Torpataanko kaikki hankkeet?

Tuntuuko sinustakin joskus siltä, että kaikki hankkeesi ja suunnitelmasi romutetaan... Kyselemme, että miksi Jumala ei salli niitä...vaikka ne olisivat hyödyllisiäkin?

Vastaus on kenties kuin pelikentältä... En juurikaan tunne jalkapalloa tai jääkiekkoa, mutta eikö niissä ole hyvin tarkasti määrätty kuka mitäkin tekee? On maalivahtia, puolustajaa, hyökkääjää ja ... ties mitä. Ne torpatut hankkeet... eivät kai sitten olleet meidän tehtävämme... ei ainakaan nyt.

Mistäpä tiedät, vaikka seisoisit jossain tärkeässä paikassa juuri nyt - jossain muurinaukossa kenties...

---

Minulla oli tuo ylläoleva teksti paperilla - odottamassa aikaansa. Eilen tuli sitten Uusi Tie -lehti, jossa oli minua puhutteleva juttu takakannessa. Siinä eräs leskirouva kertoi elämästään. Kun hän yli viisikymmentä vuotta sitten, eli vuonna 1964, meni avioon, mies sairastui kohta häiden jälkeen. Lääkärit antoivat synkän ennusteen, että mies eläisi korkeintaan 10 vuotta ja siitäkin ajasta viettäisi suurimman osan sairaalassa. No, kuinka kävi?  Sairaalassa hän kyllä välillä oli lyhyitä jaksoja, mutta hän kuoli rauhallisesti vasta vuonna 2013. Lääkärin sana ei ole JUMALAN sanaa!

Pariskunnan elämä ei kuitenkaan ollut helppoa. Se oli kärsimyksen sävyttämää. Mutta he olivat kuitenkin Jumalan suunnitelmissa ja käytössä:

"Alkoi paljastua, että Jumala toimii erityisellä tavalla Pekka Peltolan etenevän sairauden kautta. Kun hän joutui sairaalaan, siellä makasi aina joku kovassa sielunhädässä. Mieheni ja häntä katsomaan tulleet läheiset ja ystävät saivat ahkeroida evankelistoina. Lopulta rukouspiiriläiset jo tiesivät, että joku taas kipeästi tarvitsee Jeesusta elämäänsä, kun Pekka joutui sairaalaan." 

"Anja Peltolalle usko on ollut jo pitkään "sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä (Hebr. 11:1)"

"Siitä huolimatta "tapahtukoon Sinun tahtosi" on ollut hänelle vaikea läksy. Usein se on rukouksessa lausuttu hammasta purren, ahdistuksen keskellä. Omat ajatukset, suunnitelmat ja yritykset ovat toistuvasti kaatuneet. Rukoukset ovat muuttuneet avunhuudoiksi. Aina hänen suunnitelmansa ovat kuitenkin osoittautuneet täydellisiksi ja edeltä valmistetuiksi. Sanalla sanoen parhaiksi." 

 (lainaukset Uusi Tie -lehti 48/2015, Kärsimyksessä tiivistyy oleellisin)

Psalmi 116

Psalmi 116; Pelastetun kiitosuhri, Raamattu Kansalle -käännöksen mukaan.

"Minä rakastan Herraa, koska HERRA kuulee minun ääneni ja anomiseni ja koska hän on kallistanut korvansa puoleeni. 
Siksi minä huudan häntä avuksi kaikkina päivinäni.
Kuoleman köydet kietoivat minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua, jouduin hätään ja murheeseen.
Mutta minä huusin avukseni HERRAN nimeä: "Oi HERRA, vapauta minun sieluni!"
HERRA on laupias ja vanhurskas, meidän Jumalamme on armahtava.
HERRA varjelee yksinkertaiset. Olin vajonnut kurjuuteen, mutta hän pelasti minut. 
Palaa takaisin lepoosi, sieluni, sillä HERRA on tehnyt sinulle hyvin.
Koska sinä pelastit sieluni kuolemasta, silmäni kyynelistä ja jalkani kompastumasta, minä saan vaeltaa HERRAN edessä elävien maassa. 
Minä uskon, siksi minä puhun, minä joka olin kovin ahdistettu. Minä sanoin hätäännyksissäni: "Kaikki ihmiset ovat valehtelijoita."
Millä minä korvaan HERRALLE kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan? 
Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni HERRAN nimeä. Minä täytän lupaukseni HERRALLE kaiken hänen kansansa edessä. 
Kallis on HERRAN silmissä hänen hurskaitttensa kuolema. Oi, HERRA, minä olen sinun palvelijasi! Minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijattaresi poika. 
Sinä päästit minut siteistäni. Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni HERRAN nimeä.
Minä täytän lupaukseni HERRALLE kaiken hänen kansansa edessä, HERRAN huoneen esipihoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!"

