perjantai 24. kesäkuuta 2016

Se oli Jeesuksen aloitteesta

"Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle: "Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi", ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa."
 Luuk. 13:12-13

Jeesus oli synagoogassa sapattina ja siellä oli myös nainen, jossa oli  "ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli koukistunut ja täydelleen kykenemätön oikaisemaan itseänsä."  (Luuk. 13:11). Tänä aamuna kiinnitin huomioni tuohon "hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet". Jeesus näki ja kutsui. Kaiketi nainenkin oli jonkun vilauksen Jeesuksesta nähnyt, mutta tuskin hän jaksoi pitkään tätä tuijottaa. Selkä koukussa ei näe kovin korkealle ja jos haluaa katsoa vaikkapa eteensä tulevaa ihmistä, on käännettävä päätä ja katsottava vinosti ylös.  Ja sellaista ei pitkään jaksa, niskat väsyy.  Millaisin miettein nainen mahtoi sinä aamuna lähteä synagoogaan? Osasikohan hän odottaa mitään?  Oli miten oli, Jeesus näki hänet - ja kutsui luokseen. Miten sekin lienee tapahtunut? Käskikö Jeesus toisten hakea hänet vai kutsuiko Jeesus (keksin naiselle nimen): "Lidia. Tule tänne." Ja nainen höristi korviaan;  "Kuka Lidia? Onko täällä joku muukin sen niminen?"  Hiljaisuus salissa, kenenkään askeleita ei kuulu. Sitten joku sanoo Lidialle: "Hei,  Jeesus opettaja kutsui sinua, etkö mene?"  "Minuako hän kutsui?" Lidia sanoo, ja suuri hämmästys ja ilo valtaa hänet. Ja hän lähtee menemään Jeesusta kohti, toisten hämmästyneiden silmien seuratessa hänen menoaan...

Tästä linkistä voit lukea Raamatun tekstin tapahtumasta: Koivuniemen raamattuhaku/Luuk. 13:10-17


Sananjalka oikaisee kohta vartensa

"Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat, eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy." Jes. 40:29-31


torstai 23. kesäkuuta 2016

Sinun puoleesi kurottaudun

"Minä levitän käteni sinun puoleesi. Niinkuin janoinen maa, niin minun sieluni halajaa sinua. Sela." Ps. 143:6



    

tiistai 21. kesäkuuta 2016

"Armon pyhä työmaa"

Suomen Raamattuopiston päivän sanassa oli tänään pari kohtaa, jotka erityisesti kiinnittivät huomioni.

"Herra, sinä voit auttaa yhtä hyvin heikkoa kuin väkevääkin..." 
 2 Aik. 14:10



"Kristityn kokema voimattomuus on haava ja kipu, mutta samalla se on armon pyhä työmaa." 
Juha Vähäsarja kirjassa Joka päivä huolta vailla

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Enkö sanonut sinulle?

"Kerran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut: väkevyys on Jumalan." Ps 62:12


"Me ihmiset olemme hitaita ymmärtämään ja hitaita uskomaan hengellisiä totuuksia. "Kerran on Jumala sanonut."  Sen olisi pitänyt riittää. Kun Jumala, kaikkiviisas, sanoo, tulisi meidän kuunnella, nöyrtyä myöntämään se todeksi ja uskoa. Mutta tuo yksi kerta ei riittänyt. "Kahdesti olen sen kuullut: väkevyys on Jumalan." Sinäkin olet kuullut saman totuuden kerran ja kahdesti. Se on kaikunut korvissasi lapsuudesta saakka. "Väkevyys on Jumalan." Oletko myös tarttunut siihen uskossa - ehdoitta, niin että uskallat järjestää elämäsi sen mukaan? Otatko Jumalan vallan lukuun jokapäiväisessä elämässäsi?  "Väkevyys on Jumalan." Hänen valtansa on rajaton. Luota siihen ja elä sen mukaan."


Ylläoleva teksti: Fredrik Wislöff kirjassaan Voimallinen on Hänen armonsa. Kirjassa on "sana vuoden joka päivälle psalmien kirjasta otetuin tekstein".

---

Tuossa alussa, kun oli tuosta hitaasta ymmärryksestämme ja uskostamme ja sítten tuo: "Kerran on Jumala sanonut" niin eikö vain minulle heti siinäkin tullut mieleen, että vain kerran... minulle ei helposti riitä se yksi sanominen... Pitää kuulla toisenkin kerran ja useamminkin. Onneksi Jumala on kärsivällinen kanssamme!
  

torstai 16. kesäkuuta 2016

Kun kaari näkyy pilvissä

 "Ja Jumala sanoi: "Tämä on sen liiton merkki, jonka minä ikuisiksi ajoiksi teen itseni ja teidän ja kaikkien elävien olentojen välillä, jotka teidän luonanne ovat: minä panen kaareni pilviin, ja se on oleva liiton merkkinä minun ja maan välillä. 


