Isä mukana alusta asti! Täydellisesti meidät tuntee.

"Sillä nyt me näemme 

kuin kuvastimesssa,

arvoituksen tavoin, 

mutta silloin 

kasvoista kasvoihin;

nyt minä

tunnen vajavaisesti,

mutta silloin minä 

olen tunteva täydellisesti,

niinkuin minut itsenikin

täydellisesti tunnetaan."

1.Kor. 13:12 

---

Me saatamme kokea, ja sanoa täällä, ettemme tunne isäämme. Mutta yksi on varmaa: Meidän Taivaallinen Isämme tuntee meidät - täysin. Hän on ollut elämässämme mukana aivan alusta asti; vaikka meistä ei tuntuisi niin. Kyllä Hän tuntee meidät oikein hyvin.

❤️☀️ 

(Nämä mietteet sai alkunsa jo ennen ylösnousua, kun jostain mieleen tuli lapsuuteni ajalta eräät lapset, jotka jo aivan pienenä isänsä menettivät. Sekin on ollut kuin arvoitus Jumalalta, mutta senkin vastaus aikanaan näytetään.)

Älkää olko huolissanne - mistään.

Huomautanpa tässä, että tarvitsin itse tällaista. En siis vain toisille huvikseni tyrkytä tätä ohjetta. Itseäni yleensä rauhoittaa nämä Raamatun sanat, vaikka tilanteet näyttäisi pysyvän ennallaan:

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi," Fil. 4:6 (v. -38)

"Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.  Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7 KR92

Me saisimme levätä huolten ja murheiden keskelläkin, jos vain uskoisimme, luottaisimme - ja osaisimme jättää ne monet, isot ja pienet huolet ja murheet Jumalan huoleksi. Sellainen lupa meillä on Jumalalta. Kun olemme rukoillen tuoneet asian Jumalan eteen, hän on ottanut asiamme käsiteltäväksi. Hän on viisas ja kykenevä. Hän tietää kyllä, mitä meidän huolenaiheemme tarvitsee; vai tarvitseeko se mitään. Luottakaamme siihen. Hänen näkökykynsä asioihimme - kaikkiin niihin - on parempi kuin yhdenkään maallisen asioiden tuntijan. JUMALA TIETÄÄ KYLLÄ. EIKÄ OLE UNOHANUT. EI HALUTON AUTTAMAAN. HÄN RAKASTAA MEITÄ!

 

"Lopuksi vielä, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen." Fil. 4:8 KR92

"Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä." Fil. 4:4-5 KR92

Tässä nyt sitä "kaunis"- osastoa...:)

Epäilenkö rakkauttaan?

Jos joskus siltä tuntuu, niin asian todellinen laita selviää hänen rakkauskirjeestään.

"Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan..." Ef. 5:28 KR92

"... Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa, omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme." Ef. 5:29-30 KR92

"... Kristuskin rakasti seurakuntaa, ja antoi henkensä sen puolesta" Ef. 5:25 KR92

Koettelemusten keskellä

Osui luettavaksi tällainen,  jossa kirjoittaja omien koettelemustensa keskellä tahtoo rohkaista muita:

https://aamunkoitto.fi/blogi/koettelemusten-kestotilaus-kuka-taman-oikein-tilasi/

Kutsu Jumalan hommiin...

Kun Herra kutsuu töihinsä, on ihminen siihen sopiva, olkoon sitten vaikka karjankasvattaja tai kalastaja - tai mikä muu tahansa:

"Menehän nyt siitä."