Voikohan Jumala...

Onko Jumalalle...

 ... mikään liian suurta?

 ... mikään liian pientä?

 ... mikään liian kauan kestänyttä?

 ... mikään liian vähän kestänyttä?

"Onko mikään Herralle mahdotonta?..." 1 Moos. 18:14 

..."Onko Herran käsi lyhyt? Nyt saat nähdä, toteutuuko sinulle minun sanani vai eikö."   4 Moos 11:23


------

"Onko mikään Herralle mahdotonta?..." sanottiin Aabrahamille, kun Jumala lupasi Saaran synnyttävän vanhoilla päivillään pojan, vaikka kaikki inhimilliset mahdollisuudet olivat menneet...

"Onko Herran käsi lyhyt?..." puolestaan sanottiin Moosekselle tilanteessa, jossa kansa kinusi jotain muuta syötävää kuin mannaa... Mooses ihmetteli, mistä hän saisi heille muuta? Koottaisiinko heille meren kalat? Jumala lähetti lihaa taivaalta. Tuli viiriäisiä.

Jumalalla on meidänkin kanssamme kaikki Hänen mahdollisuutensa käytettävissään!

Hän on siinä - vierellämme ihan

Kun kuljemme elämämme pimeässä yössä, on vaikea uskoa, että sama maisema, sama tie, se on, kuin kirkkaimmassa valossakin... Tieto Jumalan läsnäolosta; Hänen läsnäolonsa tuntu, valaisee pimeää tietämme.  Kun saa tuntea sen, se valaisee pimeimmässäkin yössä auringon lailla. Voimme yhä pelätä, voimme tuntea tuskaa, mutta se taittaa pelon ja tuskan terävimmän kärjen. Aina emme tunne Hänen läsnäoloaan, mutta silloinkin Hän on siinä, vierellämme ihan.

"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

"Siionin aarre"

Raamatunkohta Jesajasta; luvusta 33 jae 6. Siinä esiintyi sana Siionin aarre.  "Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys. Herran pelko on Siionin aarre." Luin koko luvun. Siinä on kuvausta monenlaisesta tuhosta, joka maata voi kohdata ihmisten pahuuden tähden, mutta tekstin joukossa on myös valopilkkuja niille, jotka Herran yhteydessä haluavat vaeltaa. Osoitus Jumalan huolenpidosta kauhujenkin keskellä.

"Kuulkaa, te kaukaiset, mitä minä olen tehnyt; te lähelläolevat tuntekaa minun voimani. Syntiset Siionissa pelästyvät, vavistus valtaa jumalattomat: "Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa hehkussa?"  Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa, hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy. Sinun silmäsi saavat katsella kuningasta hänen ihanuudessaan, saavat nähdä avaran maan. Sinun sydämesi muistelee kauhuja: missä on nyt veronlaskija, missä punnitsija, missä tornien lukija? Et näe enää sitä röyhkeää kansaa, kansaa, jolla on outo, käsittämätön puhe, jonka sopertavaa kieltä ei kukaan ymmärrä."   Jes. 33: 13-19

Herran pelko on "Siionin aarre". Se näyttäytyy joskus vaatimattomissa paketeissa, mutta on kallisarvoista!

"Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhaisan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista. Sillä voimallinen on siellä meillä Herra, siellä on joet, on virrat, leveät rannasta toiseen, joita ei kulje soutualus, joiden poikki ei pääse uljas laiva. Sillä Herra on meidän tuomarimme, Herra on johdattajamme, Herra on meidän kunikaamme; hän pelastaa meidät."  Jes. 33: 20-22

Aikojesi vakuus

Ihmisen on vaikea kestää epätietoisuutta. Näin on melkeinpä asian kuin asian kanssa. Kun on rukoillut jotain, odottaminen on vaikeaa.

Jumalalla on täydellinen tieto. Meillä ei ole ja epätietoisuus painaa. Se voi joskus saada paniikinkaltaisen tunteen aikaan; tähän on saatava vastaus heti!

