Luettuani tänä aamuna yhtä hartauskirjan* tekstiä, oli pakko kirjoittaa se lohdullinen näkökulma muistiin omin sanoin sen eilen "loppuun" käytetyn vihon kanteen.
Kun Jeesus sanoi: "Minun isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa." Joh. 14:2 (v. -38 käännös) - hän tarkoitti jotain tällaista:
Huomioitava tämä: Se on innokasta, iloista, toimivaa odotusta meitä kohtaan! Ei siis sellaista turhautunutta, kärsimätöntä, meihin kyllästynyttä, että taas tuo on tuommoinen... Ei noin, vaan enempi sitä, että en jaksaisi millään odottaa, että näen hänet, ja ihana valmistaa hänelle näitä juttuja, joista hän niin pitää! Siellä odotetaan meitä kuin rakasta lasta tai ystävää, tai muuta läheistä❣️
Onko vaikea uskoa omalle kohdalle? Minun on, mutta parempi vaan alkaa uskoa siihen, miten paljon meitä rakastetaan. Usko on luottamusta siihen, mitä totena pidetään...
Mitä hän näkee tämmöisessä? Jaa-a... Joku hienous siinä on. Jumalan luomuksessa. Olenhan minäkin nähnyt tuossa jotain, kun olen siitä kuvan joskus napannut...:)
---
*Kirja: H. E. Wislöff/Hiljaisia hetkiä/Kirjapaja. Se lohdullinen, huomioni herättänyt teksti oli eilisen päivän, eli 6.11. kohdalla. Lähtökohtansa saanut tuosta yllä mainitusta Jeesuksen sanomisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti