpeeksi? Haluammeko tehdä sen mukaan? Mikä on riittävästi? Lohtua tuo tämä; vaikkakin aroin mielin sitä vastaan ottaa:

"Hän neuvoi minua ja sanoi: "Daniel, nyt olen tullut ohjaamaan ymmärrystäsi oikeaan. Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua. Kuuntele siis tarkoin tätä sanaa, niin ymmärrät näkyis:" Dan. 9:22-23

Tuota edelsi se, että Daniel oli rukoillut ja tunnustanut omat ja kansansa synnit Jumalan edessä.

"Tunnustakaa siis toisillemme syntinen ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras." Jaak. 5:16

Me monin tavoin vajaat ja taakkoja kantavat hoidamme toisiamme kuuntelemalla toistemme asioita, ja viemällä niitä Jumalan eteen.

Kysymys riittävyydestä painaa toisaalta mieltäni, toisaalta tajuan, ettei Jumala tarvitse minun rukoustani jotta voisi tehdä asioita. Hän voi. Mutta hän on halunnut kuitenkin antaa meille tehtäviä; kuten esirukouksen toisten puolesta. Niinkuin monenlaista muuta tehtävää. Mutta rukous on  varmaan silti jotain ihan erityistä, sillä siinä sas mennä puhumaan Jumalalle - ja Hän kuuntelee! Eikä pelkästään kuuntele, vaan on myötätuntoinen, ja auttava. Viisas auttaja. Kaikin tavoin voimallinen!

"Ne saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti." 1. Joh.5:14 KR-92

 ---

Nämä ajatukset olivat itselleni vihkoon kirjoitettuja, muistutusta esirukouksesta!  Tarve kirjoittamiseen oli tullut todellisesta kysymyksestä mielessäni, että olinko rukoillut riittävästi...? Jumala sen tietää, mitä siihen vastaisi. Ja mihin se liittyi.

Mutta: Rukoillaan toisten puolesta❣️

---

Ja tässä vielä linkki lohdulliseen tekstiin Yksin armosta -blogissa:

https://yksinarmosta.fi/2025/11/02/hyva-uutinen-vasyneille/

"Heti kun aloit rukoilla..."

"Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua." Dan. 9:23 KR-92

"Heti kun aloit rukoilla, taivaassa tapahtui! Ehkä oma kokemuksesi on ollut aivan toinen. Kun olit rukoillut, et nähnyt minkään muuttuneen. Kun aloit rukoilla, nousi sydämeen suuria epäuskon ajatuksia: Ei Jumala kuule. Ei ainakaan minua. Ei ainakaan heti. Mutta Jumala kuulee Jeesuksen nimeen lausutut rukoukset jo silloin, kun ne ovat vielä sydämen huokauksia. Jumala tietää ne jo silloin, kun ne ovat vasta nousemassa huulillesi. Heti kun aloit rukoilla, lähtee sana liikkeelle. Heti Jeesus alkaa järjestää asiaasi. Heti hänellä on asiaasi ratkaisu valmiina. Jos se viipyy, älä pelkää. Se viipyy silloin tarkoituksella."

 Juha Vähäsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä/Kustannus Oy Arkki 

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2019/03/kun-ollaan-heikoimmillaan.html