Luuk. 13:12-13
Jeesus oli synagoogassa sapattina ja siellä oli myös nainen, jossa oli "ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli koukistunut ja täydelleen kykenemätön oikaisemaan itseänsä." (Luuk. 13:11). Tänä aamuna kiinnitin huomioni tuohon "hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet". Jeesus näki ja kutsui. Kaiketi nainenkin oli jonkun vilauksen Jeesuksesta nähnyt, mutta tuskin hän jaksoi pitkään tätä tuijottaa. Selkä koukussa ei näe kovin korkealle ja jos haluaa katsoa vaikkapa eteensä tulevaa ihmistä, on käännettävä päätä ja katsottava vinosti ylös. Ja sellaista ei pitkään jaksa, niskat väsyy. Millaisin miettein nainen mahtoi sinä aamuna lähteä synagoogaan? Osasikohan hän odottaa mitään? Oli miten oli, Jeesus näki hänet - ja kutsui luokseen. Miten sekin lienee tapahtunut? Käskikö Jeesus toisten hakea hänet vai kutsuiko Jeesus (keksin naiselle nimen): "Lidia. Tule tänne." Ja nainen höristi korviaan; "Kuka Lidia? Onko täällä joku muukin sen niminen?" Hiljaisuus salissa, kenenkään askeleita ei kuulu. Sitten joku sanoo Lidialle: "Hei, Jeesus opettaja kutsui sinua, etkö mene?" "Minuako hän kutsui?" Lidia sanoo, ja suuri hämmästys ja ilo valtaa hänet. Ja hän lähtee menemään Jeesusta kohti, toisten hämmästyneiden silmien seuratessa hänen menoaan...
Tästä linkistä voit lukea Raamatun tekstin tapahtumasta: Koivuniemen raamattuhaku/Luuk. 13:10-17
 |
| Sananjalka oikaisee kohta vartensa |
"Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat, eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy." Jes. 40:29-31
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti