lauantai 10. lokakuuta 2026

Kun etsitty löytyi

Eilisiltainen tapaus. Olin jo kömpinyt vuoteeseen, ja mielessäni alkoi sitten soida muutamia sanoja vanhasta, tutusta laulusta. Ne tuntuivat jotenkin lohdullisilta, ja halusin muistaa laulun aamullakin. Ja sen varmistaakseni kömmin sängystä ylös laulukirjaa etsimään. Ei näkynyt kirjahyllyssä, mutta keittiön puolella oli - tässä keittiönpöydän vieressä. Laulua etsin hakemistosta; vaan mitä ihmettä, eikö tosiaan ole? Ei näytä olevan, vaikea uskoa sitä. Olin jo sulkemassa kirjaa, kun huomaan sen välissä olevan yhden paperilapun. Katson mitä sillä kohtaa on... Ja siinähän oli juuri se, mitä etsin! Olin ällistynyt. Katson uudestaan sitä hakemistoa; siinä kohtaa mistä etsin, ei sitä tosiaan ollut, koska se oli aiheen mukainen hakemiston kohta. Kaikkien laulujen hakemiston kohdalta se tietenkin löytyi. Olin kiitollinen siitä löydöstä. Niin vaikuttunut olin, että hehkutin isännällekin sitä jännää löytöä.

Ja en tosiaan olisi muistanut sitä laulua aamulla, ja ainakaan en oikein; sillä kun sitten laulua aamulla etsin, etsin ensin laulua "Päivä vain...". Ja ihmettelin ensin, että eihän lappusen kohdalla ole sellaista. Olenko siirtänyt lapun, kysyin itseltäni. No en ollut, siinä se oli oikealla paikalla edelleenkin. Tajusin että oikea "Päivä..."-laulu on tässä, kun siinä oli sanoissa myös ne poissa olevat sairaudet ja "muistot tappion".

Laulu oli siis: Päivä on tuleva. Numero 606, vanhassa v. 1976 Hengellisessä laulukirjassa.

Ja se toinen sitten, mitä tänä aamuna ensin ajattelin, oli: Päivä vain, se mua lohduttaapi. Numero 423, samaisessa laulukirjassa v. 1976.

Molemmat hyviä lauluja. Laulut voi rohkaista ja lohduttaa. Ja olla kuin rukouksia. Ja olla ilon tuojia.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti