"...minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta." Ps. 73:14
"Silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt..." Ps 73:22
"...minun sydämeni katkeroitui..." Ps 73:31
Minussa nousi kateus ja katkeruudenpoikanen. Katselin taloja. Silmäilin myös entisen kotikuntani tarjontaa. Näin talon, joka oli nätti, mutta ei meidän hintatasoamme. Sen osoite oli minusta outo ja mietin sen sijaintia. Kas, siinäpä oli kartta, josta sen näki... Voiko olla totta...? Sijaitseeko tuo juuri siinä, mistä minä lapsena kukkia poimin...? Siinä se juuri oli. Esittelytekstissä mainittiin vieläpä, että niitä kukkia talon tontilla on... Ja talon tai tontin nimenäkin se kukan nimi vielä oli. Kateus ja katkeruus alkoi nostaa päätään.
Minulle tuli sitten mieleen jakeita katkeruudesta. Kun niitä etsin, sain huomata, että nehän ovat siinä psalmissa, jonka viimeinen jae on vihkisormukseemmekin kaiverrettu.
"Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni." Ps 73:23
"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi." Ps 73:28
Ymmärrän hyvin...ei me pystytä aina varjeltumaan kateudelta eikä katkeruudelta, mutta Herralle on kaikki mahdollista ja "odota Häntä, vielä minä saan kiittää Häntä, minun Jumalaani"..olkoon tämä jae sinulle rohkaisuksi <3
VastaaPoistaKiitos Sesse:) Ei voi noitakaan tunteita aina ihan olankohautuksella ohittaa. Mutta onneksi pääsin siitä aika nopeaan yli enkä jäänyt vatvomaan niitä tunteita. Siinä auttoi varmasti tuokin, kun huomasin sen jakeen, mikä meidän onnemme on.
Poista