Kätesi jälki on välillä helppo nähdä ja ymmärtää. Kuka muu olisi tämän kaiken voinut tehdä, kuin sinä? Kenen toisen käsistä olisivat nämä näkymät ja tämä kauneus voineet saada alkunsa? Tälläisinä hetkinä on helppo uskoa apuusi. Olen turvaassa lähelläsi.
Kun sitten käännät hetkeksikin pois kasvosi, minä hätäännyn. Kuvittelen, ettei apusi näihin laaksoihin enää ylettyisikään. Pelkään, koska en voi tuntea läsnäoloasi ja läheisyytesi turvaa. Mutta olethan sinä lähellä joka paikassa. Mihin voisin edes yrittää paeta katsettasi? Minä käännyn puoleesi ja huudan sinua. Sinä kuulet ja suljet minut hiljaa vahvojen käsiesi suojaan.
(Juha Vähäsarjan kirjasta Joka päivä armon suojassa)
Tuli mieleen Laila Hietamiehen kirjan nimi: Mäeltä näkyy toinen mäki :) Sitähän se tuolla vaaramaisemassa on, tuttua minullekin lapsuus- ja nuoruuskesien aikaan siellä.
VastaaPoistaJa ihmeesti mäkistä maastoa on tämäkin, missä nyt asumme. Ja onneksi Jumala on aina sama, missä sitten olimmekin, niin fyysisesti kuin tunteissammekin :)
Halusinkin löytää tuohon tekstiin sopivan kuvan ja mielestäni sopivan löysinkin. Tuo vaaramaisema niin hyvin kuvaa sitä, että välillä ollaan hyvillä näköaalapaikoilla ja toisinaan siellä alhaalla, jossa ei mitään näkymiä ole.
Poista