torstai 12. toukokuuta 2022

"Tuokaa hänet minun tyköni." - Se oli tiukka paikka

Poika oli tosi sairas. Isä oli valtavan huolissaan tästä ainoasta pojastaan. Jostain hänenkin korviinsa oli kantautunut vielä yksi toivoa herättävä uutinen: oli joku joka voisi parantaa hänen poikansa. Mitenkähän vaivalloista mahtoi olla tuon pojan tuominen paikan päälle. Tarvittiinkohan siinä apuvoimiakin kenties; emme tiedä sitä. Kuten emme pojan ikääkään. Mutta nyt oli isä poikansa kanssa tavannut Jeesuksen opetuslapset, jotka kuulemma myös olivat kykeneviä parantamaan. Mutta pettymys oli suuri: nämä eivät kyenneetkään tekemään mitään hänen poikansa hyväksi.

Sitten isä näki itse Jeesuksen tulevan paikalle ja halusi ehdottomasti saada esitettyä asiansa vielä hänelle. Hän saikin  sen tehtyä ja Jeesus käski tuoda pojan siihen hänen luoksensa. Mutta kun poika oli jo niin lähellä, että näki Jeesuksen, sai hän heti kohtauksen, joka oli pahaa katseltavaa. Jeesus kysyi, kuinka kauan tämä vaiva oli hänellä ollut. Lapsuudesta asti se oli pojassa ollut ja aiheuttanut paljon kärsimystä, sillä kohtauksen tullessa hän saattoi kaatua mihin tahansa.

Jeesus käski saastaisen hengen lähteä hänestä. Mutta sen lähtökin oli kauheaa katsottavaa. Näytti jopa siltä, että nyt poika kuoli. Mutta Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti pojan ylös.

---

Tämä tapaus kerrotaan Markuksen toimesta; luku 9, jakeet 14-29

Mutta huomionarvoista on myös se, mistä Jeesus ja kaksi hänen kanssaan  matkassa ollutta tulivat, ja mitä heillä oli ollut sillä välin meneillään, kun muilla oli kiivas väittely meneillään vuoren juurella. Jeesus ja ne kaksi muuta olivat juuri olleet kirkastusvuorella! Ja niissä mietteissä he laskeutuivat alas vuoren juurelle, palaten taivaallisista  keskelle kaikkea raadollisuutta, ja meneillään olevaa väittelyä. Ja sitten Jeesukselle heti esitetään sairaustapaus, johon juuri hänen itsensä on käytävä käsiksi. Nyt vasta, tänään kertomusta lukiessani uudemmasta käännöksestä, tajusin kai ensi kertaa sen, miksi Jeesus niin kärsimättömän tuntuisesti puuskahtaa ääneen, että kuinka kauan hänen vielä täytyy olla epäuskoisen kansan keskuudessa... Korkeudesta maankamaralle - ja kaikkeen siihen, mitä se sisällään piti!

Ja sitten vielä tämä. Opetuslapset ihmettelivät, miksi he eivät nyt kyenneet tätä poikaa parantamaan? Jeesus osoitti vastauksellaan, että jotkut tapaukset vaativat enemmän... rukousta ja kenties jopa paastoa. 

Mutta samalla - pojan tuoneen isän heikko usko - sanatarkasti: epäusko,  ei ollut este pojan parantumiselle! Eikö se olekin rohkaisevaa meidän kannaltamme, jotka omia asioitamme tuomme Jeesuksen eteen...





Kuvassa eilisillan sateenkaari. "...kun ... kaari näkyy pilvissä, muistan minä liittoni..."  1. Moos. 9:12-16 


Jeesuksen läsnäolon siunaus sinun päivääsi!

---

Tästä kirjoituksesta oli  puolet "vanhaa", puolet "uutta". Alkuosa oli ollut kirjoitettuna jo kauan, mutta koska siitä tuntui puuttuvan jotain, se oli jäänyt luonnoksiin. Tänä aamuna päivän sanan tekstinä ollutta Markuksen kohtaa (Mark. 9:14-29) ja sitä v. -92 käännöksestä luettuna, juttu sai lisänsä.





2 kommenttia:

  1. Tosiaan, oli se pudotus maan pinnalle, suoraan takaisin arkeen! Se minusta on tässä kohdassa lohdullista, ettei se ollut sairaan eikä hänen isänsä syy, kun rukous ei tehonnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, monesti me kaivelemme itsestämme tai toisista syytä yhteen sun toiseenkin asiaan. Ja syyt voi kuitenkin olla ihan jossakin muussa.

      Poista