Jumalalla on kuitenkin aikaa. Ja meidänkin aikamme on Hänen kädessään. Hän on sinun aikojesi vakuus!

"Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre."  Jes. 33:6

Hänen mahdollisuutensa ovat rajattomat

Hänellä on aina mahdollisuuksia, joita me emme tiedä. Hänellä on aina mahdollisuuksia enemmän, kuin meillä uskoa...

"Mutta Herra sanoi Aabrahamille... Onko mikään Herralle mahdotonta?..."

Ylläoleva jakeet: 1 Moos. 18 jakeista 13 ja 14.  Kannattaa lukea koko luku. Siinä kerrotaan kuinka Saaran mahdollisuudet synnyttämiseen olivat menneet. Mutta mahdottomasta tuli mahdollista, kun Jumala oli puhunut. Tästä linkistäkin voit lukea kyseisen luvun: 1 Moos. luku 18/Koivuniemen raamattuhaku.

---

Meilläkin aina silloin tällöin on saatu kokea kuinka mahdottomasta on tullut mahdollista. On saatu jotain, jonka saamista on pidetty aivan mahdottomana, koska olemme tuijottaneet vain omiin mahdollisuuksiimme. Olemme miettineet kaikki mieleemme tulevat vaihtoehdot millä joku asia voisi toteutua, emmekä ole keksineet mitään keinoa. Samalla olemme usein unohtaneet juuri sen tosiasian, että Jumalan mahdollisuuksien kirjo on aivan jotain muuta kuin ne muutamat vaatimattomat ajatukset, joita meidän rajoittuneessa mielessämme liikkuu. Ja mikä pahinta, aina emme edes tule rukoilleeksi, koska "eihän sellaiseen ole mahdollisuuksia" ... siis meidän mahdollisuuksiamme! Miten meidät saisi muistamaan, että ne Jumalan mahdollisuudetkin ovat olemassa... ja ne varastothan vasta isot ovat!

Suuriin juhliin Isän luo

Useat ovatkin jo kutsun kuulleet. Kutsu  on sinne Suuriin juhliin Taivaallisen Isän luo. Kutsu on lähtenyt matkaan ja se on lähetetty niin minulle kuin sinullekin. Saitko sen jo?  Joko vastasit Hänelle? Juhlavalmistelut ovat jo pitkällä. Paikat jokaiselle mietitty valmiiksi. Hän ei odota lahjaa meiltä. Hän odottaa meitä! Hän antoi lahjan meille! Ja se on siinä, että kaikki on järjestetty aivan  valmiiksi meille, juhlavaatteita myöten. Mitään meidän ei tarvitse hankkia juhlia varten itse.

"Tämän kuullessaan eräs pöytäkumppaneista sanoi hänelle: Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa!"  Luuk. 14:15

Juhlat on ihan kohta...
               
                                                 

Avoin tie

Luin tässä muutama päivä sitten Wislöffin rukouskirjasta seuraavan jakeen:

"Käydessäsi eivät askeleesi ahtaalle joudu; juostessasi et kompastu." Snl. 4:12

Kirjoittaja toteaa sitten, että  "tätä ei ole aivan helppo yhdistää arkiseen todellisuuteen". Sitten hän jatkaa:

"Kuitenkin tartun tänään uskossa lupaukseesi. Sinä et sano, etten kohtaa ollenkaan vaikeuksia. Kyllä niitä tulee. Mutta ne eivät sulje minulta tietä. Käydessäni ei mikään ole estävä askeleitani. Sinun viisautesi ja voimasi auttavat minua läpäisemään vaikeudet. Esteet eivät minua pydähdytä. Herra minä luotan sinuun."

Sitten hän vielä jatkaa: "Juostessani en kompastu. Toisinaan kuljen reippaasti eteenpäin. Silloin en huomaakaan vaikeuksia ennen kuin joudun keskelle niitä. Mutta silloinkin sinä tulet avukseni. Minä en kompastu. Ja niin jatkan matkaani arkailematta."

---

Tuo yllä oleva jae ja Wislöffin teksti on ollut viime päivinä sellaisena rohkaisevana mielessäni. Tulkoot ne sinullekin rohkaisevana mieleen kaikkien elämän haasteiden keskellä.

(Lainaukset kirjasta: Fredrik Wislöff  Rukouskirjani)