Muistiinpanoissa pohdintaa asemasta: työntekijän, ystävän, lapsen...

 Lapsen asema - vai tekoihin perustuva?

- Lapset ovat kuitenkin vapaat... !

- Ystäviksi minä sanon teitä

- Lapsilla voi olla ankara isä, joka vaatii työväeltään paljon, mutta lapsiaan rakastaa

"Ja hän vastasi: "Vierailta", sanoi Jeesus hänelle: "Lapset ovat siis vapaat." Matt. 17:26 (verorahan tapaus) KR-38 

"En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni." Joh. 15:15 KR-38 

(Ajattele; kaverukset, lapset, kertoo isiltään kuulleita juttuja toisilleen...:)

"Te olette minun ystäviäni, jos teette mitä minä käsken tehdä." Joh. 15:14

"Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät..." Joh. 15:15

(Ja isältä saa pyytää ne kaveritkin): 

"Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi." Joh. 15:15 KR-38

(hedelmän "kantaminen" niinkuin puu sitä tuottaa - "kantaa". Mutta tulee myös mieleen kuva, jossa hedelmää kannetaan korissa... Jeesuksen luo)

- ystävät tekee mitä Jeesus pyytää

- Ja Jeesuksen ystävät - kaverit - voi mennä myös Jeesuksen isältä pyytämään kun jotain tarvitsee

- Entäs?:  työväestä lapsen ystäviksi, ystävistä lapsiksi!?

---

Nuo oli suoraan vihosta tähän kirjoitettu, sekalaista muistiinpanoa. 

Mutta jos ajattelee maallisia lapsia, ja heidän kaverisuhteitaan, ystävyyksiään, ja sitä millaiset suhteet voi muodostua kavereilla niihin kavereiden vanhempiinkin toisinaan... Ja kuinka merkittäviä, tärkeitä, voi olla niille vanhemmille ne kavereiden lapsetkin... niin saattaa ehkä jotain vähäsen siitä omasta asemastakin Jumalan suhteen.... jos ei nyt ihan ymmärtää - liian vahva sana - mutta saada koskettaa jotain kulmaa siitä rakkauden peitosta edes... Pidetään siitä kiinni... niinkuin pikkulapset rakkaimmasta peitosta tai pehmosta, jonka kanssa unikin tulee paremmin ja kaikki levottomuus rauhoittuu...

Jostain tuli tänä aamuna mieleen nämä mietteet ja niiden alut, kun tuntuu niin kovin vaikealta omistaa omalle kohdalle sitä Jumalan lapsen asemaa, ystävän asemaa, edes työntekijän asemaa. Kun niin paljon tuijottaa vaan sitä, ettei ole sitä tai tätä, ja kuvittelee että jotenkin omien saavutusten takia Jumala meitä rakastaisi... Kirkastakoon Jumala - se Isä - ja Jeesus, hänen poikansa - itse meille sitä, kuinka rakkaita hänelle ollaan. Hän rakasti kuitenkin meitä jo kauan sitten...

Jeesuksen sanat: "Tämän minä ole teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi." Joh. 15:11 

Ja sen yllä oli jakeessa 9: "Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani."  Joh. 15:9 

🌿❤️☀️