"Aamos vastasi hänelle: "En ole profeetta enkä profeetan oppilas, vaan karjankasvattaja ja metsäviikunoiden viljelijä. Herra otti minut laumojeni keskeltä ja sanoi: "Mene ja julista kansaani Israelia vastaan." Aamos 7:14-15 KR92

"Kun Jeesus kulki Galileanjärven rantaa, hän näki Simonin ja tämän veljen Andreaksen. He olivat järvellä kalastamassa heittoverkolla; he olivat näet kalastajia. Jeesus sanoi heille: "Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia." Mark. 1:16-17 KR92

"Elia lähti matkaan. Hän kohtasi Elisan, Safatin pojan, kun tämä oli kyntämässä. Pellolla oli kaksitoista härkäparia, ja hän kynti niistä viimeisellä. Elia kulki hänen ohitseen ja heitti viittansa hänen ylleen." 1. Kun. 19:19 KR92

"Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa minua", ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta." Matt. 9:9 KR92

"Mooses kutsui luokseen Joosuan ja sanoi hänelle kaikkien israelilaisten ollessa läsnä: "Ole vahva ja rohkea. Sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra esi-isillemme vannomallaan vallalla sille lupasi, ja sinä jaat sen maan israelilaisille perintömaaksi." 5. Moos. 31:7 KR92

Jeremia: "Mutta minä vastasin: "Voi Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!" Silloin Herra sanoi: - Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua." Jer. 1:6-7 KR92

Jeesus lähetti 72 opetuslasta: Luuk. 10:1 ja siitä eteenpäin...

"Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi, uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua! Julistakoot he valtakuntasi kunniaa, kertokoot mahtavista teoistasi. Saattakoot he ihmisten tietoon Herran väkevät teot ja hänen valtakuntansa mahdin ja loiston. Sinun valtakuntasi on ikuinen, sinun herruutesi pysyy polvesta polveen." Ps. 145:10-13 KR92

---

Olkoon vaikka  kuinka vaatimatonta omasta mielestämme...

... se julistaminen. Herran työ ja olemus on kuitenkin suurta!🌟

---

Mitä muuten sanottiinkaan Aabelista: "... uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu." Hebr. 11:4 (v. -38)  

Herra kuulee ja kuuntelee mitä puhumme, mitä rukoilemme. Hän on läsnä...

"Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa..." 1. Piet. 3:12 (v. -38)

"Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle..." 2. Aik. 16:9 (v. -33)

---

Klikkaa isommaksi nuo... (ovat tässä blogissa aiemmin olleita tekstejä rukouksesta)☀️

Siunausta - iloa ja rauhaa sinulle ja läheisillesi❣️

Hän meidät pelasti - emme itse siihen pystyisikään!

"Hän on meidät pelastanut

ja kutsunut pyhällä kutsullaan,

ei meidän tekojemme perusteella

vaan oman päätöksensä ja 

armonsa mukaisesti,

jonka hän jo ennen

aikojen alkua soi meille 

antamalla meille 

Kristuksen Jeesuksen

ja joka nyt on tullut julki,

kun meidän Vapahtajamme,

Kristus Jeesus, on ilmestynyt.

Hän on kukistanut kuoleman

ja tuonut valoon elämän ja

 katoamattomuuden lähettämällä

 maailmaan evankeliumin."

2. Tim. 1:9-10 KR92

---

Ja tuon kirjoittelujen jälkeen osui silmiini Yksin armosta -blogissa juuri tähän aiheeseen sopiva teksti: 

https://yksinarmosta.fi/2026/10/21/oman-tuomioni-alla/

Siinä on runomuodossa se, kuinka me itse itseämme tuomitsemne... vaikka meidät on vapautettu!

Eräässä kaupungissa

 "Eräässä kaupungissa Jeesus kohtasi miehen,

 joka oli yltä päältä spitaalin saastuttama.

 Nähdessään Jeesuksen mies lankesi kasvoilleen

 ja rukoili: 

"Herra! Jos vain tahdot, sinä voit 

puhdistaa minut."

Jeesus ojensi kätensä,  kosketti miestä ja sanoi:

 "Minä tahdon. Tule puhtaaksi."

Tauti lähti miehestä heti."  Luuk. 5: 12-13 KR92

Jeesus ei kääntänyt katsettaan siitä miehestä. Hän kohtasi hänet; vaikka näky oli varmasti kauhistuttava. Jeesus ei pelännyt mennä lähelle, ei pelännyt katsoa, eikä koskettaa.  Mies lienee laittanut viimeisen toivonsa juuri Jeesuksen kohtaamiseen. Kuka muu häntä enää olisikaan voinut auttaa! Hän otti pettymisen riskinkin myös siinä. "Jos tahdot..." Entä jos Jeesus ei tahtoisikaan, entä jos Jeesus ajaisi hänet pois?  Mutta Jeesus tahtoi. Jeesus ojensi sen kätensä, eikä pelkästään etäämmältä puhunut ja katsonut ja kättään ojentanut; vaan kosketti - sitä kaikkien muiden kammoamaa. Mies sai tulla terveeksi sen kosketuksen voimasta. Miltähän se tuntui, kun tauti lähti? Miten järisyttävä olikaan se hetki ja tunteisiin käyvä, kun hän katselee ihoaan ja jäseniään, jotka olivat nyt yhtäkkiä ihan sileät ja terveet. "Tauti lähti miehestä HETI." JA PARANTAJA OLI SIINÄ - KOSKETUSETÄISYYDELLÄ IHAN,  ILOITEN PARANNETUN KANSSA.

Sokeasta miehestä; miten rohkeasti hän vastasikaan fariseuksille...

"Merkillistä", mies vastasi, "että te ette tiedä, mistä hän on - ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni." Joh. 9:30 KR92

Fariseukset näkivät paljon vaivaa yrittäessään osoittaa Jeesuksen syntiseksi huijariksi. Ja sokeana olleen, mutta nyt Jeesuksen parantaman miehen - syntiä täynnä olevaksi... Myöhemmin hän sai kohdata Jeesuksen vielä uudestaan:

"Jeesus sanoi hänelle: "Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi." "Minä uskon, Herra", mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä." Joh. 9:37-38 KR92

Koko Johanneksen luku 9 kertoo itseasiassa vain tästä tapauksesta. Johanneskin siis malttoi käyttää aikaa tapauksesta kirjoittaessaan.

Tästä pääsee lukemaan  koko luvun:

https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/JHN.9

Siunausta päivääsi, ja kohtaamisia Jeesuksen kanssa☀️

Toivoksi, lohduksi, kestävyydeksi! - Ja sotilaan virsikirjasta...

"Jumala, jolta kestävyys ja rohkaisu tulevat..." Room. 15:5 KR92

"Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa." Room. 15:4 KR92

"Jumala on myös vahvistava teitä loppuun saakka..." 1. Kor. 1:8 KR92

---

"Toivon Jumala täyttäköön

 ilolla ja rauhalla teidät,

 jotka uskotte, niin että teillä

 Pyhän Hengen voimasta

 olisi runsas toivo."

 Room. 15:13 KR

---

Näiden kirjoittelujen jälkeen, kun itsekin tarvitsin jotain rohkaisevaa, alkoi soida mielessäni vanha laulu, virsi;  kun näin ikkunasta katsoessani pienen linnun lennähtävän männyn kylkeen. Laulu on: Pikkulintu riemuissaan. Tuosta näkee sanat (uudistetut). 

https://www.sley.fi/sk304/

Lapsuudesta tuttu tuo laulu ja sen sävel. Halusin vielä etsiä ne vanhemmat sanat. Ne löytyi yli 80 vuotta sitten käytössä olleesta virsikirjasta, jossa on "Virsikirja sekä Hengellisiä lauluja ja Virsiä". Virsikirja oli uusi v. 1940, silloin ilmestynyt. Kyseinen kirja on ollut mieheni sedän, nuoren miehen; joka kuoli v. -44, kohta jo loppuneen sodan jälkeen miinoja raivatessaan. Hänen virsikirjansa alkulehdillä on käsin kirjoitettuna: "Mun anna muistaa alati, ompi lyhyt ikäni ja kuitenkin niin kallis." Ja niinhän se olikin. Kyseinen virsikirja on lyhyenä käyttöaikanaan ollut todellakin käytössä, useita merkintöjä lauluista, ja merkattu joitakin tärkeiksi koettuja Raamatun kohtia; kuten Joh. 14:1:

 

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, uskokaa minuun." Joh.14:1 

Tuota samaa ja siitä eteenkinpäin, oma isäni luetti minulla itselleen ääneen ollessani lapsi, kun hän kaipasi jotain. Siitä on hieman yli 50 vuotta. Virsikirjaan merkattuna yli 80 vuotta. Raamattuun merkattuna 2000 vuotta... Ajaton sanoma, voimassa yhä!

Leiviskäjuttu

Eilen oltiin isännän kanssa seurakuntamme rukoushuoneella. Sieltä kuultuna poimin näitä ajatuksia. Tilaisuuden juontaja ensin mainitsi, että olisi oikeastaan halunnut perua sen sovitun osuutensa. Hänellä oli ollut joku epäonnistumisen kokemus aiemmalta päivältä. Mutta kuitenkin hän sitten halusi sen sovitun hommansa hoitaa. (Ja hyvä, että hoiti, sillä en minäkään tässä nyt kirjoittaisi tätä, jos hän ei olisi puhunut.)

Hän otti sitten puheessaan esille sen leiviskäjutun, jonka Jeesus kerran kertoi. Ja siitä varsinkin sen yhden leiviskän saaneen asian. Epäonnistuminen leivisköiden käytössä ei ole niin paha, mutta se on, jos niitä ei epäonnistumisen pelossa käytä lainkaan, siis koskaan. Sen takia se on paha, että kun sitä ei käytetty, niin joku ei ehkä  koskaan kuullut evankeliumia - kun siis se leiviskäjuttu näin uskonasiohin ajatellaan. Minua puhutteli tämä asia, koska olen äärimmäisen huono varsinkin puhuen kenellekään mitään sanomaan Jeesuksesta; muutenkin puhumaton, ellei joku toinen aloita, jne... Mutta jos ei koskaan millään tavalla, mitään kerro, ei myöskään voi kuulla, ei uskoa. Sitten oli vielä sekin jostain lähetyskirjeestä kerrottu tapaus, kun joku nainen oli tullut uskoon, kun oli vain sivusta kuunnellut kahden miehen keskustelua.  

Mistä me voimme tietää, milloin kukakin vaikuttuisi kuulemastaan - jos kuulisi? Tai jos vaikka lukisi, näkisi, kokisi, kohtaisi... 

'Usko tulee kuulemisesta, mutta kuinka he voivat kuulla, jos kukaan ei julista...' tulee mieleen nyt kirjoittaessa.

Sitten siellä tilaisuudessa oli eräs nainen musiikkivastuussa. Hänkin oli kokenut sellaista epäonnistumisen tai riittämättömyyden tunnetta, että mitä hän nyt siinä... Mutta niin ihana ja taitava soittaja ja laulaja. Isäntäkin tilaisuuden jälkeen mainitsi ne laulamiset. 

Voi meitä, me kaikki taidamme tuijotella liikaa itseämme, mahdollisia virheitämme ja kelvottomuuttamme; vaikka Jeesus tahtoisi, että käyttäisimme sitä vähääkin, mitä meillä on.

 "Mitä ne ovat näin monelle?" Mutta yhäkin Jeesus  tekee niitä leipä- ja leiviskäihmeitä!

Muistetaan: Jopa keskustelua kuunnellessa... Voi tapahtua jotain.... 

Ja nyt vielä muistin tämänkin:  Epäonnistumisistakin voi tulla jotain... Epäonnistuminen voi tehdä Jumalan Valon näkyväksi. Joku voi katsoa, että tuokin on tuossa, vaikka on epäonnistunut. 

Jumalan omina ollaan kaikki samassa veneessä☀️

Kuva kirkkovenesoudusta.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2020/02/samassa-veneessa.html?m=1

Kun etsitty löytyi

Eilisiltainen tapaus. Olin jo kömpinyt vuoteeseen, ja mielessäni alkoi sitten soida muutamia sanoja vanhasta, tutusta laulusta. Ne tuntuivat jotenkin lohdullisilta, ja halusin muistaa laulun aamullakin. Ja sen varmistaakseni kömmin sängystä ylös laulukirjaa etsimään. Ei näkynyt kirjahyllyssä, mutta keittiön puolella oli - tässä keittiönpöydän vieressä. Laulua etsin hakemistosta; vaan mitä ihmettä, eikö tosiaan ole? Ei näytä olevan, vaikea uskoa sitä. Olin jo sulkemassa kirjaa, kun huomaan sen välissä olevan yhden paperilapun. Katson mitä sillä kohtaa on... Ja siinähän oli juuri se, mitä etsin! Olin ällistynyt. Katson uudestaan sitä hakemistoa; siinä kohtaa mistä etsin, ei sitä tosiaan ollut, koska se oli aiheen mukainen hakemiston kohta. Kaikkien laulujen hakemiston kohdalta se tietenkin löytyi. Olin kiitollinen siitä löydöstä. Niin vaikuttunut olin, että hehkutin isännällekin sitä jännää löytöä.

Ja en tosiaan olisi muistanut sitä laulua aamulla, ja ainakaan en oikein; sillä kun sitten laulua aamulla etsin, etsin ensin laulua "Päivä vain...". Ja ihmettelin ensin, että eihän lappusen kohdalla ole sellaista. Olenko siirtänyt lapun, kysyin itseltäni. No en ollut, siinä se oli oikealla paikalla edelleenkin. Tajusin että oikea "Päivä..."-laulu on tässä, kun siinä oli sanoissa myös ne poissa olevat sairaudet ja "muistot tappion".

Laulu oli siis: Päivä on tuleva. Numero 606, vanhassa v. 1976 Hengellisessä laulukirjassa.

Ja se toinen sitten, mitä tänä aamuna ensin ajattelin, oli: Päivä vain, se mua lohduttaapi. Numero 423, samaisessa laulukirjassa v. 1976.

Molemmat hyviä lauluja. Laulut voi rohkaista ja lohduttaa. Ja olla kuin rukouksia. Ja olla ilon tuojia.

Valo näkyy joskus estettä vasten...☀️

"Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon." Ps. 36:10 KR92

Yhtenä hieman hämäränä aamuna; huomioin valon erityisesti pihan puunrungossa ja pihassa olevan mökin seinällä, jossa se ikäänkuin kehysti soittokellon kohtaa. Aivan pienet läikät puun kyljessä ja mökin seinustalla oven vieressä.

Mökin seinässä on oven pielessä pieni soittokello, sellainen kilkutin. Ja sitä juuri auringonsäde siihen osuessaan kehysti kuin taulua.

"Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon." Ps. 36:10 KR92

Jumalan meille antamaa

 

(klikkaa isommaksi...)☀️

Joka ei tule lapsen kaltaiseksi... Paras olisi tulla❤️

Jeesus kutsui luokseen lapsen, ympärillään olevien opetuslastensa keskelle ja sanoi...

"Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa." Matt. 18:3-4 (v. -38 käännös) 

Tämä tilanne löytyy myös luvuista Mark. 9, ja Luuk. 9.  Jeesus, lapsi ja opetuslapset.

Raamattu ei kerro, millainen lapsi oli, mutta oletettavasti aika pieni. Jeesus otti lapsen syliinsä ihan, kertoo puolestaan Markus. Mutta millainen lapsi ylipäätään on? Ei lapsi - pienenä varsinkaan ajattele, että olenkohan nyt ollut tarpeeksi kiltti, jotta isi ja äiti minua rakastavat. Lapsi ei ajattele sanaa rakkaus, ei itsensä eikä vanhempansa osalta. Hänelle rakkaus on sitä, että hänestä huolehditaan: ruokitaan, pestään, puetaan, hänen kanssaan ollaan, sylitellään ja silitellään, leikitään, häntä kuunnellaan, hänelle puhutaan, opetetaan, ja joskus komennetaan ja rangaistaankin. MUTTA AINA RAKASTETAAN. Isompanakin jo ollessa, silti rakas lapsi.

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2019/11/taysivaltainen-taivaan-kansalainen.html?m=1

---

Ja tämä: Yksin armosta -blogissa, mitä Jeesus on meille: https://yksinarmosta.fi/2026/10/02/kivi-joka-kestaa/

Valo - ja vapautus pimeän ja hämärän keskelle

"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus." Jes. 9:1 KR92

"Sinun aurinkosi ei enää laske eikä kuu katoa, sillä Herra on sinun ainaisena valonasi. Sinun murhepäiviesi luku on täyttynyt." Jes. 60:20 KR92

Apt. 12:1-3 (ja siitä eteenpäinkin)

"Noihin aikoihin kuningas Herodes ryhtyi väkivaltaisiin toimiin muutamia seurakunnan jäseniä vastaan. Hän mestautti Jaakobin, Johanneksen veljen ja huomattuaan sen olevan juutalaisille mieleen hän vielä käski vangita Pietarin..." Apt. 12:1-3 KR92

Jaakobilta meni henki! Pietariakin sama uhkasi, mutta hänet säästettiin siltä, kun enkeli tuli hakemaan hänet pois sellistä juuri ennen mestauspäivää. Mitä ajatteli Johannes, Jaakobin veli, ja Pietarin ystävä? He olivat olleet se tiivis kolmikko, jonka Jeesus usein otti mukaan moneen sellaiseen tilanteeseen, johon hän ei ottanut muita. Toinen "ukkosenjylinän pojista", (Jeesuksen heille antama nimi), oli nyt poissa. Tuliko mieleen - niinkuin kahdentuhannen vuoden jälkeen asiaa miettivälle, että miksi Jaakob poistettiin, mutta Pietari sai samassa tilanteessa oikein erikoispelastuksen. Pietarille se oli armoa.  Mutta ehkäpä se oli Jaakobillekin armoa - ja kotiinkutsu. Päättyneet olivat sitten hänen murheensa päivät, ja Herra oli oleva hänen "ainaisena valonansa".  Jumalahan jokatapauksessa ei tee virheitä, ja hänellä on ns. kaikki langat käsissään. Nytkin hän tiesi, mitä niistä langoista kudottaisiin. Vaikka sen "neuleohjeen" salaisuudet eivät silloin vielä, eikä ehkä usein muulloinkaan, avaudu ennen kuin vasta sitten, kun nähdään se valmis lopputulos!

---

https://vaaranlaella.blogspot.com/2024/09/nakyiko-silmaluomien-lapi-jokin-valo.html?m=1

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2016/05/salatut-syyt.html?m=1

Kun tarvittiin korjausnauhaa aina vain uudestaan...

Kun ei tullut kelvollista useankaan korjausyrityksen jälkeen...

"Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä." Mark. 2:17  (v. -92)

 Niin sanoi Jeesus!

Kuvasta: Olen vanhaan, tyhjäksi jääneeseen v. 2000 kalenteriin ottanut nyt hommakseni kirjoittaa jakeen joka päivälle. Näin siitä tulee pieni "hartauskirja". Homma on vasta ihan alussa, vasta 13 on jaetta. Tarkoitus on tietysti mahdollisimman siististi kirjoittaa. Mutta tänään tuli sotkua, jota eivät juuri useat korjausyritykset parantaneet. Pieneen tilaan sovitettava suuri sanoma, eikä käsialakaan ole aina toivotunlaista. Sanoma ei silti muutu...

Jae oli aamun luettavista❣️

---