Näin Jeesus sanoi Martalle, joka kauhisteli, että mitä Jeesus oikein oli tekemässä, kun aikoi avauttaa haudan, jossa oli haiseva ruumis. No, kohta Martta saikin nähdä. Kuollut tuli ulos haudasta. Inhimillisesti mahdoton muuttui mahdolliseksi.
Ja enkö vain siltikin löydä usein itseäni kauhistelemasta, että mitä Hän aikoo tehdä? Tuijotan olemattomia omia mahdollisuuksiani ja unohdan Kaikkivoivan Jumalan. Pakko huutaa kuin sekin isä, joka toi poikansa Jeesuksen luokse: "Minä uskon. Auta minua epäuskossani"* (Markus 9:24). Ja Jeesus auttoi. Poika sai avun, vaikka opetuslapset eivät olleet kyenneet rukouksillaan häntä parantamaan.
---
* Markus 9:14-29. Käytin tässä Uusi Tie -lehdeltä saamaani käännöstä; Jumalan kansan Pyhä Raamattu. Se perustuu aiemmin käytössä olleeseen kirkkoraamattuun (1933/1938), mutta käännös ja kieli korjattuna.
Kumpa jaksaisi kaikissa asioissa uskoa! Ja jaksaa odottaa vastausta!
VastaaPoistaNiitten kysymysten kanssahan sitä minäkin alituiseen joudun kamppailemaan...
PoistaNoin se juuri on, että aina vain tuijottaa omia mahdottomuuksiaan eikä uskalla uskoa Jumalan mahdollisuuksiin... Niin heikko usko ihmisellä kyllä on.
VastaaPoistaMinäkin joka kerta, kun joku vaikeus tulee, käyttäydyn ja ajattelen samalla tavoin lähinnä omia mahdollisuuksia katsellen... Ei voi omalla uskolla kehuskella. Onneksi se on armosta!
Poista