Ja kun minä kokoan pilviä maan päälle ja kaari näkyy pilvissä, muistan minä liittoni, joka on minun ja teidän ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, eikä vesi enää paisu tulvaksi hävittämään kaikkea lihaa. Niin kaari on oleva pilvissä, ja minä katselen sitä muistaakseni iankaikkista liittoa Jumalan ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, joka maan päällä on." 1 Moos. 9:12-16

---

Minua ihastuttaa suuresti ajatus, että kun katselen kaarta taivaalla, Jumalakin katselee sitä!

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Elämäni kulussa kätesi jälki

"Avatessaan korin hän näki, että siinä oli lapsi, joka itki. Faaraon tyttären valtasi sääli, ja hän sanoi: 'Tämä on varmaan hebrealaisten poikia." 2 Moos. 2:6


"Jumalani, sinä voit laittaa kenet tahansa ja minkä tapahtuman tahansa palvelemaan suurta suunnitelmaasi. Niidenkin on täytettävä tahtoasi, jotka taistelevat sinua vastaan. Sinun johdatuksesi kuljettaa meitä joskus kovin vierailta näyttävien maisemien läpi ja laittaa kohtaamaan erikoisia tapahtumia. Monia niistä emme itse osallemme valitsisi. Mutta sinun tiesi ovat erilaiset kuin meidän tiemme. Joosefin lähetit matkaan sallimalla veljien pudottaa hänet kaivoon. Mooseksen asetit purjehtimaan avuttomana lapsena kaislaveneellä vaaralliseen virtaan. Kun rukoilen johdatustasi, auta minua muistamaan, että siihen kuuluu kaikki se mitä kohtaan. Anna uskon silmät nähdä elämäni kulussa kätesi jälki ja auta luottamaan siihen, että sattumat  on matkastani poistettu. Vaikka en löytäisi selitystä tai aina  edes mieltä kokemaani, voin silti uskoa niiden hyvään tarkoitukseen. Olethan rakastava Isäni." 

 (Juha Vähäsarja kirjassaan Joka päivä armon suojassa)

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Virrat kuivaan maahan, vedet janoavalle

"Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunauksesi sinun vesojesi päälle, niin että ne kasvavat nurmikossa kuin pajut vesipurojen partaalla." Jes. 44:3-4






torstai 9. kesäkuuta 2016

Hän näkee tämän päivän - kuin myös huomisenkin

"Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riitttävät sen omat murheet." Matt. 6:34


"Jumalan sana rohkaisee rohkaisemasta päästyään luottamaan lujasti Jumalaan ja elämään pelkäämättä. Raamatussa on paljon rohkaisevia lupauksia juuri siksi, että me  olemme niin pelokkaita ja arkoja ja meidän on niin vaikea irrottaa otettamme elämämme jokaisen pikkuasian hallinnasta. Jeesus sanoo nyt meille: 'Älä huolehdi huomisesta päivästä, vaikka olisi monta hyvää syytä huolehtia. Anna sen tuoda tullessaan mitä sen on tarkoitus tuoda. Elä tämä päivä ensin ja murehdi huomista vasta huomenna.' Jeesus sanoo näin, koska hän tietää pitävänsä omistaan joka tapauksessa hyvää huolta. Hän katsoo meille huomiseksi sopivan päivän ja mittaa oikeanlaisen ristin. Hän tietää tarkasti sen, milloin pääsemme vaivoistamme."

 Ylläoleva rohkaiseva teksti  Juha Vähäsarjan kirjasta Joka päivä lupaus kantaa.



tiistai 7. kesäkuuta 2016

Kutsuttuna paikallaan


Siinä on eroa, saako kutsun "pakko-osoituksena" johonkin paikkaan, vai käykö kutsuja itse kertomassa, että tahtoo juuri sinut, siihen mihin sinua kutsutaan. Aina ei se saatu kutsu miellytä.


Toinen voidaan kutsua suuriin vastuisiin näkyvälle paikalle. Samaan aikaan toiselle voidaan antaa kutsu hiljaisuuteen, paikalle, jossa ei muita näy.  Sellaisen paikan hyväksyminen voi olla vaikeaa, mutta kun kutsuja sanoo, että hän tietää millainen paikka se on, vaikea paikka, mutta silti hän tahtoo sinut siihen, on paikka helpompi ottaa vastaan. Hän ei jätä siihen yksin. Vaikka ei muita näy, hän itse on siinä kanssasi - vaikkakaan silmämme eivät usein häntä näe.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Ei enää vieraana


"Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa,
 arvoituksen tavoin, 



mutta silloin kasvoista kasvoihin;
  nyt minä tunnen vajavaisesti,
 mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti,
 niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan." 
 1 Kor. 13:12
 


torstai 2. kesäkuuta 2016

Toisenlainen kuin luultiin?

Aina joskus huomaa ajattelevansa, että tämmöistäkö tämä olikin... Joku asia, tai toive, tai kenties koko elämä, onkin mennyt aivan toisin kuin oli luullut tai kuvitellut.  Joskus saa kokea, että ei ole saanutkaan sitä mitä pyysi. Ainakaan sillä tavoin mitä itse ymmärsi asiasta. Joskus kysyy, että puhummeko me Jumalan kanssa samaa kieltä?  Ymmärrämmekö me jonkin sanan merkityksen  samalla tavoin kuin Jumala? Luultavasti on niin, että me emme vain ymmärrä mitä Jumala tarkoittaa...

Minun ja lasten mielessä ei aina ole esimerkiksi sanalla "hyvä" sama merkitys..  Joku voi sillä ajatella karkkia ja muuta makeaa. Minä voin puolestani sanoa, että olisi hyvä syödä ne porkkanatkin lautaselta. Kaikkea ei tietysti voikaan saada. Emmehän me lapsillekaan anna kaikkea mitä he keksivät pyytää. Ja joskus jotkut jutut mitä lapset meiltä saavat, ovatkin heille epämieluisia...


Minulle on jäänyt lapsuudestani mieleen yksi juttu, jota en silloin ymmärtänyt. Olin alle kouluikäisenä neuvolassa ja sain rokotuksen. Koin silloin, että äidin olisi pitänyt puolustaa minua, enkä käsittänyt, miksi hän ei sitä tehnyt... No, nyt käsitän rokotuksen tarpeellisuuden. Ehkä tämä ei ole kovin hyvä vertauskuva näihin meidän ja Jumalan välisiin ymmärtämisongelmiin, mutta  enhän minä näitä osaakaan selittää. Yritän selvittää ja kirkastaa kaiketi jotain itselleni...

Joskus meillä lapset sanoo minulle vaikkapa, että "te ette ymmärrä". Joskus se tapahtuu tosissaan, joskus leikillään. Kyllä kai mekin sanomme Jumalalle aika-ajoin, ettei Hän ymmärrä... vaikka Hän ymmärtää paljon enemmän kuin me käsitämme.



Olen miettinyt sitäkin, että kun ajattelee vaikkapa Aabrahamin tai vaikka Joosefin elämää, niin oli niissä senkaltaisia kiemuroita, ettei varmasti olisi etukäteen osannut kuvitella Jumalan johdatusta sellaisia teitä, kuin heillä sitten meni. Aabraham sai kierrellä hänelle luvatussa maassa ja mennä välillä Egyptiin nälänhätää pakoon. Luvattua poikaa sai odottaa ikäänkuin "yli ajan" ja vanhuudessa vasta saada hänet. Iisak sai menettää vuosiksi rakkaimman poikansa Joosefin... Joosef puolestaan sai kokea hätää ja ahdistusta omien veljien myydessä hänet orjaksi. Mitä kysymyksiä uskollisesta ja huolta pitävästä Jumalasta mahtoi hänen mielessään ollakaan hädän ja kaipauksen vuosina. Kuitenkin Jumalalla oli suunnitelma, joka kantoi kauas. Vielä voisi jatkaa miettimällä Jaakobin elämän kiemuroita, tai itse Jeesuksen. Kuningas, joka ei ilmaissut valtaansa siten, kuin monet olisivat toivoneet.

Ei Hän meille kaikkia yksityiskohtia ja tarkoituksiaan kerro. Vankkumatta Hän kuitenkin suunnitelmaansa toteuttaa.



Tämmöistä pohdintaa tänään, aika sekavasti esitettynä vielä.  En tiedä saako tästä nyt "langanpäästä" kiinni lainkaan. Sitä kokee, ettei ole edes "eskari-ikäinen" vielä Jumalan koululaisena... ehkä sellainen päiväkotilainen...


(tämmöistä olin pohtinut toukokuun alussa, laitetaan nyt tämäkin pohdinta julki)