Hän jäi - ja selitti kirjoitukset

 "Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa"  Luuk. 24:29

"Hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset" Luuk. 24:32

Aamulla minulle sukelsi mieleen tulevaa päivää ajatellessa, nuo kaksi kohtaa ylinnä.  Minäkin olin pyytänyt Häntä jäämään, kun aamu joutuu...

Sitten päätin lukea tuon tapahtuman Raamatusta ja siinähän on muutakin joka puhuttelee. Vaikkapa sekin, että Jeesus oli jo tiellä heidän seurassaan ja selitti jopa kirjoituksiakin, mutta he eivät vain tunteneet häntä. Sekin puhutteli, että Jeesus kysyi heiltä, mikä heillä oli puheenaiheena heidän siinä tiellä kävellessään. Ja he saivat kertoa, mitä mielessä ja puheenaiheena oli.

Jotenkin vain nämä tekstit antoivat virvoitusta tähän aamuun.

"Ja katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen vakomitan päässä Jerusalemista. Ja he puhelivat keskenään kaikesta tästä, mikä oli tapahtunut. Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssaan. Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä. Ja hän sanoi heille: 'Mistä te siinä kävellessänne puhutte keskenänne?' Niin he seisahtuivat murheellisina muodoltansa.
Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle: 'Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?' Ja hän sanoi heille: 'Mitä?'
Niin he sanoivat hänelle: 'Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli pfofeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä, kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka on lunastava Israelin. Ja onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kun nämä tapahtuivat. Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin. He kävivät aamulla varhain haudalla eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän. Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat sanoneet; mutta häntä he eivät nähneet.'
Niin hän sanoi heille: 'Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!  Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?' 
Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.
Ja kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi. Mutta he vaativat häntä sanoen: 'Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa.' Ja hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa.
Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään. Ja he sanoivat toisillensa: 'Eikä sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?'

Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heidän kanssaan. Ja nämä sanoivat: 'Herra on totisesti noussut ylös ja on ilmestynyt Simonille.' Ja he itse kertoivat, mitä oli tapahtunut tiellä ja kuinka he olivat hänet tunteneet, kun hän mursi leivän. Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: 

 'Rauha teille!" 

 Luuk. 24: 13-36