"...kun hän vielä oli kaukana,
näki hänen isänsä hänet..."
Taisi olla Isä joka ensiksi näki sen, joka oli tulossa...
"Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi." Luuk. 15:20
Isä teki tämän, vaikka poika ei ollut ehtinyt vielä sanoa tai tehdä mitään! Ja kun poika rupesi puhumaan mitä hänen sydämellään oli, isä käski vain tuoda pojalle puhtaat vaatteet, ja laittaa juhlat pystyyn!
"Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa, ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään." Luuk. 15:22-23
"...Autuaat ne, jotka eivät näe
ja kuitenkin uskovat!"
Joh. 20:29
Jeesuskaan ei hylännyt epäilevää Tuomasta, vaikka sanoi noin.
Hän sanoi myös tämän: "..."Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen." Joh. 20:27
"Ja autuas se, joka uskoi;
sillä se sana on täyttyvä,
mikä hänelle oli tullut Herralta!"
Luuk. 1:45
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti