Ja tähän, itsellenikin ihan muistiin pikku pätkä tekstistä (joka kohta on Lutheria): "...Jos kuitenkin esiintyisi jotakin, joka pyrkii murehduttamaan teitä, niin suhtautukaa siihen siten, ettette lainkaan käy käsiksi murheeseenne, vaan jätttäen sen syrjään, käännytte rukoillen ja anoen Jumalan puoleen ja rukoilette häntä tekemään kaiken sen, mitä aioitte saada aikaan murehtimisellanne..."
Siunattua alkuviikkoa sinulle!
Näin on, emmehän me murehtimisellamme saa mitään aikaan, ihmeesti se murhe vaan tulee mieleen ja takertuu kiinni...onneksi sen välillä saa ravisteltua itsestään irti :) Siunattua viikkoa sinulle blogi-ystäväni <3
VastaaPoistaSen olen kanssa huomannut, että se murehtiminen ja huolissaan oleminen on tosi tiukassa! Ja sellaisista päivistä, kun ei ne huolet niin paina, iloitsee kyllä kovasti. On ikäänkuin vapaampi hengittää.
PoistaVoi kiitos näistä sanoista, sekä Raamatun että Lutherin. Viime päivinä olen todella paljon pohtnut oman murehtimiseni määrää ja halunnut jättää asiat Jumalalle, mutta aina ne samat murheet tuntuvat puskevan päälle. Huoh!
VastaaPoistaHerra meeitä armahtakoon.
Siunausta tähän ihanaan kevääseen! <3
Kiitos samoin! Niin se minullakin tahtoo olla, ettei niistä meinaa irti päästä millään... Ja jos joku huolenaihe hellitää, tulee sitten uusi aihe tilalle tai joku entinen uudestaan. Armahtakoon Herra meitä todellakin!
Poista