Elämän vaikeuksien keskellä me saatamme usein valittaa, kuin sanoisimme: "...sinä olet minulle kuin ehtyvä puro..."*. Kun emme näe mitään, vaan hapuilemme kuin pimeässä. Hän, Isä, kuitenkin näkee meidät. Minua rohkaisi, ilahdutti tänä aamuna tämä päivän sanasta löytämäni jae:
"...Juoksevatko koskaan kuiviin kaukaa virtaavat vedet? Mutta oma kansani on unohtanut minut!..." Jer. 18:14-15 KR-92
"Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani." Joh. 15:9 KR-92
TOIVO ON OLEMASSA
"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan ei turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." Jer. 29:11 -33/-38
Kun Jumala sanoo, että hän antaa meille tulevaisuuden ja toivon, sellaistahan ei kaipaa, joka sen jo kokee omistavansa. Mutta hän, joka kokee toivottomuutta tulevaisuutensa suhteen, voi tarttua rohkaistuneena tuohon lupaukseen; on kuitenkin toivo olemassa, vaikka se ei juuri nyt pilvien takia näy.
"Se toivo on meille kuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti." Hebr. 6:19 -33/-38
---
* "Miksi kestää kipuni ainiaan ja haavani on paha eikä tahdo parantua? Sinä olet minulle kuin ehtyvä puro, kuin vesi, joka ei pysy." Jer. 15:18 -33/-38
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti