Toisenlainen kuin luultiin?

Aina joskus huomaa ajattelevansa, että tämmöistäkö tämä olikin... Joku asia, tai toive, tai kenties koko elämä, onkin mennyt aivan toisin kuin oli luullut tai kuvitellut.  Joskus saa kokea, että ei ole saanutkaan sitä mitä pyysi. Ainakaan sillä tavoin mitä itse ymmärsi asiasta. Joskus kysyy, että puhummeko me Jumalan kanssa samaa kieltä?  Ymmärrämmekö me jonkin sanan merkityksen  samalla tavoin kuin Jumala? Luultavasti on niin, että me emme vain ymmärrä mitä Jumala tarkoittaa...

Minun ja lasten mielessä ei aina ole esimerkiksi sanalla "hyvä" sama merkitys..  Joku voi sillä ajatella karkkia ja muuta makeaa. Minä voin puolestani sanoa, että olisi hyvä syödä ne porkkanatkin lautaselta. Kaikkea ei tietysti voikaan saada. Emmehän me lapsillekaan anna kaikkea mitä he keksivät pyytää. Ja joskus jotkut jutut mitä lapset meiltä saavat, ovatkin heille epämieluisia...

Minulle on jäänyt lapsuudestani mieleen yksi juttu, jota en silloin ymmärtänyt. Olin alle kouluikäisenä neuvolassa ja sain rokotuksen. Koin silloin, että äidin olisi pitänyt puolustaa minua, enkä käsittänyt, miksi hän ei sitä tehnyt... No, nyt käsitän rokotuksen tarpeellisuuden. Ehkä tämä ei ole kovin hyvä vertauskuva näihin meidän ja Jumalan välisiin ymmärtämisongelmiin, mutta  enhän minä näitä osaakaan selittää. Yritän selvittää ja kirkastaa kaiketi jotain itselleni...

Joskus meillä lapset sanoo minulle vaikkapa, että "te ette ymmärrä". Joskus se tapahtuu tosissaan, joskus leikillään. Kyllä kai mekin sanomme Jumalalle aika-ajoin, ettei Hän ymmärrä... vaikka Hän ymmärtää paljon enemmän kuin me käsitämme.



Olen miettinyt sitäkin, että kun ajattelee vaikkapa Aabrahamin tai vaikka Joosefin elämää, niin oli niissä senkaltaisia kiemuroita, ettei varmasti olisi etukäteen osannut kuvitella Jumalan johdatusta sellaisia teitä, kuin heillä sitten meni. Aabraham sai kierrellä hänelle luvatussa maassa ja mennä välillä Egyptiin nälänhätää pakoon. Luvattua poikaa sai odottaa ikäänkuin "yli ajan" ja vanhuudessa vasta saada hänet. Iisak sai menettää vuosiksi rakkaimman poikansa Joosefin... Joosef puolestaan sai kokea hätää ja ahdistusta omien veljien myydessä hänet orjaksi. Mitä kysymyksiä uskollisesta ja huolta pitävästä Jumalasta mahtoi hänen mielessään ollakaan hädän ja kaipauksen vuosina. Kuitenkin Jumalalla oli suunnitelma, joka kantoi kauas. Vielä voisi jatkaa miettimällä Jaakobin elämän kiemuroita, tai itse Jeesuksen. Kuningas, joka ei ilmaissut valtaansa siten, kuin monet olisivat toivoneet.

Ei Hän meille kaikkia yksityiskohtia ja tarkoituksiaan kerro. Vankkumatta Hän kuitenkin suunnitelmaansa toteuttaa.

Tämmöistä pohdintaa tänään, aika sekavasti esitettynä vielä.  En tiedä saako tästä nyt "langanpäästä" kiinni lainkaan. Sitä kokee, ettei ole edes "eskari-ikäinen" vielä Jumalan koululaisena... ehkä sellainen päiväkotilainen...


(tämmöistä olin pohtinut toukokuun alussa, laitetaan nyt tämäkin pohdinta julki)