Yksitoikkoisuudessaan vaihtelevien päivien valitus ja kiitos

Päiväni ovat  sellaista pientä piiperrystä, pienine tapahtumineen, vähäisine (voisi reilusti sanoa: olemattomine) aikaansaannoksineen. Tällä viikolla olen vähän enemmän kirjoittanut tuntojani paperille, siihen muistivihkooni. Ehkäpä jaan siitä muutamia palasia teille. On päiviä, jolloin otan vihon esiin useamman kerran päivässä, toisinaan en kertaakaan. Nämä ovat viikon puolivälistä tähän aamuun.

Keskiviikkoiltana:

"Kaipaan valoa ja lämpöä. Nyt on kevät, kesä kohta lähellä, mutta ei se siltä tunnu. Nytkin on hämärää kuin syksyllä, sataa vettä. Tuntuu, että näännyn tähän valottomuuteen ja kylmään. Mikään ei innosta, olen huomannut, että auringon valolla on elähdyttävä vaikutus. Se saa ihmisenkin virkoamaan ja virkistymään keväällä. Tähän aikaan vuodesta sitä odottaa todella paljon. Onhan talvi jo mennyt, se jaksettiin. Mutta nyt on voimat loppu, jollei uutta voimaa anneta. Luin äsken Yksin armosta -blogista hyvän tekstin (Kun muilla menee hyvin, sinulla ei), joka sopi juuri minun tämän illan ajatuksiini...."

Helatorstai:

"Jeesus on suojapaikka kaikille meille, jotka emme jaksa. Jotka emme täytä kunnollisen kansalaisen mittaa."

"Kuuletko Sinä minun pieniä hädänaiheitani? Tahdotko auttaa niissä, kun paljon isompiakin asioita ihmisillä on? Onko vastauksesesi se, jonka kävellessäni mieleeni sain: "Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Ps 50:15 "Jumalan puh.nro." Saanen siis huutaa Sinua avuksi, oli hätä minkäkokoinen tahansa. Sinä tahdot auttaa. Ja minun tulee kunnioittaa Sinua. Kuinka se tapahtuu?"


Perjantai:

Aamulla: "Iloitsen nyt auringosta, jonka tänä aamuna näen. Monina aamuina ja päivinä se on silmiltäni salattu, koska pilvet peittävät sen... (ja tämähän olikin blogitekstissä tässä.)

"Kiitos! Kiitos, että eilenkin autoit minua ahdistavien ajatusten yli, vaikka niiden päällä ollessa se tuntui mahdottomalta että niistä pääsisi eroon - Kiitos Jeesus!"

Myöhemmin päivällä: "Ratkaisemattomia ongelmia? Mitä tehdä, kun käsillä on ongelmia, joille ei ole mahdollista tehdä mitään; kun ei ole keinoja, tietoa, "rahkeita". Ja kuitenkin asiat ovat sellaisia, että ne vaivaavat mieltä ja oletetaan, että viisaasti ja järkevästi toimivat ihmiset hoitavat sellaiset jutut asiallisesti? Mitä teen? Rukoilen. Huudan Sinun puoleesi. Autatko minua, autatko meitä?..."

"Pitääkoö joka päivälle olla jokin ikävä ajatus tai yllätys?...Päivät tuntuvat nykyään aika raskailta. Harvoin osaa iloita mistään. Ja jos osaakin hetken, niin se on yleensä aika lyhytaikaista. Onko tämä kaikki tarkoituksellista, Sinulta tullutta? Sanottiin että "elämä ja yltäkylläisyys". Mitä se merkitsee? Mitäänhän ei Sinun sallimattasikaan tapahdu... Eihän meidän pidä ripustautua Sinuun vain tämän elämän ajaksi... vaan tulevaa olisi ajateltava.. Onko meille kuitenkin se voima sitten annettu myös joka päivälle ja hetkeen. "Niinkuin on päiväsi, niin on voimasi."

Lauantaiaamu:

"Kiitosaihe! Sain eilen kamerani jälleen käyttöön lähes vuoden  tauon jälkeen. S oli korjauttanut ja korjaus oli lahja minulle - äitienpäivälahja. Liekö juuri eilen, tai kenties toissapäivänä kun mielessäni ajattelin, kuinka kaikki murenee ja häviää, ja kuinka minulta on valokuvausharrastuskin otettu pois... Kiitos tosiaan tästä ilahduttavasta lahjasta..."

-----
Mikäli "vanhat merkit paikkansa pitää" niin tänäänkin on luultavasti notkoja ja nousuja mielen matkassa ainakin. Mutta tänäänkin auttaa Herra:)

Mutta eilen sain heti sillä jälleen käyttööni saadulla kameralla kuvata mielenkiintoista paikkaa: Utran vanhaa kanavaa. Siitä ehkä jonain hetkenä toisessa blogissa, kunhan ongin vähän tietoja paikasta ensin.

Valoisaa päivää sinulle,

joka näitä luit!